Isoäidillä on aina joku "hampaissa"

Sano hänelle: ikävä että olet noin katkera kurjasta elämästäsi. Mutta en jaksa enää kuunnella ihmisten haukkumista ja tuota valitusta, kun mikään ei ole koskaan hyvin. En siis enää tule käymään. Hyvää loppuelämää.

Katkeroitunut ihminen. Puhuuko ollenkaan itsestään, omista tunteistaan jne? Auttaisiko jos yrittäisit siirtyä mummon epämukavuusalueelle, kertoilisit laajasti omia kuulumisia ja mitä kivaa olet tehnyt? Meidänkin suvussa on samanlainen vanhus :/

Ei tuon ikäinen ihminen enää tule muuttumaan. Mitenköhän hän reagoisi, jos hänelle sanoisi suoraan, että tiedätkö, on aika raskasta käydä täällä sinun luona kun puhut kokoajan pahaa muista ihmisistä.

Oma äitini on samanlainen.  Lisäksi hänen suurta hupiaan on saada esim. minut nolattua sukulaisten ja tuttavien silmissä.  On epäonnistunut kylläkin.  Puhuu aina toisista pahaa, asioissa mennään aina nega edellä.  En ole osannut ainakaan kahteen vuosikymmeneen ostaa hänelle yhtäkään lahjaa, mitä hän ei kommentoisi sanoilla: X (lellikkisisareni) antoi tällaisen minulle juuri x-lahjaksi.  Yhtäkään käsityötä en IKINÄ ole osannut tehdä, etteikö hän etsimällä kaivaisi siitä jonkun virheen ja on silminnähden onnellinen kun löytää.  Eipä olla juurikaan yhteyksissä.

Mitähän keksisin mummolle synttärilahjaksi, kun sekä joulu- että äitienpäivälahja olivat epäonnistuneita? Ilmaisi, ettei olisi halunnut tällaisia. Uskaltaisiko rikkoa perinteen ja laittaisi ihan vaan kortin postissa? Yleensä ollaan käyty kun asutaan parinkymmenen kilometrin päässä toisistamme.

Ei tuollaiset muutu, ne elää omaa todellisuutta. Itse yritän pitää etäisyyttä, ja odotan sitä päivää jolloin saan laittaa ruksin seinään, että puhelimessa ei tullut v-tuilua ja ilkeilyä.

Lastenlapsien ja omien lasten ( tientenkin kaikkien muidenkin) haukkuminen on raukkamaista. Tämän voi lopettaa sillä tavalla, että kukaan ei komppaa isoäitiä, vaan käsketään lopettamaan. Ei hän jaksa loputtomiin.

Toisaalta joissakin suvuissa toisten perheiden haukkuminen on toisia perheitä yhdistävä "liima".

Nuoria on kehuttava ja kannustettava, ei haukuttava!

Ikävä ihminen tuo sinun isoäitisi.

Anna asian olla, minkäs sinä hänelle voit. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

ei hän ymmärrä. ei varmaan ole kukaan koskaan kannustanut tai kehunut häntä.

mun äiti on samanlainen. puhuu selän takana pahaa - varmaan minustakin - ja kuvittelee kaikenlaista että voi oikein herkutella kitkeryydellä. 

nyt kun olen sitä kuunnellut 20v niin annan mennä kuin veden hanhen selästä, ei ihmistä voi muuttaa jos ei se itse halua. ennen yritin pehmitellä ja puhua toista ja kääntää mielipidettä. sain vaan itselleni pahan mielen. 

Ei sukulaisten kanssa ole pakko olla tekemisissä, ei isoäidinkään . En usko että isoäitisi muuttuu. Oman mielenterveytesi takia jättäisin käymättä isoäidin luona.

Mitäs jos käydessäsi otat ikäänkuin virallisen roolin. Kuin kotisairaanhoitaja. En tarkoita että alat konkreettisesti hoitamaan mutta olet kuin nuo ihmiset joita mummosi haukkuu olisivat tuntemattomia etkä siksi voi ottaa kantaa.

Hemmottelet hiukan mummoasi, keität kahvia tms ja teet hänen olonsa hyväksi.

Juttelet mukavia ja olet iloinen ja touhukas etkä yhtään lähde mukaan niihin haukkumisiin , et edes puolusta kun se on usein kuin vettä laittaisi myllyyn.

Viivyt vain vähän aikaa ja käyt vaikka useammin sitten.

Tällä reseptillä pärjäsin vaikean sukulaisen kanssa ja kun hän kuoli jäi tunne että en kuitenkaan hylännyt.

Ihminen hänkin on ja jotain on hänen kohdallaan tapahtunut kun hänestä on tuollainen tullut.

Mun isomummo oli juuri tuollainen. Ei ollut hänen elämänsä mennyt yhtään niin kuin oli ollut tarkoitus (lapsuudenperhe konkurssissa, joutui mielestään huonoihin naimisiin, ei olisi halunnut lapsia mutta joutuikin kasvattamaan yksin 3 miehen ollessa rintamalla, alkoholismia perheessä, kulissielämää jne.). Eli vaikka kuinka vanhaksi ja aina kyläilyjen yhteydessä jaksoi motkottaa hoitajistaan, kotiapulaisista ja joskus sukulaisistakin. Hyvin harvoista sukulaisistaan tuntui pitävän todella. Toiset on sellaisia, ei sille mitään mahda. En alkaisi puolustelemaan haukkujen kohdetta, siitä tuskin on mitään hyötyä. Anna olla, älä reagoi ilkeisiin puheisiin.

Kesäkeleillä vanhat ihmiset höpsööntyvät kun eivät muista nesteyttää tarpeeksi. Kahvi ja monet lääkket kuivattavat entisestään. Sanot vaan että mummu puhuu nyt ihan höpöjä, haet mehua ja hellehatun je menette ulos vaikka keinuun istumaan. Ihan turha kenekään on vanhojen ihmisten höpöjutuista mieltä pahottaa, torua voi jos mummo ei itse ymmärrä puhuvansa rumia.

Mun isoäiti on tuollainen samanlainen katkera ja pahansuopa.

Käyn nykyään maksimissaan kerran vuodessa pikaisella kohteliaisuuskäynnillä siskoni tai muun sukulaisen kanssa. Yksin en mene ja miestäni ja lapsiani en halua altistaa tuolle henkilölle.