MAALISKUISTEN viimeinen vauvapäivä

Soitin äsken päiväkotiin ja menen iltapäivällä täyttämään hakemusta ja rupattelemaan johtajan kanssa. Niisk. Tosin työnhaku aiheutti sen, että ajatus töihinpaluusta ei tunnu enää ikävältä. Vaan välillä jopa helpottavalta. Mä kun en todellakaan ole mikään kotiäidin perikuva.



Me ostettiin eilen Kaisalle taaperokärry 1v. lahjaksi (vähän ajoissa) ja likka tykkäs siitä ihan hirmuisesti. Harvoin näkee Kaisan naamalla niin leveätä hymyä jonkun tavaran takia. Onnistunut ostos siis. LAHJAKSI ollaan pyydetty muovisia astioita, duploja ja puupalikoita. Sekä vaatteita. Kun nyt alkaa 74cm vaatteet käydä pieniksi ja seuraavan koon vaatteita ei enää olekaan kaapissa. Tähän asti serkkupojan vauvavaatteetteita on vielä voinut joitankin käyttää tytölläkin, mutta ilmeisesti muutos tyttöjen ja poikien vaatteisiin on lopullinen tässä vuoden ikäisenä.



KUVAAN olis tarkoitus mennä koko perheen voimin. Meistä ei ole otettu studiokuvaa koskaan edes kaksin saatika perheenä. Ajateltiin sitten otattaa kerralla kaikista. Tosin ammattikuvaaja kehotti ottamaan 1v. kuvat ja perhepotretit eri kerralla, jottei lapsen kärsivällisyys joutuisi liiaksi koetukselle. Saa nähdä kuinka käy.



Kohta ollaan menossa katsomaan kaverin 3kk ikäistä vauvaa. Tuntuu että siitä on ikuisuus kun Kaisa oli 3kk. Onneksi!! Sitä ennen pitäisi tässä vielä kaunistautua, häivyn siis peilin eteen.



Huomenna me ollaankin sitten taaperoiden äitejä...



kua ja Kaisa

jotenkin tuntuu että olen nyt aloittanut monta kertaa,niin en kehanut..No joo,ei kyllä neiti ois antanutkaan olla aamusta koneella.Kävi nyt niin,että Mimmi nukahti syliin ja vein siten ilman ruokaa nukkumaan.Aamu meillä taas alkoi puolen seiskan maissa.Kohta pääsen itse rauhassa syömään muussia ja täytettyä mureketta..



Yläkerran raivausremppa jatkuu,mutta tänään saadaan valmiiksi.Sitten onkin siistiä ja turhat kamat raivattu pois. Ajattelin ostaan jonkuin kivan rottinkilaatikon lelulaatikoksi tai pitäs kiertää kirppareita,jos sieltä löytyisi. Cittarissa oli sellasia paperinarujuttuja..pitää käydä nekin katsomassa.



Eipä tässä nyt muuta..meen tekemään sitä muussia,potut on varmaan jo kypsiä..



Jotain galluppia?



Tuulia

On se haikeeta... Viimeinen vauvapäivä... Miten tää aika menee näin nopeasti? Justhan sitä vasta oltiin pallovatsaisina odottelemassa h-hetkeä.



Töissä ollaan. Aika rauhallista on vieläkin, vaikka suurin osa porukasta on talvilomilta palannut jo. Tänään olen ehtinyt palaveerata ihan kunnolla, heti aamusta oli peräkkäin kaksi palaveria. Tuntuu, että suurin osa mun työpäivistä kuluu nykyään erilaisissa työryhmissä ja palavereissa...



Mikähän mua vaivaa, kun en osaa nukkua??? Mulle on jäänyt jotenkin päälle se imetysaikainen " herään kahden tunnin välein" -aikataulu, eli nytkin joka yö heräilen vaikka kuinka monta kertaa, vaikka Saana nukkuu yleensä yöt joko heräämättä tai herää max kerran. Mitenköhän saisi unenlahjansa takaisin?



Eilen rupesin jo epäilemään, että olen raskaana, kun väsyttää niin pirusti (ei ihmekään, kun yöt heräilee...) ja paleltaa koko ajan. Tänä aamuna oli jo huono olokin... Ei kyllä pitäisi olla mitään mahdollisuutta, jos sitten minipillerit eivät ole pettäneet (olen kiltisti ja säännöllisesti ottanut kaikki pillerit). No, rinnat eivät ole kipeät, mikä mulla on ollut se ihan eka merkki, joten enpä sitten tiedä. Kai tässä on varmuuden vuoksi tehtävä testi. Ja mentävä sitten otattamaan kilpirauhaskokeet, jos syy olisikin siinä... Meillä on nimittäin suvussa ollut enemmänkin ongelmia kilpirauhasen kanssa, joten siksi epäilen. No, katellaan - jos tää onkin vain pakkasen ja univelan tuomaa väsymystä ja palelua.



Galluppeja en tähän hätään keksi, vastailen kyllä mieluusti, jos joku keksii ;-)



Jahas. Jos tekis taas töitä.



Terhi&Saana, s. 24.3.

Aaarrggg,mä tuun kohta hulluksi noiden öiden takia!Viime yö oli taas yhtä pomppimista kun herra heräili vähän väliä.Juusolla on kyl vielä yskä ja yski tosi pahasti yöllä,mut silti.....En ees laskenu monta kertaa kumosin pojun sänkyyn takaisin makuu-asentoon istuma-asennosta.Sit kuitenkin nukahtaa melkein heti.Paitsi viime yönä valvoi sit puol neljästä melkein puol kuuteen ja huus kun ois päää viety.Iskä anto sit maitoo ja rauhottu kyl mut sit vaan valvottiin.Väsyttää ja ottaa pannuun kun aamukin meni sit kitistessä.Suonette anteeksi huono tuulisuuteni.



Sain tänä aamuna laitettua Juuson synttärikutsut postiin,hyvissä ajoin.





G:Joko olette antaneet muksulle 1-ikävuoden ruokia?Me ollaan jonkun verran ja hyvin uppoo.Kotiruokakin menee,nytkin on pakkasessa itse tehtyä broilerikasvissosetta ja jauhelihakastiketta.



Nyt hauskaa laskiaista kaikille ja huomenna sitten taaperopuolelle!



Suohomppeli81 ja Juuso 8.3

Painajaisia ja tutti-jahtia puolet yöstä.. Xo *haukotus* Kahvikaan ei nyt piristä. Tosin painajaiset oli sitä sorttia, että olen saanut siivottua turhaa rojua vaikka ja kuinka lastenhuoneesta kiukun voimalla!! Kumma miten unet voikin vaikuttaa mieleen näin, vaikka oli tosiaankin vain unta.. Mies jäi unessa kiinni rysän päältä, ja vielä kummasteli miksi suutuin ja raivosin!! >:/ Ja vielä..!!



Maalisneiti nukkuu. On taas alkanut syödä paremmin, kun pukkasi kolme hammasta suuhun lisää! Ylhäällä nyt 4 ja alhaalla 5, 6:s tuleekin varmaan pian ja kitinät alkaa alusta.. Mutta minkäs sille teet, sitä kun itse ei muista millaista se hampaidenteko on, yritettävä ymmärtää!



Voimillehan tämä käy, kun esikoisen kanssa on ongelmia koulun kanssa, keskimmäinen on vilkas kuin villikissa ja kuopus, maalisneiti siis, roikkuu lahkeessa 24/7.. Aikansa kutakin tietty, kun sen vaan muistaisi siinä vaiheessa kun hermonrippeet savuaa...



-Ädä ja Veera 10.3.-

Sain yhden homman valmiiksi, lepuutan hetken hermojani täällä pinossa ;-)



Galluppiin: En ole vielä antanut 1-vuotiaiden ruokaa, vaikka kyllähän sitä voisi jo antaa. Maitoa ajattelin alkaa tuossa parin viikon päästä pikku hiljaa antaa Tuttelin seassa. Ajatuksena olisi, että kun 1-vuotispäivänä lähdemme lomalle Lappiin, ei tarvitsisi enää raahata Tutteleita mukana, vaan neiti saisi olla tavallisella maidolla. No, katsotaan, miten maha kestää - jos ei kestä, sitten tutteloidaan vielä jonkin aikaa.



Ja Ädälle vielä: Minä olen joskus nähnyt samanlaisia unia, ts. mies jäänyt kiinni rysän päältä. Ja kumma kyllä on, miten sitä on sitten oikeastikin sille äijälle niiiiiiin vihainen, että oksat pois. Vaikka hyvin tietää, että se on unta vaan, sitä kuitenkin jotenkin jää siihen tunnelmaan. Unet on kyllä voimakkaita...



Ja taas töitä!



Terhi

Olen ollut lähes koko odotusajan " taustalukijana" ja myös nyt vauvan varttuessa seurannut näitä keskusteluita, mutta en ole jostain syystä saanut aikaiseksi ikinä kirjoittaa mitään... Saamattomuutta!

Haluan kuitenkin kiittää teitä jokaista vertaistuesta. Se on ollut usein tarpeen, kun olen ihmetellyt, että mistä mikäkin on johtunut. Ja kas, olen huomannut, että niin monella muulla on sama vaihe menossa. Se on ollut helpottavaa.

Jos kirjoittaisin listan niistä asioista, jotka vuoden aikana saivat minut itkemään, pyörtyisin varmaan itsekin jo ennen puoliväliä. Takana on kuitenkin onnellinen ja ihmeellinen vuosi. Meidän perheeseen tuli uusi jäsen, esikoinen. Tulen siis muistamaan vuoden elämäni parhaimmista. Kuinka voisi elämä olla ikävää, kun sitä on saanut elää pienen ihmisen kanssa? Kuinka voisi työ tuntua työltä, kun sitä on saanut tehdä pienen ihmisen eteen?

Vuosi on ollut kiireinen ja välillä rankkakin, mutta onneksi tämän vuoden aikana on saanut olla myös pateettinen, ja luvan kanssa on saanut kertoa ne kaikkein syvimmät tunteensa ilman että kukaan tuntee oloaan kiusaantuneeksi. On saanut olla tuore äiti, ensikertalainen! Ja minäkin saan antaa näiden kyynelten tulla ihan pelkästä ilosta. Ilosta siitä, että minulla on suloinen ja terve lapsi.



Mukavaa tulevaa kevättä jokaiselle maaliskuiselle! Ja vielä kerran kiitos vertaistuesta!



Alva ja tyttö 15.3.2005

Kyllä musta tuntuu aivan uskomattoman haikealta, että äidin pienestä vauvasta on tullut taapero. Vauva-aika on auttamattomasti jäänyt taakse. Nyyh.



RUUISTA: Kyllä meillä on annettu jo 1-vuotiaille tarkoitettuja ruokia. Tosiasiassa Jenna syö jo ihan kaikkea. Eli samaa ruokaa koko perhe. Tänään on jo syöty juustovoileipää ja hernekeittoa, juotu " oikeaa" maitoa ja vedelty vielä jugurttiakin. Ei toki kaikkea tätä samalla aterialla!



SYNTTÄRILAHJOISTA on ollut puhetta. Me ollaan ostamassa Jennalle lahjaksi timantti. Ajattelin, että kerätään joka synttäripäivänä yksi, niin sitten kun tyttö täyttää 18 niin saa teettää itselleen mieluisan korun. Jenna saa kuitenkin niin paljon leluja ja vaatetta sukulaisilta ja ystäviltä, että ajattelin, että äiti ja isä voisi ostaa jotain erilaista.



Huomenna alkaa sitten virallisesti taaperoaika. Tavataan siis taaperopuolella!



Marju ja Jenna

Alva-05, ihana kirjoitus, meni ihan kylmät väreet! Ja tervetuloa joukkoihin kirjoittelemaan - ethän lopeta, kun nyt sait aloitettua! ;-)



Ja Marju, upea lahjaidea! Saako varastaa? ;-)



Terhitaas

Saat varastaa idean, muttet timanttiani =) Musta se oli kans hyvä idea, joten ei muuta kuin sankoin joukoin timanttiostoksille.



Marju

...taitaa maalisneiti saada timanttikaulanauhan ennen kuin äitinsä ;-) Vaikka voishan sitä innostaa miehen ostamaan mulle timantteja, kun maanantaina tulee 10 vuotta siitä, kun alettiin kulkea yhdessä... Hmm... Pitäisköhän vihjata...



pinohäirikkö Terhi

Mä olen ollut ylihaikea jo siitä asti, kun Santtu tuli kaksi viikkoa. Meidän viimeinen vauva on kasvamassa isoksi pojaksi. Enempää lapsia emme halua, mutta kuitenkin tämä vauvan kasvaminen on niiin kova paikka minulle. Tunnen kamalaa luopumisentuskaa pois annettavista vauvantarvikkeista. Veljelleni tulee toukokuussa esikoinen ja olen luvannut laittaa tavarat kiertoon. Ei me todellakaan haluta niitä varastossa säilöä turhan takia, mutta silti niistä luopuminen on jotenkin vaikeaa. Kaipa se on sitä todellisuutta, ettei enää koskaan uutta vauvaa.



Ollaan miehen kanssa kummatkin samaa mieltä, että tämä perhe on nyt tässä. Lapset kasvaa ja joskus pääsemme yhdessäkin johonkin. Mun miehellä on sellainen krooninen sairaus, että ei taitaisi lapsia meille helpolla edes tulla (lääkityksen vuoksi) enää, joten päätöksessä pysyminen on varsin helppoa.



Meillä on nämä yöt tosi rikkonaisia. En ymmärrä, että kuinka tuo poika alkoi nämä yövalvomiset monen kuukauden nukkumisen jälkeen. Eli nukkui hienosti 3kk-8kk ja sitten alkoi uudestaan heräily. Eikä ole sen koomin nukkunut kokonaista yötä. Onhan tässä jo ihan rikki. Eipä tarvitse siirtää toiseen huoneeseen, kun en jaksa juosta yöllä rauhoittelemassa.



Ei olla syöty isojen ruokia, eikä juotu tavalllista maitoa, ei myöskään kävellä tai puhuta sanaakaan, hampaitakin on vain neljä. Ei olla suunniteltu synttäreitä, eikä osteta pojalle synttärilahjaa (eipä se vielä siitä ymmärrä). Mutta lähisukulaiset kuitenkin kutsutaan kaffelle ja valokuvaus ollaan varattu. Tarttis käydä etsimässä kuvaukseen jotkut kivat vaatteet. Meillä oli sama kuvaaja esikoisella ja hän haluaa ottaa paljasjalkakuvia, kun kengänpohjat näyttää kuvissa aika tympeiltä. No kyllä pienet kippuravarpaat onkin paljon söpömmät. Eli joku kiva paita ja housut tarttis löytää.



Nyt on niin hiljaista, että tarttee käydä katsomassa mitä tapahtuu...



T. lappu, silmäpussit ja Santtu " nukun vain käsi äidin kädessä"

Lappu: ihan samoja ylihaikeita fiiliksiä, kun meillä tämä on kanssa tässä. Siis viimeinen vauva kasvamassa. Odottelen, josko siskoni jossain vaiheessa saisi lapsia (on minua 10 v nuorempi, eli aikaa on...), niin pääsisi sitten niitä sylittelemään. Mutta koville kyllä ottaa pistää vauvanvaatteita pois ja ajatella, että " ei koskaan enää" ... Ja sitten toisaalta on myös se vapauttava fiilis, kun ajattelee, että kaikki se rasittava " nyt tissiä tänne heti" ja muut riippuvuusjutut ovat pikku hiljaa ohi ja elämänpiiri taas laajenee, lasten kanssa voi tehdä kaikkea kivaa jne. Mutta oma surutyönsä tässäkin kohtaa on tehtävä. On se raskaus- ja vauva-aika toisaalta kuitenkin niin ainutlaatuista.



No, nyt mä lähden kotiin ja lopetan tän häiriköinnin!



Terhi, ehdottomasti viimeistä kertaa tänään

Kiitos ihanasta kirjoituksesta..täällä kyllä ihan kyyneleet vierähti poskelle.Voi tätä raskauden aikaista tunteellisuutta ;) Liity toki joukkoomme ihan kirjoittelemaan!! =)



RUOISTA: meillä syödään myös koko perhe samaa ruokaa.Purkkiruuat ei edes oikein uppoa enään. Mietin tuossa,että näinköhän neidillä käy nyt jokin vatsaan kun kakka on ollut löysää ja vihertävää? Jätin nyt maidon pois.On se kumma,että pitkän ajan oli maha kovalla ja nyt yht' äkkiä löysällä.Mitään muutosta ruokavaliossa ei ole ollut.. Joten voihan se johtua jostain muustakin..



OMAT VATSAVAIVAT vaivaa taas.Tänään on koskenut koko päivän.Tekee kovin ikävää jatkuva jomotus ja välillä koskee oikein vihlomalla.Kai sitä pitäs mennä uuestaa lääkäriin.Mutta on se sitten noloa,jos ne todella on vaan kohdun kasvukipuja.



MAALISKUU: olen lukenut nyt odotuspuolella tuota maalistenpinoa.Voih,kyllä on siellä äidit samanlaisissa mietteissä kun me vuosi sitten.No, minä pääsen kesäkuussa muistelemmaan taas millasta se olikaan ;D



Tuo timanttijuttu oli kyllä loistava..



Ennen kuin mimmi poistaa tekstin niin lopetan.



Tuulia

On ollut kivaa lukea viestejänne arkena ja viikonloppuisin. Vaikka en ketään henk. koht. tunnekaan, niin palstailu täällä on toiminut sosiaalisen tyhjiön täydentäjänä niinä hetkinä ja sinä aikana, kun en lasten kanssa ole päässyt tapaamaan ystäviä tai tuttuja " livenä" . Maalisten palsta on siis toiminut kohdallani siten, että olen voinut vaihtaa ajatuksia äitiydestä. Olen myös löytänyt täältä kaipaamaani juttuseuraa muidenkin asioiden tiimoilta.



Kiitos Alvalle siitä, että muistutit minua tästä! ;) Kirjoittele toki jatkossakin!



Esikoinen katsoo lastenohjelmia, maalismuksu leikkii kengällään. Minä lepään hetken ja kerään voimia illan askareisiin ja loppuviikon aherrukseen. Sitten viikon loma!



Suohomppelille - siis poitsulle erityisesti- toivon kauniita unia!



Kiva oli tosiaan tuo timantti-ideanne; mietin vain, että mikä olisi poika-versio... Ei välttämättä viehäty timanttikorusta 18v. :))) Mutta ylipäätään olisi mukava joku tuommoinen juttu, jossa joka vuosi kokoelma täydentyisi.



G: Topi on syönyt tällä viikolla ihan samaa ruokaa kuin me muutkin. Eilen jauhelihakastiketta, ja tänäänkin samaa evästä oli lounastanut kuin mies ja esikko. Tästä siis vähitellen kohti yhteistä ruokavaliota.



Hauska tuo poikanen - sanoin äsken hälle, että mennäänkö suihkuun.. toistelin pari kertaa ja poika hihkui julmetusti ja lähti vauhdilla kävelemään... pesuhuoneen ovelle!! Kyllä nämä meidän taaperot tosiaan jo ymmärtävät puhetta paljon.



Eli siis pesulle. Esikoinen kun katsoo Anniina-balleriinaa niin viihtyy itsekseen sen aikaa.



Vointeja kaikille, kirjoittelen sitten ensi viikolla jossain vaiheessa lomaani!



Mira ja pojat

on toisaalta siirtyä tuonne taapero puolelle, mutta toisaalta me myös saadaan taas paljon uutta. Ainakin meillä kovasti yritetään kävellä, mutta ihan ei vielä rohkeus riitä käsien irroittamiseen tuesta, kovasti yritetään toistaa mitä äiti tai isi sanoo.



Ruuasta: Meillä ollaan syöty niitä 1 v. purkki ruokia, mutta niitä täytyy vielä vähän sekoitella niihin 8 kk ruokiin kun ei ihan kaikki viekä uppoa. Onneksi päästiin siitä että kaikki 8 kk ruuat täytyi sekoittaa peruna-porkkanaan.



Synttärilahjasta: Mitään ei olla keneltäkään pyydetty, mutta yksi kummitäti on varmaan taas ostanut kaupat " tyhjiksi" ja itse ajateltiin ostaan niitä Fisher Pricen Little People juttuja kun niistä saa sit kerättyä vaikka mitä, aika hintavia kyllä ovat mutta kerrahan vaan neiti yhden täyttää.



Tänään käytiin valokuvassa ja meidän hymytyttö oli sit oikein totinen torven soittaja, mutta kyllä sitten loppu viimeks se valokuvaaja hymyjä sai irti.



Toivottavasti ensi yönä saa nukkua kun kaksi viimeistä yötä on ollut vähän levottomia ja onneksi isäntä on loppuviikon pekkasilla niin saa huilia jos on levottomia öitä.



Tavataan sitten huomenissa tuolla taapero puolella.



K ja nekku 4.3

Näinkö se vuosi on mennyt? HUI! Haikeana muistelin tänään aikaa vuosi sitten. Oli vallan eri aatokset. Varmaan tämä vauvavuoden loppuminen on saanut mieleni kovin herkäksi; olen ollut uskomattoman itkuherkkä parin viime viikon ajan.



Mutta on ollut ihana vuosi. Alva taisi kirjoittaa kaikki ne ajatukset, joita omassa päässä pyörii. Kiitos kauniista sanoistasi!



Tuosta timantista tuli mieleen, että meidän pikkuinen tulee saamaan yhdeltä kummipariskunnalta hopealusikan aina synttäreinään, jossa on kaiverruksena hänen nimi ja 1 v, 2 v jne.... siitäpä kertyy mukava määrä maailmalle mukaan otettavaksi. Ihana lahja. Vielä ei olle päätetty lopullisesti, mitä sarjaa pyydetään.



Enpä nyt muuta keksi teille kirjoitettavaksi. Olohuoneesta tuli viesti, että pikkuinen oppi taas uuden sanan: taputtelee isänsä nenää ja hokee nenä. Että semmoista.



Huomiseen. Ja kiitos kaikille tästä vuodesta. On ollut ihana saada kirjoitella ajatuksiaan ja lukea muiden juttuja.



T: Tuula ja Aleksanteri 25.3.

Viimistä päivää tosiaan jo viedään, kääks!

Huomenna mahdan ihmetellä että miksikö ei vauvapuolella ole meille pinoa :)

Ihana vuorokausi takana. Likka oli mummolassa yötä. Eilen illalla oltiin miehen kanssa kaksin kotona (ei oo moista tapahtunu pitkiin aikoihin) ja käytiin miehen siskon uudessa kodissa. Sinne hyvin ovat asettuneet kaksin 4kk pojan kanssa eron jälkeen.

Tänä aamuna kävin rauhassa suihkussa ja kerrankin sain syödä aamupalaa ettei ollu tuo " hauveli" närkkimässä makupaloja :)

Sit lähdin kummityttöni kanssa shoppailureissulle naapurikaupunkiin. Löysin miehen kummitytölle 2v lahjan ja siskoni pojalle 7v lahjan. Tyttö saa huomenna uuden paidan ja askareluämpärin. Ämpärissä muovailuvahaa, vesivärejä yms. kivaa. Hintakaan ei päätä huimannut, 6.90 egee tiimarista. Siskon poika saa uudet farkut. Löysin Anttilan löytöpisteeltä 10 eurolla. Ovh oli 29.90. Mukaan laitan siihen vielä vähän rahaa, saavat ostaa sit jotain mieleistä kivaa :)

Meillä on synttärit 11.3 lauantaina. Pienehköt kekkerit pidetään.



Oli kyl kiva hakea sit likka kotiinkin, hihkui ihan onnessaan kun minut näki :) Sama jatkui kotona josta löytyi iskä.



Äsken likka simahti kertaheitolla omaan sänkyyn. Mummolassa meni ihan ok. Klo 6 aamulla oli kiljunut, näki kait pahaa unta tai vähän säikähti vierasta paikkaa.



Joops, ei nyt tule muuta tarinaa mieleen. Kiitos täältäkin kaikille maalisäideille vertaistuesta ja juttuseurasta! Vaikka liityttiinkin mukaan vasta kun likka oli 7-8kk ikäinen. Olette olleet mukavaa juttuseuraa ja piristystystä ankeisiin päiviin. Monia hyviä neuvoja olen myös teiltä saanut. Kiitos myös Marjulle viimeisestä vinkistä, siitä Osmosalista. Onneksi ei sitä tarvittukaan, vatsa toimii taas normaalisti. Mutta onpahan taas uutta tietoa vastaisuuden varalle :)



Moikka!

Pitää munkin nyt vähän fiilistellä ja kirjoittaa viimeistä kertaa tänne vauva-puolelle. Siis toivottavasti ei kuitenkaan viimeistä kertaa, mutta tällä erää kuitenkin. :) Mies lähti yöksi töihin ja laitoin neidin jo nukkumaan äskettäin. Nukkuu tosi lyhyitä yöunia nykyään. Eli kymmenen maissa nukkumaan ja 7 ylös. Mulle passais pidemmätkin yöunet...



Mulle iski hirvee vauvakuume viikonloppuna. Ihan vaan yhtääkkiä. Onhan se kytenyt tietysti jo pitkään ja vauvan on lupa saada alkunsa ihan milloin vaan..siis sitten kun on tarkoitettu. Mutta nyt siis " räjähti" oikein kunnolla. Ostin yhdet pienet puolipotkarit ja pengoin vauvanvaatevarastoni läpi. Ja sitten vielä selailin äitiysvaatteita netistä. No..jospa tärppäis joskus... Työkuvioitten kanskin olis niin selkee vaan, että uusi äitisloma olis oottamassa... ;) Vakipaikkaa ei oo ja parin kuukauden päästä virallisesti valmistun.



Kiitoksia minunkin puolestani kaikille vertaistuesta. Hirveesti on oo jaksanut kirjoitella, mutta suht ahkera lukija olen ollut. Täytyy tunnustaa, että olen käynyt odotuspuolellakin lukemassa maalisten-06 turinoita ja miettinyt tätä vuotta. Tämä vuosi on mennyt niin nopeesti. Just miehen kanssakin sitä mietiskeltiin...



Mutta joo.. taidanpa lähtee tytyn kaveriksi nukkumaan. Aamulla taas töihin... Toivottavasti jaksatte olla ahkeria kirjoittajia taapero-puolellakin. ;)



t.lykky