Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään, joka olisi onnistunut pudottamaan painoaan pysyvästi?
18.07.2016 |
Paljonko pudotit ja kauanko siitä on aikaa? Miten olet onnistunut välttämään takaisin lihomisen?
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on vain naisia jotka ovat onnellisia, kun viimeisen tutkimuksen mukaan miehet ovat mukamas lihavemmassa kunnossa kun naiset.Omat vatsamakkarat eivät silloin häiritse.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on vain naisia jotka ovat onnellisia, kun viimeisen tutkimuksen mukaan miehet ovat mukamas lihavemmassa kunnossa kun naiset.Omat vatsamakkarat eivät silloin häiritse.
No ei tää nyt mikään naiset vs miehet kysymys ole. Yksilötarinoita olisin halunnut, sukupuolesta viis. Mutta tiedän toki että harvemmassa ovat ne painonpudotuksessa pysyvästi onnistuneet.
En tiedä kun elinaikaa voi olla jäljellä jopa 70 vuotta vielä. Sitten voin vastata kysymykseen.
Kuusi vuotta sitten pudotin 22 kg. Pysynyt pois terveellisellä ruokavaliolla, liikunnalla ja päivittäisellä puntarilla käynnillä. Jos paino nousee kilon, pari, pudotan heti pois. Ikää nyt 48 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M37
Pari, kolme vuotta sitten pudotin 25kg. Kaikki mitä suuhuni pistin meni keittiövaa'an kautta, ellen syönyt koko pakettia yksin. Puolisen kiloa vihanneksia salaattina päivässä. Excelissä joka päivälle makrot ja päivittäiset kaloriat noin -25% tarpeestani. Pari fusku-päivää kuukaudessa. Leipää en syönyt. Enkä mitään makeaa. Sokerissa on se ikävä ominaisuus, että pienikin määrä laukaisee kovan halun saada lisää. Jos yhtenä päivänä syön keksejä, ajattelen keksien syöntiä vähintään neljä päivää.
Oli ehkä seitsemäs yritykseni tehdä elämäntapamuutos, jos niitä nyt voi laskea. Jotenkin oli vain koittanut onnistumisen aika. Isäni kunto rapistuu, isoveljeni saa kaikennäköisiä rasitusvammoja, jotenkin tajusin vihdoinkin myös tunnepohjalta ettei minulla ole loputtomasti aikaa enää. Muutos on tehtävä nyt.
Sain nautintoa nälän tunteesta/särystä vatsapohjassa, vähän kuin terveellinen lihaskipu kovan treenin jälkeen. Vähän niinku todiste onnistuneesta kehityksestä, että nyt se oikeasti tapahtuu, this is it! Anoreksiasta ei ole pelkoa, ehkä sukupuoleni takia, tai iän puolesta, mutta myös koska seurasin objektiivisia mittatuloksia, ja tiesin tavoitteeni, kiloissa ja housujen koossa.
Kun pääsin tavoitepainooni, ohitin sen viidellä kilolla oikeastaan vahingossa, jäi niin sanotusti vaihde päälle. Nyt voi joskus syödä leipää, mutta yleensä yritän olla syömättä, sama makeisten ja leivoksien kanssa. Kuten yllä, lähes joka aamu käyn vaa'alla. Lihaksia tulee hitaasti lisää, jäljellä oleva läski häviää. Paino pysyy samana. Bulk/Cut kausiin en ole vielä lähtenyt. Sitten jos kehitys loppuu ehkä, nyt mennään vielä hitaasti ja varovaisesti, en ole nuori enää.
Olin laiska, selkärangaton paskiainen aamulla enkä päässyt sängystä ylös ajoissa, joten en kerinnyt salille enne töitä ja töitten jälkeen oli ohjelmaa. Tätä kirjoittelen siis muutama sana kerrallaan, kotitreeni-settien välillä. Pieni lohtu edes siitä, en totaalisesti pettänyt itseäni tänään.
Ehkä tuo antaa ankean kuvan. "Ehkä" :D
Toisaalta, tunnen edelleen jatkuvasti pientä onnistumisen iloa kun pystyn parantamaan tuloksia. Kun (kaksois) leukani ei tunnu hölskyessään, koska sitä ei ole enää. Kun vatsa on edes jotenkin hallinnassa, eikä paina ikävästi istuessa. Sixpäckkiin on matkaa vielä, voisin kyllä nopeasti tiputtaa painoa, syödä -50% tarpeestani, mutta ei ole kiirettä. Koska tämä on minulle elämäntapamuutos, ei vain kuuri ja ohjelma. Jaksan nyt tehdä asioita mitä en jaksanut vuosi sitten. Se on hieno fiilis.
Ne sanovat että auttaa jos ajattelee millainen henkilö haluaisi olla. Tekisikö se henkilö nyt näin, vai noin?
Kokovartalopeili on aivan pakollinen, mieluiten kylppärissä tai jossain missä saa/joutuu kohtaamaan itsensä alasti. Mutta ei vielä riitä, peili valehtelee, etenkin loppusuoralla. Katso sinusta otettuja kuvia. Näytätkö niin hoikalta kuin haluaisit? Niin hoikalta kun luulet olevasi? Kuvissa on totuus. Vaa'assa on totuus. Mittanauhassa on totuus.
Makkarin seinällä minulla on kuva, esikuva voisi sanoa. Miehestä joka tekee liikettä jonka minä olen määrittänyt tavoitteekseni 2017 loppuun mennessä. Joka aamu näen sen, ja joka ilta.
Kaksi vuotta ei riitä että voisi puhua pysyvästä tilasta, mutta nyt uskon oikeasti ekaa kertaa yli vuosikymmeneen, että onnistun, että tämä jää pysyväksi tilaksi. Yksi tuttu viisikymppinen on tietämättään myös jonkinlainen esikuva. Pitää kropan todella hyvässä kunnossa ikäisekseen, ei yritä mitään Bull Mentula tyyppistä bodari/voimannosto meininkiä vaan on saavuttanut tietyn tason, ja ylläpitää sitä vuodesta toiseen.
Huh, tulipa pitkä, yks setti viel. Anteeksi kirjoitusvirheet ja hoono soomi.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on vain naisia jotka ovat onnellisia, kun viimeisen tutkimuksen mukaan miehet ovat mukamas lihavemmassa kunnossa kun naiset.Omat vatsamakkarat eivät silloin häiritse.
No yllättäen ei mennyt kuin pari kommenttia, kun tuli jo tämä 😂😂😂
Joo, no minä olen. Tällä hetkellä on lähtenyt n.60 kiloa. Aloitin laihdutuksen kuusi vuotta sitten 130 kilosta, vielä on normaalipainoon pari kiloa.
Kilot ovat pysyneet poissa, vaikka noihin vuosiin mahtuu kyllä yhteensä varmaan se ainakin pari vuotta, jolloin en ole tehnyt mitään laihdutukseen liittyvää. Pysyneet poissa siksi, että olen aina normaalielämässä osannut automaattisesti syödä oman tarpeen verran, niin hullulta kun se kuulostaakin miettien tuota lähtöpainoa. Mutta kilot aikanaan tulivat ensin (kaikkien selitysten äiti 😂) kortisonista, joka paisutti yli 30 kiloa, joista ensimmäiset 20 kahdessa kuukaudessa. Loput olivat sitten vaikean masennuksen vuosina, jolloin en pahimmillaan tehnyt viikkokausiin yhtään mitään paikallaan makaamisen lisäksi ja "parempina" aikoina pääsin kyllä sängystä ylös, mutta muuten juurikaan piitannut itsestäni ja jonkin verran tuli turrutettua pahaa oloa herkkuihin ja myös juomiseen. Mutta tosiaan jos ei elämässä ole ollut pahoja häiriltekijöitä, paino on aina pysynyt samoissa lukemissa, olin sitten minkäkokoinen tahansa milläkin hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10 vuotts sitten onnistuin pudottamaan 20 kiloa. Paino pysyi 7 vuotta pois helposti, sitten tuli hieman raskaampi ajanjakso elämässä ja kaikki kilot olivat hetkessä takaisin. Nyt ne eivät tunnu lähtevän millään. Ei edes samalla ruokavaliolla kuin 10 v sitten, minulla on edelleen 10v takaiset ruokapäiväkirjat tallella.
Pudotin 50kg noin 7v olen ollut normaalipainoinen, todennäköisesti pysyvästi, vaikka elämää on vielä kymmeniä vuosia jäljellä, jos ei joudu onnettomuuteen tai sairastu kuoleman vakavasti.
Pudotin kilot monien paheksumalla karppaamisella. Edelleen syön samalla tavalla ja uskon kilojen lähteneen pysyvästi, koska ei ole juurikaan mielitekoja. Joskus tekee mieli tummaa suklaata, mutta sitäkin riittää maksimissaan 5palaa ja sitten tulee tunne, ettei maistu enempää. Tosin nyt on välillä pakotettava itsensä syömään, koska jos söisin vain nälän mukaan niin paino laskisi edelleen. Mittani ovat nyt 170cm ja 60kg.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokunen vuosi sitten pudotin vhh-ruokavaliolla 10kg. Sama ruokavalio edelleen käytössä ja hoikkana olen pysynyt.
Vierailija kirjoitti:
Pudotin 50kg noin 7v olen ollut normaalipainoinen, todennäköisesti pysyvästi, vaikka elämää on vielä kymmeniä vuosia jäljellä, jos ei joudu onnettomuuteen tai sairastu kuoleman vakavasti.
Pudotin kilot monien paheksumalla karppaamisella. Edelleen syön samalla tavalla ja uskon kilojen lähteneen pysyvästi, koska ei ole juurikaan mielitekoja. Joskus tekee mieli tummaa suklaata, mutta sitäkin riittää maksimissaan 5palaa ja sitten tulee tunne, ettei maistu enempää. Tosin nyt on välillä pakotettava itsensä syömään, koska jos söisin vain nälän mukaan niin paino laskisi edelleen. Mittani ovat nyt 170cm ja 60kg.
Mahtaa iho roikkua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pudotin 50kg noin 7v olen ollut normaalipainoinen, todennäköisesti pysyvästi, vaikka elämää on vielä kymmeniä vuosia jäljellä, jos ei joudu onnettomuuteen tai sairastu kuoleman vakavasti.
Pudotin kilot monien paheksumalla karppaamisella. Edelleen syön samalla tavalla ja uskon kilojen lähteneen pysyvästi, koska ei ole juurikaan mielitekoja. Joskus tekee mieli tummaa suklaata, mutta sitäkin riittää maksimissaan 5palaa ja sitten tulee tunne, ettei maistu enempää. Tosin nyt on välillä pakotettava itsensä syömään, koska jos söisin vain nälän mukaan niin paino laskisi edelleen. Mittani ovat nyt 170cm ja 60kg.
Mahtaa iho roikkua...
No ei roiku, mutta siitä saan varmaankin osin kiittää sitä, että en laihduttanut pelkällä ruokavaliolla vaan harrastin myös liikuntaa laihduttaessa ja nyt normaalipainoisenakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pudotin 50kg noin 7v olen ollut normaalipainoinen, todennäköisesti pysyvästi, vaikka elämää on vielä kymmeniä vuosia jäljellä, jos ei joudu onnettomuuteen tai sairastu kuoleman vakavasti.
Pudotin kilot monien paheksumalla karppaamisella. Edelleen syön samalla tavalla ja uskon kilojen lähteneen pysyvästi, koska ei ole juurikaan mielitekoja. Joskus tekee mieli tummaa suklaata, mutta sitäkin riittää maksimissaan 5palaa ja sitten tulee tunne, ettei maistu enempää. Tosin nyt on välillä pakotettava itsensä syömään, koska jos söisin vain nälän mukaan niin paino laskisi edelleen. Mittani ovat nyt 170cm ja 60kg.
Mahtaa iho roikkua...
En ole tuon aikaisemman viestin kirjoittaja, mutta laihduttanut vähän enemmänkin, mutta eipä roiku iho. Olen laihduttanut hyvin hitaasti, ikäkin saattoi vaikuttaa, olin lihavimmillani alle kaksvitosena, ja liikun säännöllisesti...tosin ihan säännöllisen liikunnan otin laihdutukseen mukaan hieman alle 80 kilossa.
Ei.