Oletko ikinä ollut vahingoniloinen jollekin?

Vähän yhdelle eronneelle tuttavalle, joka aina pröystäili elintasollaan. Nyt eron jälkeen on onneksi hiljentynyt kun ei ole niin paljon kehuttavaa. Tunnen kyllä itseni vähän kamalaksi.

Mulla iskee pieni vahingonilo, jos joku ei kerkee metroon tai bussiin. Kamala olen, tiedän sen.

Vierailija kirjoitti:

Vähän yhdelle eronneelle tuttavalle, joka aina pröystäili elintasollaan. Nyt eron jälkeen on onneksi hiljentynyt kun ei ole niin paljon kehuttavaa. Tunnen kyllä itseni vähän kamalaksi.

Et ole kamala. Pröystälijöille sietää ollakin vähän vahingoniloinen.

Ystävälle joka minun eroni jälkeen jankutti yksinhuoltajista, miten juoksevat baareissa ja elävät tukirahoilla ja ainakin yksinhuoltajien poikalapset kasvavat kieroon kun isä ei ole arjessa läsnä. Samalla aina kehui omaa ehjää perhettään jossa kaikki on täydellistä. Koin tämän todella loukkaavana, ero oli raskas ja olisin kaivannut jotain muuta kuin mollaamista, baareissa en ole koskaan juossut ja ainoa tuki on lapsilisän huima yh-korotus.

Kävipä sitten niin että pari vuotta minun eron jälkeen tämän ystävän mies jätti täydellisen perhe-elämän taakseen ja häipyi 15 vuotta nuoremman harrastuskaverinsa matkaan.

Olen todella vahingoniloinen enkä edes häpeä olla. Melkeinpä tekisi mieli kysyä että muistaako ystävä kuinka rumasti ennen puhui.

Olen ollut vähän vahingoniloinen yhdelle "kaverille",joka aina kommentoi minun ongelmiani tyyliin "se on omaa syytäsi/ihminen saa sellaisen elämän kuin ansaitsee" ,kun hän valitti murtuneensa ihmissuhdesotkun takia.Olin kuitenkin hienotunteisesti hiljaa vaikka teki mieli muistuttaa häntä omista "elämänviisauksistaan".

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut vähän vahingoniloinen yhdelle "kaverille",joka aina kommentoi minun ongelmiani tyyliin "se on omaa syytäsi/ihminen saa sellaisen elämän kuin ansaitsee" ,kun hän valitti murtuneensa ihmissuhdesotkun takia.Olin kuitenkin hienotunteisesti hiljaa vaikka teki mieli muistuttaa häntä omista "elämänviisauksistaan".

Nyt en ymmärrä. Eihän kaverin ongelmat tarkoita, etteikö hän olisi niitä ansainnut. Itse ainakin olen ihan samaa mieltä, eli että ihminen saa ansionsa mukaan, eikä ole aina ollut omakaan elämäni täydellistä.

Naapurimme leikkasi tonttimme takaa (kaupungin puistoalueelta) pensaat matalaksi. Oli leikannut myös oman tonttinsa kohdalta aikaisemmin jo. Syyksi sanoi pensaiden häirinneen hänen näköalaansa. Kaupungilta kävivät tilannetta tutkimassa ja jotain pientä sakkoa naapuri joutui siitä maksamaan (?). Sekä kaupunki joutui koko matkalta pistämään pensaat samaan tasoon, että olisi siistiä (harmitus kaikille tiemme  joenpuoleisille asukkaille). Pensaiden takana on paljon käytetty yleinen kävely/pyörätie ja joki. Koiramme alkoivat räksyttämään jokaista ohikulkijaa ja varsinkin toisia koiria, kun nyt mitään näköestettä ei enää ollut. Vei paljon aikaa ja vaivaa kouluttaa koira olemaan haukkumatta ja iso harmitus oli myös oman yksityisyyden menettäminen takapihallamme. Takorautainen aita ei paljon näkyvyyttä pihallemme estä. Naapuri jätti valituslappuja postilaatikkoomme koiran häiritsevästä haukkumisesta. Ja ihan syystä, koira oli alkuun aivan mahdoton päästyään pihalle. Yritti kai suojella reviiriään. Anteeksi muut naapurit!

Olemme muuttamassa toiselle paikkakunnalle ja talomme saimme juuri myytyä. Ihan "pikkuisen" olen vahingoniloinen, että uusilla omistajilla on kolme terrieriä. Toivottavasti ne ehtivät haukkua paljon ennen kuin pensaat kasvavat takaisin näkösuojaksi...   

Pakko tunnustaa: entiselle kaverilleni, joka puhui aina halveksuen ylipainoisista ihmisistä niinkuin lihominen olisi kauhein asia mitä voi tapahtua ("kato nyt totakin", "noi on noita vaatteita joita läskit käyttää kun ne luulee olevansa nättejä"). Olin silloin häntä pulskempi ja sanat satuttivat. Arvatkaa vaan miten asiat nykyään ovat.. No, uskon että hänen puheensa silloin olivat oireilua liittyen omaan painokamppailuun, ja opin että se minkä ihminen tuomitsee jyrkiten kertoo eniten hänestä itsestään.

No ei mun hymyni ihan hiljainen ollut, kun kuulin, että entinen koulukiusaajani oli joutunut vankilaan.

Ei se ollu vahingoniloa vaan aitoa iloa ja naurua kun aikanaan eräs mies tuli lentokoneesta pöhnässä ja kaatu maahan. Lahtelainen.tottakai. Jääkiekko. Joko tiedät? Tilannekomiikkaa.