Lue keskustelun säännöt.
Miten kertoa 21-vuotiaalle tyttärellemme että aiomme erota?
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin hän ahdistuu. Koita itse ensin käsitellä ero niin että pystyt tukemaan häntä ja ottamaan hänen tunteensa vastaan.
Aikuinen nainen jo. Ei muutaku sanotte että eroatte. Mitäpä sitä enää kierellä.
Et kertonut mistä aiot erota, EU:sta, tyttärestäsi vai koirasta, ja tyttäresi on aikuinen, se on eronnut sinista ainakin aikaa sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin hän ahdistuu. Koita itse ensin käsitellä ero niin että pystyt tukemaan häntä ja ottamaan hänen tunteensa vastaan.
Öö? Oon 19, en asu kotona ja mun reaktio vanhempien eroilmotukseen olis että jaa. Ymmärtäisin pikkulasten ahdistuksen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin hän ahdistuu. Koita itse ensin käsitellä ero niin että pystyt tukemaan häntä ja ottamaan hänen tunteensa vastaan.
Öö? Oon 19, en asu kotona ja mun reaktio vanhempien eroilmotukseen olis että jaa. Ymmärtäisin pikkulasten ahdistuksen...
Sinulla ei ilmeisesti ole kokemusta asiasta niin siirryppä Demin palstalle hilijalleen
Vierailija kirjoitti:
Mistä te erootte?
Minä ja ystäväni eroamme kirkosta, tytär joituu menemään sinne yksin.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin hän ahdistuu. Koita itse ensin käsitellä ero niin että pystyt tukemaan häntä ja ottamaan hänen tunteensa vastaan.
Öö? Oon 19, en asu kotona ja mun reaktio vanhempien eroilmotukseen olis että jaa. Ymmärtäisin pikkulasten ahdistuksen...
Komppi tälle. Ei nyt ihan heti tuu mieleen miks aikuinen ihminen ahdistuisi vanhempien erosta. Nuori aikuinen ymmärtää, että ero on kaikkien kannalta paras vaihtoehto, jos on ryppyjä rakkaudessa. Miten se edes vaikuttaa 21v elämään??
Olin 18 kun vanhempani erosivat. Se oli minulle kova paikka. Erään ystäväni vanhemmat erosivat hänen ollessaan lähes 20, eikä asia hänellekään ollut helppo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin hän ahdistuu. Koita itse ensin käsitellä ero niin että pystyt tukemaan häntä ja ottamaan hänen tunteensa vastaan.
Öö? Oon 19, en asu kotona ja mun reaktio vanhempien eroilmotukseen olis että jaa. Ymmärtäisin pikkulasten ahdistuksen...
Sinulla ei ilmeisesti ole kokemusta asiasta niin siirryppä Demin palstalle hilijalleen
Täysi-ikäisen käännytät esiteinien palstalle paremman argumentin puutteessa? Todella aikuismaista käytöstä... Kuten todettu, aikuinen ymmärtää eron olevan hyvä asia, miksi sillä pitäisi vaivata päätä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin hän ahdistuu. Koita itse ensin käsitellä ero niin että pystyt tukemaan häntä ja ottamaan hänen tunteensa vastaan.
Öö? Oon 19, en asu kotona ja mun reaktio vanhempien eroilmotukseen olis että jaa. Ymmärtäisin pikkulasten ahdistuksen...
Komppi tälle. Ei nyt ihan heti tuu mieleen miks aikuinen ihminen ahdistuisi vanhempien erosta. Nuori aikuinen ymmärtää, että ero on kaikkien kannalta paras vaihtoehto, jos on ryppyjä rakkaudessa. Miten se edes vaikuttaa 21v elämään??
Tämän takia ero prosentit ovat valtavia kun ero on heti kun on vähän ryppyjä rakkaudessa. Vasta sitten pitäisi erota kun siinä rakkaudessa on niin isoja reikiä ettei niitä saa kovalla työllä enää parsittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Isäs ja minä erotaan"
Äiti sanoi juuri noin. Pyysi erikseen, että vien hänet töihin ja siinä ajaessani heitti tuon kommentin. Olin huolissani 12 v. pikkuveljestäni, joka asui vielä kotona. Itse olin opiskelemassa 300 km päässä.
Lopulta eroa ei tullut, tätä äitini ei jostain kumman syystä saanut kakaistua suustaan ulos, vaan olin kuukusia murheissani ihan turhaan.
Äiti olisi halunnut minusta liittolaisen isää vastaan, kieltäydyin kunniasta, todeten ettei minulle kuulu heidän parisuhdesotkunsa.
Älkää sotkeko lapsianne edes aikuisia sellaisia omiin riitoihinne.
Sellasta se elämä on.