Kylla tama esikoinen tulee liian myohaan. Mina olen jo 33 ja mies 43. En meinaa jaksaa edes tata raskautta. Miten te muut vanhat olette jaksaneet?
Kommentit (15)
ja olen 20v. :D
ei taida olla ikäkysymys vaan ihan normaalia!
mutta luulen, että kaikki vastasyntyneitten äidit on aluksi ihan pihalla!
Ei sitä nuorempana jaksa sen kummemmin!
vaikeuksia ollut. Sen jälkeen tullut vielä 2 lisää pienin ikäeroin eikä edelleenkään ongelmia.
Meillä lapset ovat kyllä perusterveitä ja -tyytyväisiä, se varmasti auttaa osaltaan.
Näin ainakin meidän mammaporukassa on ollut iästä riippumatta. :)
Tsemppiä! Ainahan on mahdollista, että tulossa on helppo keissi!
Sain ensimmäisen lapsen 39 vuotiaana. Kyllä on ollut raskasta, kun ei saa nukkua tarpeeksi. Mutta tiedostan, että tämä on muutoin parasta ikää. On ammatti, koti, ura, talous kunnossa ja parisuhde voi hyvin. Nuorena en olisi jaksanut, koska em. asiat olisivat mättäneet. Väsymys johtui huonosta peruskunnostani, en juurikaan liiku enkä oikein urakiireiden vuoksi ehtinyt pitää hyvää huolta muutenkaan jaksamisesta ylipäänsä.
Nyt odotan toista lasta ja asiat ovat väsymyksen suhteen paremmin. Olen alkanut ajoissa liikkua, harrastaa ja pitää kunnostani huolta. Sillä on OLENNAINEN merkitys.
Jos valittaa väsymystä 30 vuotiaana, on poikkeuksetta kyse siitä, että on paljon paineita ja itsestä huolehtiminen on jäänyt toissijaiseksi. Hyvässä kunnossa jaksaa mitä vain ja 30-40 vuotias voi olla teräskunnossa tai rapakunnossa ihan siinä missä parikymppinenkin.
Siitä kaikki riippuu. Ei iästä.
sain ekan ja tokan lapsen 32v ...eli kaksoset. Tosi hyvin jaksetaan. Luulisin että jopa paermmin kun joku nuorempi ihminen. Vaikka välillä tuntuu että fysiikka pettää, niin tässä iässä ei enää tuu otettua pulttia joka asiasta ja neuvolakäyrästä. Tsemppiä vaan : )
Luulen, että ekan kanssa on raskasta se muutos. Kaikki on niin uutta. Ja se vastuu etenkin...Myös hormonaalisesti on eka raskaus aikamoinen pommi...
Totta kai raskaus väsyttää, se johtuu hormoneista.
Nyt kaikki on helpompaa - ja olen 33v. Olen huonommassa fyysisessä kunnossa, mutta äitiys ei rasita henkisesti, muutos on tapahtunut.
kuopuksen odotus olikin miljoona kertaa helpompaa, vaikka olin jo 38!
naurettavan asian kuin synnytyspelon vuoksi asia vaan lykkääntyi ja lykkääntyi, kunnes vihdoin sain kuulla pelkopolista ja pelkosektiosta. Sektio-päätöksen turvin tässä nyt sitten sinnitellään. Öisin en nuku kunnolla, näen jatkuvia painajaisia alatiesynnytykseen pakottamisesta ja siihen kuolemisesta. Myös sektio-painajaisia näen, sillä pelkäävänä ihmisenä pelkään tietysti sitäkin.
Kyllä nuorempana ainakin raskaus oli helpompaa. Kroppa palautui synnytyksen jälkeen nopeammin.
Minulla kaikki raskaudet olleet hankalia todella pahan raskauspahoinvoinin takia.
Mutta nyt neljänen lapsen synnyttyä vauvan hoito helpompaa, menee vasemmalla kädellä ja eikä ota turhia paineita neuvolan/ muiden ihmisten ohjeista. Ja osaan rentoutua kun vauva nukkuu.
Mutta kyllä meillä on viimeinen vauva tässä talossa, minulla tulee ikä vastaan.
Olemme mieheni kanssa yli viisikymppisiä kun kuopus lähtee maailmalle. Ja silloin jo toivottavasti olemme isovanhempia.
jaksanut. Lapsi osoittautui maito- ja moniallergiseksi parin kuukauden vanhana, joten itkua, huutoa on riittänyt. Nukuttu meillä ei ole myöskään. Lapsi on nyt 2 v ja vieläkin ajoittain väsyttää kovasti. Tsemppiä!