Huolestuttavaa. Uudessa 2+ lehdessä juttua siitä kuinka suomalaisäidit
täysimettävät vain 1,5kk vauvojaan.
Suuntaus on siis entisentäänkin huonontunut vaikka sekä kansanvälinen (WHO) että kotimainen (STM) täysimetyssuositus on 6kk.
Eipä sinällään hirveästi ihmetytä kun säännöllisesti mielipidekirjoituksissa ym seisoo kuinka aloitettu korvikkeet ja vellit 1-2kk iässä pidempien yöunien toivossa. Aivan kuin alle ½v vauvan yksi tehtävistä ei olisikaan syöminen-" jopa" usein ja öisin.
Kommentit (9)
Mää oon alkanu antaan suseita " sillontällön" kun ikää 2-3 kk. Imetän kuitenkin pääasiassa. Monesti makuja annetaan muutaman kerran viikossa ja lusikka tai pari periaatteella.
Mutta ei oo mun ideani että joku sanoo että täysimetän ja toisaalla väitetään että osittainimetän (koska vauva on sen lusikallisen saanut)!
Meillä totuus on että täysimetän ja maistatan, mutta joskus se otetaan että osittainimetän.. Kuitenkin jos lapseni saisi ton lusikallisen vaan niin olis kyllä aika laiha kaveri!
Koen olevani täysimettäjä, samoin neuvola jonka mielestä myös on hyvä opettaa makuja. Mutta kaikki ei näe sitä niin.. En siis täysimetä -vaikka niin teen! Viimeksi vauva saanut kiinteitä viikonloppuna.. :)
Ei kai nyt kaikilla maidontulo ole jotenkin niin heikkoa. Tuntuu aina kun tulee jotain juttua korvikkeista ja niiden annosta että KAIKILLA vastaajilla on todellinen ongelma eikä imetys ole onnistunut kaikesta huolimatta. Eihän se voi olla totta. Vai onko meidän geenit tosiaan niin huonontunut, äidit vanhentuneita tai jotain muuta vastaavaa. Vai onko se oma mukavuudenhalu.
Mitä sekin sitten on kun joku sanoo että " on yrittänyt aivan kaiken" . Toiselle on liikaa jos joutuu vähän kärsimään epämukavuuksista pari viikkoa, toinen ehkä todella yrittää puolikuoliaaksi kaikkensa.
Asenteissakin ja tietoudessa olisi parantamisen varaa: monet tuoreet äidit ovat ihan avoimesti esim kyselleet että no millon tämä nyt rupeaa syömään _edes_ viiden tunnin välein, jos vastasyntynyt syö kerran parissa tunnissa.
Monille tulee aivan uutena tietona että imettävän äidin täytyy syödä ja JUODA paljon, huom. ja vettä. Monet vieläkin kuvittelevat sen vanhan kliseen olevan totta että olut parantaa maidontuloa - totuushan on aivan päinvastainen.
Täysimetys=vauvan ainoa ja yksinomainen ravinto on äidinmaito ja d-tipat.
Näin sanoo muummuassa WHO.
Siksi annan lisämaitoa. Ja yksi syy, miksi monilla varmaan maidontulossa on vaikeuksia, on just se hirveä painostus imettämiseen, mä ainakin olen stressannut huonosti sujuvaa imetystä niin paljon, että ei ihme, ettei heru. Mielihyvähormonihan käynnistää herumisen, mutta vaikea tässä on mielihyvää tuntea, kun maitoa ei tule, mutta joka puolelta toitotetaan, että tulee sitä, et vaan yritä tarpeeksi.
ja lisäksi kuulostat skitsolta. Täysimetän ja en täysimetä eikun täysimetän mutta en täysimetäkään??
Et sinä täysimetä koska vauvasi saa myös kiinteitä. Täysimetys on sitä että vauva syö vain ja ainoastaan sitä tissimaitoa ja d vitamiinit.
MUTTA itse kahden lapsen kanssa imetyksissä epäonnistuneena (tai sanoisinko että ekan kohdalla yritin liikaa, toisen kohdalla en yrittänyt oikein yhtään) voin sanoa, että minun mielialani ei olisi kestänyt kyllä sitä hormoniryöppyä joka imetyksessä tuli. Samoin imetyssessiot kestivät tolkuttoman kauan enkä suoraan sanottuna edes rentoutunut koskaan siinä (isommat rinnat eivät aina tarkoita että olisi helppo imettää).
Asiaa pitäisi tarkastella ilman muuta siis äidin hyvinvoinnin näkökulmasta koska tänä päivänä MYÖS panostetaan sitä varhaisen vuorovaikutuksen merkitystä. Umpiväsynyt mielialaltaan herkkä äiti jolle imetys on kovaa työtä eikä luontevaa itsestään sujuvaa menoa voi ihan oikeasti hajottaa tätä vauvan ja hänen suhdettaan. Siinä mielessä uni on joillekin terveyden ja koko perheen etu.
Ne äidit joilla maitoa tulee, imetys on luontevaa ja ei ole stressaavaa tyyppiä eivät ehkä koskaan voi ymmärtää em äitiä. Enhän minäkään ymmärtänyt lapsettomuutta ennen kuin koin sen itse.
Elämässä on siis tehtävä valintoja. Sanoisin että viisautta on huomata oma mielenterveys, tyhmyyttä on hajottaa itsensä. Ja jos korvike " pelastaa" koko perheen, eikö se ole silloin myös kasvavan lapsen etu???
Mä voin tunnustaa, että en jaksanut imettää kuopusta. Mies oli lähtenyt lätkimään 2 viikkoa ennen laskettua aikaa, kesken muuton ja jättänyt mut raskaana ja esikoisen kaksistaan. Meni elämä niin sekaisin, etten jaksanut imettää 24/7 vaan annoin tuttelia, söi 4 tunnin välein ja saatiin juttuja tehdyksi.
Vierailija:
Mää oon alkanu antaan suseita " sillontällön" kun ikää 2-3 kk. Imetän kuitenkin pääasiassa. Monesti makuja annetaan muutaman kerran viikossa ja lusikka tai pari periaatteella.Mutta ei oo mun ideani että joku sanoo että täysimetän ja toisaalla väitetään että osittainimetän (koska vauva on sen lusikallisen saanut)!
Meillä totuus on että täysimetän ja maistatan, mutta joskus se otetaan että osittainimetän.. Kuitenkin jos lapseni saisi ton lusikallisen vaan niin olis kyllä aika laiha kaveri!
Koen olevani täysimettäjä, samoin neuvola jonka mielestä myös on hyvä opettaa makuja. Mutta kaikki ei näe sitä niin.. En siis täysimetä -vaikka niin teen! Viimeksi vauva saanut kiinteitä viikonloppuna.. :)
Esim, että vauva syö tosiaan koko ajan. Mulle se tosiaan tuli täytenä yllätyksenä! Rintatulehduksen hoidon, imuotteiden korjaamisen jne. kyllä tiedön, vaikka sillä tiedolla en ole 6 kk mitään tehnyt, mutta vasta kun lapsi oli 3kk suostuin uskomaan, että kyllä se tosiaan koko ajan syö. Ei missään sitä asiaa vaan koskaan mainita.