Miksi häpeän aina itseäni, tekisi mieli kuolla kun teen virheen.

sama fiilis. siksipä pyrin minimoimaan virheet ja mokat. Itsestähän se on kiini.

Teen samaa, psykoterapeutin mukaan ei ole normaalia. Mulla on ainakin todella huono itsetunto ja häpeän itseäni vaikken tekisi mitään mokiakaan.

Ota iisimmin. Ei täällä kukaan ilman mokia selviä ja ihmiset puhuvat mieluiten itsestään. Helpottaa iän myötä. Relax.

Ihmiset tekee virheitä, kaikki. Liikaa luulee itsestään jos ei salli itselleen virheitä. Tärkeää on mitä tekee sen virheen jälkeen.

Tässä varmaan koti ja kasvatus on suuressa osassa. Onko tuettu ja kannustettu vai lytistetty ja vähätelty. Ite oon kokenut tota jälkimmäistä, hirveän pitkän matkan oon tehnyt, että olen oppinut olemaan itselleni armollisempi. Menee muuten liikaa energiaa hermoiluun.  :)

Ihan sama. Pienest mokailusta tulee pitkä, tukala morkkis ja häpeä. Huono itsetunto taustalla..

Nauran itselleni ja otan asian huumorilla. Ja otan myös opikseni.

Jos ei koskaan mokaa niin ei oikeasti koskaan teekään mitään. Oikea elämä on heittäytymistä ja joskus rapatessa roiskuu :D

N31

Vierailija kirjoitti:

sama fiilis. siksipä pyrin minimoimaan virheet ja mokat. Itsestähän se on kiini.

Sama. Olen aina ollut vähän sellainen alisuoriutuja. Silti kun työelämässä on, sitä joutuu haastaviin tilanteisiin välillä, vaikka ei haluaisi. En sitten tiedä pitäiskö jäädä ihan työelämästä pois, jotta niiltä välttyisi... Parempi sekin kun et miettii oikeasti kuolemaa sen jälkeen kun omasta mielestään mokaa tarpeeksi pahasti. Miksi en voisi vaan olla itsevarma niin kuin suurin osa muista? Miksi en voi olla "normaali"? Miksi olen niin kömpelö ja jotenkin epäsosiaalinen? Jotenkin vaan aina olen huomaavinani mitä ihmiset minusta ajattelee, eikä se aina ole kovin mukavaa. T:ap

Liian ankara ajatteleminen itsestään viittaa mielenterveysongelmien suuntaan, mm. ahdistuneisuushäiriössä ja masennuksessa sairastunut usein moittii itseään rankasti. Onko muita oireita vai onko sulla vaan liian korkea rima asetettuna itsellesi?

Vierailija kirjoitti:

Teen samaa, psykoterapeutin mukaan ei ole normaalia. Mulla on ainakin todella huono itsetunto ja häpeän itseäni vaikken tekisi mitään mokiakaan.

Senkö takia käyt psykoterapiassa?

Vierailija kirjoitti:

Liian ankara ajatteleminen itsestään viittaa mielenterveysongelmien suuntaan, mm. ahdistuneisuushäiriössä ja masennuksessa sairastunut usein moittii itseään rankasti. Onko muita oireita vai onko sulla vaan liian korkea rima asetettuna itsellesi?

Jaa enpä tiedä. Raskaudenjälkeisen masennuksen olen kokenut ja suvussa on paljon mielenterveyshäiriöitä, muun muassa sisaruksella skitsofrenia. Miten ahdistuneisuushäiriö ilmenee muuten? T. ap

Todellakin. Mulla on tosi huono itsetunto ja sen takia en koskaan uskalla tehdä mitään.

Tai ehkä olet vaan nolo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen samaa, psykoterapeutin mukaan ei ole normaalia. Mulla on ainakin todella huono itsetunto ja häpeän itseäni vaikken tekisi mitään mokiakaan.

Senkö takia käyt psykoterapiassa?

En vaan lyhyesti ilmaistuna "pitkäkestoisen ja vakavan traumatisoitumisen" vuoksi (johtanut useampaan mt häiriöön). Mutta on mulla ilmeisesti huono itsetuntokin..Mua myös sanotaan epävarmaksi mutta en oikein edes hahmota miten se näkyy tai millaista on jos ei ole epävarma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sama fiilis. siksipä pyrin minimoimaan virheet ja mokat. Itsestähän se on kiini.

Sama. Olen aina ollut vähän sellainen alisuoriutuja. Silti kun työelämässä on, sitä joutuu haastaviin tilanteisiin välillä, vaikka ei haluaisi. En sitten tiedä pitäiskö jäädä ihan työelämästä pois, jotta niiltä välttyisi... Parempi sekin kun et miettii oikeasti kuolemaa sen jälkeen kun omasta mielestään mokaa tarpeeksi pahasti. Miksi en voisi vaan olla itsevarma niin kuin suurin osa muista? Miksi en voi olla "normaali"? Miksi olen niin kömpelö ja jotenkin epäsosiaalinen? Jotenkin vaan aina olen huomaavinani mitä ihmiset minusta ajattelee, eikä se aina ole kovin mukavaa. T:ap

Tunnen tunteen. Mä mokasin tänään töissä, en asiakkaiden vaan yhden työntekijän nähden, joka ärähti minulle aika pahasti. Itse moka ei niinkään paljoa harmita (toki opin kerrasta enkä enää IKINÄ tee samaa virhettä), mutta se, että työkaveri sanoi siitä, jäi painamaan mieltä. Nyt ahdistaa, ja paljon. Olen suhteellisen uusi työntekijä.

Oon miettinyt, että mulla on tosi huono pettymystensietokyky. Lienenkö saanut ns. curling-kasvatuksen. Olen myös ollut todella paha perfektionisti, ja mielenterveyteni vuoksi hoidossa.

Itse koen, että ahdistus helpottaa vasta, kun näen ko. työntekijän uudelleen ja meillä on ns. normaalia kanssakäymistä, eli näen, että hän suhtautuisi minuun normaalisti. Jos moka tulee puheeksi, aion sanoa, että hän sanoi aivan aiheesta (vaikka äänensävy ja tapa saikin minulle tosi pahan mielen). Taktiikkani nähtävästi siis on mielistely? En usko että tää on kovin tervettä.

Joten I feel you ap!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sama fiilis. siksipä pyrin minimoimaan virheet ja mokat. Itsestähän se on kiini.

Sama. Olen aina ollut vähän sellainen alisuoriutuja. Silti kun työelämässä on, sitä joutuu haastaviin tilanteisiin välillä, vaikka ei haluaisi. En sitten tiedä pitäiskö jäädä ihan työelämästä pois, jotta niiltä välttyisi... Parempi sekin kun et miettii oikeasti kuolemaa sen jälkeen kun omasta mielestään mokaa tarpeeksi pahasti. Miksi en voisi vaan olla itsevarma niin kuin suurin osa muista? Miksi en voi olla "normaali"? Miksi olen niin kömpelö ja jotenkin epäsosiaalinen? Jotenkin vaan aina olen huomaavinani mitä ihmiset minusta ajattelee, eikä se aina ole kovin mukavaa. T:ap

Tunnen tunteen. Mä mokasin tänään töissä, en asiakkaiden vaan yhden työntekijän nähden, joka ärähti minulle aika pahasti. Itse moka ei niinkään paljoa harmita (toki opin kerrasta enkä enää IKINÄ tee samaa virhettä), mutta se, että työkaveri sanoi siitä, jäi painamaan mieltä. Nyt ahdistaa, ja paljon. Olen suhteellisen uusi työntekijä.

Oon miettinyt, että mulla on tosi huono pettymystensietokyky. Lienenkö saanut ns. curling-kasvatuksen. Olen myös ollut todella paha perfektionisti, ja mielenterveyteni vuoksi hoidossa.

Itse koen, että ahdistus helpottaa vasta, kun näen ko. työntekijän uudelleen ja meillä on ns. normaalia kanssakäymistä, eli näen, että hän suhtautuisi minuun normaalisti. Jos moka tulee puheeksi, aion sanoa, että hän sanoi aivan aiheesta (vaikka äänensävy ja tapa saikin minulle tosi pahan mielen). Taktiikkani nähtävästi siis on mielistely? En usko että tää on kovin tervettä.

Joten I feel you ap!

Kuulostaa tutulta! Mulla kans ahdistus/häpeä helpottaa, jos huomaan että joku pitääkin minua ihan ok tyyppinä, vaikka olisin jotain mokaillut. Olen saanut varmasti aika ristiriitaisen kasvatuksen. Toisaalta ollaan oltu tosi ankaria ja vaadittu paljon, mutta toisaalta on ehkä hyssytelty jotain asioita, ei ole opetettu kohtaamaan itsenäisesti elämän haasteita. Eli oltu juurikin näitä curling-vanhempia. Mutta olen jo reilusti yli 30v, joten en voi kasvatustanikaan ikuisesti syyttää. T. ap

Olisin tosi kiitollinen, jos tietäisin mitä pitäisi tehdä. Jotenkin kai sitä vain on yritettävä muuttaa ajatusta, mutta olen yrittänytkin. Välillä tuntuu siltä, että kannan koko maailman taakkaa harteillani, enkä vaan osaa olla onnellinen vaikka edellytykset sille olisikin. Pelkään myös että siirrän pahan olon lapsiini, vaikka tietoisesti kasvatankin heitä hyvin eri tavalla kuin miten minun on kasvatettu. T.ap

Juu, tuttua on... minulla se tosin johtuu kiusaamisesta aina ekaluokalta lukioon. Kaikki mitä tein oli noloa, aina vääränlaisesta käsialasta vääränlaisiin hiuksiin, ulkonäköön, syntymämerkkiin... opin sitten että olen nolo ja tarpeeton ihan vaan olemalla elossa.

Kuolema voi helpottaa.

Mee ap psykologille.

Joidenkin ihmisten olisi varmasti vaan parempi kuolla pois...