Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa ymmärtämään, miksi jotkut ei kykene sopimaan asioita etukäteen?
15.07.2016 |
Olen nyt tekemisissä muutaman sellaisen ihmisen kanssa, jotka ei vaan jotenkin pysty sopimaan asioita esim tapaamisia etukäteen. Edes viikon tai parin päivän varoajalla. He haluaisivat aina hoitaa asiat nyt. Tunnin päästä siitä kun soittavat. Tai sitten saan puhelun, että hei, olen nyt täällä paikassa bee, haluaisin tavata nyt.
Sitten, jos minulle ei sovi, alkaa kova vänkääminen. Ja sekään ei köy, jos sanon, että vaikka kolmen tunnin päästä sopisi.
Nämö ihmiset kokevat lähes loukkaukseksi sen, että pitäisi vaikka tiistaina päättää, mitä tehdään perjantaina. Ja jos sovitaan jotain etukäteen, niin hyvin usein heille tuleekin siihen sitten parempaa tekemistä.
Miksi?
Kommentit (15)
Spontaaneja ihmisiä. Itse olen juuri sieltä epäspontaaneimmasta päästä, ja inhottaa kun haluaisin mieluummin sopia tapaamiset etukäteen kuin juuri sillä hetkellä kun toista sattuu huvittamaan... :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ainakin pienet lapset ja hoitajan saaminen vesittää monet pitkänajan suunnitelmat :(
Hyvä kysymys.
Vanhemmillani on ollut tuota samaa. Nykyisin ovat eläkkeellä, mutta kyllä tätä oli aiemminkin. He asuvat noin 300 kilometrin päässä ja jonkun kerran on käynyt niin, että ilmoittavat olevansa puolen tunnin ajomatkan päässä kodistani. Olin itse samanaikaisesti kaverini kanssa ravintolassa syömässä.
Äitini saattaa joskus myös lähettää aamulla tekstiviestin, että on junassa, joka saapuu tyyliin tunnin kuluttua. Viimeeksi oli menossa siskolleni käymään ja sisko oli kyllä maininnutkin, että olisi oikeasti kiva, että sovittaisiin aika aiemmin kuin vaikka samana päivänä.
Eräs tuttu teki myös sitä, että laittoi perjantai-iltana viestiä, jonka mukaan olisi pitänyt heti tulla auttamaan heidän rakennukselleen, kun olikin äkisti alkanut sataa ja olisi pitänyt alkaa peittämään rakennustyömaan tavaroita pressuilla. Tuolloin olin onnekseni toisella kaveriporukalla iltaa viettämässä, joten en huomannut hänen viestiään.
Tämäkään tuttava ei pysty sopimaan yleensä mistään tapaamisesta, mutta kun hänellä itsellään on tarve, niin silloin kyllä pitäisi nähdä välittömästi.
Olettaisin, että tuolla tavoin käyttäytyvillä ihmisillä ajattelu pyörii niin oman navan ympärillä, etteivät edes tajua, että muilla ihmisillä on oma elämänsä.
En tykkää antaa lupauksia, joita en pystykään pitämään. En kuitenkaan suutu enkä vänkää, jos kysyessäni lyhyellä varoitusajalla kaveria seurakseni hänelle ei sovikaan.
No pidän itsekin itseäni suht spontaanina. Mutta jos nyt olen sopinut tapaavani Maijan tiistaina, en peruuta tapaamista tiistaina aamupäivällä ja ilmoita, että eipä sovikaan tänään, kun Petra haluaakin tulla käymään just samaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tykkää antaa lupauksia, joita en pystykään pitämään. En kuitenkaan suutu enkä vänkää, jos kysyessäni lyhyellä varoitusajalla kaveria seurakseni hänelle ei sovikaan.
Ihan mielenkiinnosta, mikset pysty pitämään lupaustasi, joka koskisi vaikka ylihuomenna olevaa tapaamista?
Sairastutko usein vai onko sinulla esimerkiksi mies, joka ei sitten suostunutkaan hoitamaan lapsia? Tuon jälkimmäisen syyn kuulin usein yhdeltä tutulta, joka perui myös jo sovittuja tapaamisia tai vastaavasti soittaakin sillä hetkellä kun tapaamisen piti olla, että en pääsekään sinne, mutta tule tänne heille jos haluat. Hänkin sitten asui reilun tunnin matkan päässä, joten jäi tapaaminen sillä kertaa.
Entä onko teillä kavereita, jotka sopii monen kanssa samaan aikaan? Eli esimerkiksi huomaat viestin "Mulla on tylsää, tehdään jotain, tuu tänne?", mutta tämä ihminen onkin lähettänyt saman viestin kymmenelle muullekkin ihmiselle, ja kun suostut kutsuun, saat tietää, että paikalle on tulossa myös ainakin viisi muuta ihmistä. Välillä hämmentävää kun luulit sopineesi jotain kahdenkeskistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mielelläni sovi tapaamisia parin päivän päähän, koska en voi tietää millainen olo silloin on. Ikävä perua jos en jaksakaan lähteä tapaamiseen. En laiskuuttani, mutta voimavarani ovat rajalliset masennuksen takia ja joskus vaan väsyttää tai ahdistaa niin paljon ettei pysty lähtemään kotoa ulos.
Vierailija kirjoitti:
Entä onko teillä kavereita, jotka sopii monen kanssa samaan aikaan? Eli esimerkiksi huomaat viestin "Mulla on tylsää, tehdään jotain, tuu tänne?", mutta tämä ihminen onkin lähettänyt saman viestin kymmenelle muullekkin ihmiselle, ja kun suostut kutsuun, saat tietää, että paikalle on tulossa myös ainakin viisi muuta ihmistä. Välillä hämmentävää kun luulit sopineesi jotain kahdenkeskistä...
Oli ennen eräs tällainen kaveri. Kerran taas pyysi luokseen käymään ja paikalla oli myös eräs toinen hänen kaverinsa. Sitten kävikin niin, että tämän meidät kutsuneen kaverin puhelin sattui soimaan ja siellä oli hänen miesystävänsä. Kaveri menee puhumaan keittiöön ja me olohuoneessa jutellaan tämän toisen kaverin kanssa. Puhelu kestää ja kestää.
Lopulta kyllästymme odottelemaan sitä, että puhelu loppuisi ja kävimme huutamassa heipat keittiön oven suusta ja lähdimme pois.
Kyseinen ihminen tavallaan halusi olla koko ajan jonkun seurassa, mutta saattoi seurassakin näplätä koko ajan kännykkää tai puhua puhelimessa. Ja tykkäsi omien sanojensa mukaan pyytää ihmisiä käymään, mutta oli itse sitten ehkä tylsintä seuraa koskaan.
Lakkasin sittemmin suostumasta hänen ehdottamiinsa tapaamisiin, sillä paikalla oli monesti kaikenkirjava joukko muitakin, joita en välttämättä tuntenutkaan ja siitäkin huolimatta kutsuja vain näpläsi kännykkäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tykkää antaa lupauksia, joita en pystykään pitämään. En kuitenkaan suutu enkä vänkää, jos kysyessäni lyhyellä varoitusajalla kaveria seurakseni hänelle ei sovikaan.
Ihan mielenkiinnosta, mikset pysty pitämään lupaustasi, joka koskisi vaikka ylihuomenna olevaa tapaamista?
Sairastutko usein vai onko sinulla esimerkiksi mies, joka ei sitten suostunutkaan hoitamaan lapsia? Tuon jälkimmäisen syyn kuulin usein yhdeltä tutulta, joka perui myös jo sovittuja tapaamisia tai vastaavasti soittaakin sillä hetkellä kun tapaamisen piti olla, että en pääsekään sinne, mutta tule tänne heille jos haluat. Hänkin sitten asui reilun tunnin matkan päässä, joten jäi tapaaminen sillä kertaa.
Mulla on työ, josta pääsen lähtemään sitten, kun työt on tehty tai siinä mallissa, että loput voi jättää seuraavaksi päiväksi. Aamulla en voi tietää, millainen päivästä tulee ja pääsenkö lähtemään tavallista aikaisemmin, normaaliin aikaan vai tavallista myöhemmin. Tai jos joudun jostain syystä lähtemään kesken päivän (mulla on iäkkäät vanhemmat), niin tilanne voi olla sellainen, että on mentävä vielä illaksi takaisin töihin. Jos koittaa sopia jotain vielä aikaisemmin esim paria viikkoa tai kuukautta ennen, niin en voi etukäteen tietää, onko juuri sillä viikolla ollut koko viikko 14-tuntisia työpäiviä vai normaaleja päiviä. En ole umpiväsyneenä kovin hyvää seuraa kenellekään ja itsellenikin on tärkeämpää levätä - ellei kyse ole jonkun läheisen häistä, hautajaisista, ristiäisistä tms tärkeistä juhlista - kuin pelkästä "kun kerran lupasin" -velvollisuudesta lähteä mukaan. Olen kokenut paremmaksi, että en lupaile mitään etukäteen vaan ystäväni voivat suunnitella menemisensä omien toiveidensa mukaan.
Ihan sen takia, jos jotain hauskempaa sattuukin tulemaan samaan aikaan.
Oma mies ei koskaan suostunut sopimaan, jos kysyin, että tehdäänkö lauantaina sitä tai tätä lasten kanssa. Vastaus oli aina, no katotaan sitten. Jos hänelle tuli jotain kavereiden kanssa menoa, hän meni ja sanoi, että en ole luvannut sinulle mitään. Miehen varaan ei voinut koskaan laskea mitään vaan aina piti olla suunnitelma b.
Lapset on jo isoja ja olen itse ottanut miehen tavan käyttöön. Huomenna hänellä olisi menoa toiselle paikkakunnalle ja hän on kysynyt minua mukaan. No, katotaan sitten, jos vaikka minulle tulee jotain muuta, ei voi koskaan tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sen takia, ettei tarvitse sitten peruuttaa jos sairastuu, tulee työeste, lapsi sairastuu, koira sairastuu tai tulee joku muu asia. Mun elämä on ollut niin levotonta ja hektistä, etten ole enää aikoihin sopinut mitään varmaa kenenkään kanssa , ettei tarvitse sitten perua. Edellisenä päivänä sovin mutta en sen aikaisemmin ikinä enää mitään. Elämä on opettanut.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sen takia, jos jotain hauskempaa sattuukin tulemaan samaan aikaan.
Oma mies ei koskaan suostunut sopimaan, jos kysyin, että tehdäänkö lauantaina sitä tai tätä lasten kanssa. Vastaus oli aina, no katotaan sitten. Jos hänelle tuli jotain kavereiden kanssa menoa, hän meni ja sanoi, että en ole luvannut sinulle mitään. Miehen varaan ei voinut koskaan laskea mitään vaan aina piti olla suunnitelma b.
Lapset on jo isoja ja olen itse ottanut miehen tavan käyttöön. Huomenna hänellä olisi menoa toiselle paikkakunnalle ja hän on kysynyt minua mukaan. No, katotaan sitten, jos vaikka minulle tulee jotain muuta, ei voi koskaan tietää.
Teetkö tuota samaa muillekin kuin omalle miehellesi? Sinänsä ihan mielenkiintoinen parisuhde teillä, että olette nyt molemmat toisillenne "paremman puutteessa" -seuraa. Ilmeisesti suhteessa on sitten muuten paljon hyviä puolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun elämässä on liikaa sellaisia tekijöitä ja vaatimuksia, joihin en pysty itse vaikuttamaan. Toisin sanoen, en tosiaan voi taata pystyväni pitämään kiinni sopimuksista, joita teen esim ensi viikolle, koska väliin voi hyvinkin tulla jotain, johon en voi vaikuttaa. Mun on hoittava oma elämäni näiden vaatimusten välissä sen mukaan kuinka kerkiän.
En loukkaannu siitä, että muille se ei sovi, mutta olen välilllä surullinen siitä, että mun pitäisi olla se, joka joustaa JOKA suuntaan.
Osaakojoku yhtään avata tällaista käytöstä?