Olisi tapaaminen käsillä, mutta en ymmärrä, mitä mies minussa näkee..

Ei kannata miettiä liikaa tässä vaiheessa, jos ette ole edes tavanneet. Nyt kannattaa vaan lähteä siitä, että on vaikuttanut kiinnostavalta ja sitten livenä näkee, synkkaako. Ja miten siitä eteen päin.

Miehet nyt tykkää erilaisista naisista. Tuollainen "Olen niin huono etten voi kelvata kenellekään"-asenne muuten näkyy ulospäin -> huono itsetunto. En minäkään halua mitään seksipommia itselleni, vaan tavallisen naisen. Sinussa viehättää ehkä, hymy, jutut, tyyli jne.

Minulle ainakin ihminen jolle saisi koko ajan vakuutella, että olet ihana ja kelpaat minulle, olisi major major major turnoff. Tottakai kehua pitää, mutta kyllä nyt jotain itsekunnioitusta voi olla valmiiksikin. Ole terveellä tavalla ylpeä itsestäsi.

Mulla oli samanlainen fiilis kun näin baarissa tapaamani miehen ekaa kertaa selvänä. Varsinkin siis, kun heti tavattuamme mies suuteli ja sanoi, että olen vielä kauniimpi kuin hän muistikaan. Olin jotenkin varuillani ja tosi huono ottamaan vastaan kohteliaisuuksia. Mutta jokin ääni päässäni huusi kuitenkin, että Käyttäydy nyt jumalauta niiden kehujen mukaan, kun kerran itsekin pidät tuosta miehestä!:D

Totta kai kovasti itsestään epävarman ihmisen on vaikea uskoa, että vastakkaisen sukupuolen edustaja on oikeasti kiinnostunut. Sinun pitää vain uskaltaa luottaa siihen, että kyllä, se mies on kiinnostunut juuri Sinusta.

Toki on sitten eri asia, että synkkaako lopulta ihan oikeasti, se on toinen juttu. Mutta anna palaa!

(Mutta ihan vinkkinä voin sanoa, että todella huono itsetuntokin voi oikean ihmisen kohdatessa nousta huimasti. Näin neljän kuukauden tiiviin yhdessäolon jälkeen en enää aamutokkurassa, tukka rasvaisena ja kauhtunut paita päällä työnnä miestä häpeissäni kauemmas, kun hän kehuu söpöksi ja tulee pussaamaan. :))

Minulle yksi mies sanoi kerran että huono itsetuntoni ja epävarmuuteni on turn off. Että vaikka hän viehättyi minusta niin ei halunnut alkaa suhteeseen koska koki että minun täytyy työstää juttuja itseni kanssa. En loukkaantunut, vaan otin opikseni ja yritin työstää huonoa itsetuntoani.

Ei kannata kysyä että mitä se toinen sussa näkee. Se on oikeasti turn off.

Siis henkisen puolen ymmärrän, mutta kait siinä ulkonäössäkin jotain olla pitää.. eikös?

Tuntuu vain uskomattomalta, että kerrankin joku tykkää sellaisena kuin on.

Pitäisi vain olla miettimättä liikaa ja antaa sydämen laulaa. :)

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Siis henkisen puolen ymmärrän, mutta kait siinä ulkonäössäkin jotain olla pitää.. eikös?

Tuntuu vain uskomattomalta, että kerrankin joku tykkää sellaisena kuin on.

Pitäisi vain olla miettimättä liikaa ja antaa sydämen laulaa. :)

-Ap

Just näin! Pitää olla miettimättä liikaa. :)

Mullakin oli nimenomaan ongelmia oman ulkonäön kanssa. Ja todellakin tuntuu uskomattomalta löytää pitkän sinkkuajan ja pettymysten jälkeen sellainen, joka tykkää just tämmösenä.

Nykyään perustilanne alkaa meillä jo olla, että ollaan lähdössä miehen kanssa kauppaan/kavereille/jommankumman vanhemmille ja sanon, että Oota hetki, laitan hiukset/meikkaan äkkiä. Tulee pitkä huokaus ja lause: näytät hyvältä just noin. :D

Onpahan oppinut olemaan enemmän oma itsensä. Aina ei tarvitse tupeerata hiuksia ja laittaa sotamaalausta. ;D