Jokaisen pitäisi tavoitella vain tasoistaan kumppania, koska silloin suhde onnistuisi parhaiten.

Olen juuri miettinyt viime aikoina paljonkin tuota oman tason tunnistamista. Liityin vihdoin viimein nettideittipalveluun, mutta vaikka selailen siellä aktiivisesti muiden ilmoituksia, en uskalla lähestyä ketään. En kehtaa laittaa viestiä miellyttävän oloisille miehille, koska en ymmärrä miksi he kiinnostuisivat minusta. En ihan oikeasti kehtaa tyrkyttää itseäni kellekään sellaiselle, jolla voisin kuvitella olevan tsänssejä saada joku muukin. Toisaalta taas en halua laittaa viestiä epäviehättäville miehille, koska en näe syytä miksi itse kiinnostuisin heistä - etsin kuitenkin seurustelukumppania, en kaveria, joten jonkinlaista viehätystä tulisi olla. Toki puolin ja toisin, mutta siinä taas palataan edelliseen ongelmaan.

Olen jossakin välitilassa, jossa en ihan ymmärrä tasoani, enkä kerta kaikkiaan tajua, miten muut ihmiset klikkailevat ihan huoletta jossain Tinderin tyyppisissä palveluissa itselleen seuraa. Ettekö ikinä pelkää, että teille nauretaan? Esitellään kuvia kavereille ja jaetaan viestejä jonnekin Ylilaudalle? "Tämäkin siiderivalas kuvitteli, että tulisin laittamaan sitä, heh heh, ehdottakaa mitä kirjoitan." 

Enkä tarkoita tasolla nyt pelkkää ulkonäköä! Se on mielestäni viimeisin kiinnostava asia ihmisessä. Tarkoitan tasoa noin niin kuin kokonaisvaltaisesti - kokemuksia, koulutusta, älykkyyttä, henkistä pääomaa, ja sitä rataa. Miksi ikinä kukaan fiksu haluaisi viettää aikaansa minun kanssani, kun enhän itsekään halua viettää aikaani idioottien kanssa. 

Pitemmittä puheitta taidan poistaa sen profiilini, niin pääsen tämän miettimisestä :D Niin joo, ja en ole ylipainoinen kouvolatukka, kun joku palstalassukka sitä kuitenkin heti mietti.

Tason määritteleminen on todella hankalaa. Eikä edes merkityksellistä. Pareja on kaikenlaisia, ja jos oikeasta kulmasta katsoo, kaikki samantasoisia.