1 vauva itkuinen, entä 2

Mutta toinen on ainakin viihtynyt esikoista ja äitiä katsellessa päivisin paremmin. Touhua riittää, joten vauva tykkää olla sitterissä. Erityistä viihdyttämistä ei ole vielä 5 kuukauteen mennessä tarvinnut. Illat ovat olleet asia erikseen, eli itkuisempia kuin esikoisella.

eka oli itkuinen, toka tosi helppo ja rauhallinen ja kolmas tosi tosi itkuinen ja vaativa. Niin ja tyttö-poika-tyttö.

Meillä esikoinen on ollut vauvasta saakka tosi temperamenttinen ja nopeasti hermostuva tyyppi. Vauva-aikana itkua riitti milloin mistäkin syystä ihan riittämiin ja varsinkin illat olivat melko itkuisia. Nukkumaan neiti on ollut myös aina todella huono, oli sitten kyseessä päivä- tai yöunet.



Nyt tämä kakkonen on yllättänyt vanhempansa olemalla yltiötyytyväinen ja rauhallinen vauva! Tyttö nukkuu kuin tukki ja viihtyy hyvin esikoisen hommailuja seuraillen. Hän ilmoittaa toki hennolla itkullaan, jos palveluja tarvitaan, mutta ne pää punaisena karjumiset, joita esikoinen taajaan harrasti, ovat aivan tuntematon käsite tämän lapsen kohdalla.



Ja siis molemmat ovat tyttöjä, ikäeroa 1v 4kk.

Vauvaa käytettiin lääkärilläkin itkuisuuden vuoksi, mutta lääkäriltä ei tullut muuta selitystä kuin mahavaivat. Jotka minun mielestäni selittivät itkut vain osittain.

Toista lasta odottaessa pelkäsin, tuleeko samanlainen tapaus, mutta tämä toinen on ollut todella rauhallinen ja hyväntuulinen vauva, neuvolassakin kehuttu seesteiseksi. Kitisee kun on jotain vailla, mutta ei melkein koskaan varsinaisesti itke.

Oli todella itkuinen koko ajan, mutta illalla itku oli jatkuvaa ellei kannettu ja hytkytetty. Päiväunet max 15min sylissä, yöllä sitten huudon päätteeksi nukkui aamuun muutamalla yösyötöllä. Loppui parikuisena, ja onneksi aika kultaa muistot. :) Nyt tämä tyttö ihana ja reipas 8-vuotias tokaluokkalainen.



Kakkonen oli sellainen " mainosvauva" , söi ja nukkui. Siis söi, valvoi tunnin ehkä kaksi, sitten päiväunille (neljä, joskus viisikin tuntia ulkona talvella), sitten söi, ja viihtyi, nukkui hieman söi jne... Yöllä söi muutaman kerran, mutta nukahti aina kivasti uudelleen. Nyt tuolla 6-vuotiaalla on kyllä jo temperamenttiakin!



Kolmas oli taas jostakin näiden välistä, oli aika levoton koko ajan ja vaati kantamista jonkin verran. Onneksi isosiskot viihtyivät keskenään, niin äiti ehti viihdyttää pikkuveljeä. Edelleen tuo lähes 4-vuotias on aikamoinen äidinpoika...



Neljäs oli kyllä päiväsaikaan kaikkein vaativin, mutta onneksi tajusin kantoliinojen kätevyyden. Eräs tuttavani nimittikin häntä kauniisti suuritarpeiseksi lapseksi. Vaunut olivatkin vain tavarankuskausta varten ekat kuukaudet, mutta sitten alkoi niissäkin nukkumaan. Olo parantui huomattavasti (sekä äidillä että pojalla) kun tajusin kokeilla maidotonta dieettiä, nyt on jätetty pois myös muna. Varmuutta allergioista ei vielä ole, mutta erittäin vahva epäilys. Pojalla ikää jo 9kk, ehkäpä näitä allergioita olisi kannattanut epäillä jo aiemmin. Hänelle pidettiin " unikoulua" pari kuukautta sitten jotta saatiin yöimetys jäämään pois (4-10 kertaa yössä rinnalla alkoi ottaa äidin voimille).



Eli vaikka eka oli tosi itkuinen (ja tämä viimeinenkin) ei se tarkoita sitä että kaikki perheen lapset olisivat samanlaisia. Meillä varsinkin eka ja toka eivät olisi voineet enemmän olla toistensa vastakohtia!