Mitä ajattelette äitini käytöksestä? Kun en vastannut hänen puheluihinsa iltayhdeksästä aamuyhteentoista

Vierailija kirjoitti:

Miksei voi vain laittaa tekstaria, "olen väsynyt, soitan huomenna". ?? 

Ei jaksa, ei huvita, ei ole huomannut puheluita? Masentuneena ja joskus vieläkin laitan vaan puhelimen äänettömälle kun joku soittaa, jos ei jaksa vastata.

En tykkää.

Itselle kävi nuorena sama juttu. En vastannut puhelimeen, kun siinä oli semmoinen ihana mies käytettävissä. Äänettömällä puhelin oli lähemmäs 12 tuntia ja äiti paukkaa sisään kesken herkän hetken.

Äiti ei perääntynyt, tunki enemmän sisälle ja alkoi sättiä oikein huolella. Haukku mut huoraksi ja sen miehen sukuaan myöten (äiti tunsi siis paremmin tämän tapauksen) kaikilla mahdollisilla nimityksillä. Me värjöteltiin peiton alla ja moneen kertaan pyysin, että rauhotu nainen.

Mä olin siis 23 v ja tää tyyppi 27v. Äidin kämppä, hänellä on oikeus tulla vara-avaimilla jne. No, muutin sitten seuraavassa kuussa veks. Vähän kärsi tuossa äiti-tytär suhde, kun äiti ei ollenkaan ymmärtänyt että hän teki jotain väärin.

Kyllä se jätkä jäi siihen vielä pariksi vuodeksi nurkkiin. Kivaa oli.

Mikä pakko puhelimeen on vastata ja varsinkaan yöllä? Lankapuhelin aikaan otin puhelimen johdon usein irti seinästä, kun halusin olla rauhassa. Nykyisin känny on milloin missäkin enkä välttämättä edes kuule, jos se soi.

Iäkäs isäni saattaa soittaa klo 5.00 aamulla ja kysellä vointeja. Äidin puhelut ovat yhtä valitusta ja hän tietääkin laittaa mulle tekstarin tai sähköpostia, jos on ihan asiallista asiaa. Virastoista tai sairaalasta yms. soittavat jättävät säännönmukaisesti ääniviestin.

Vanhempani asuvat yli 700 km päässä, joten jos aivoinfarkti johonkuhun meistä iskee, niin ihan ensihätään sitä ei paikalla olla pelastamassa.

Olen varmasti omituinen, mutta en halua olla tavoitettavissa puhelimitse 24/7. Voi johtua työstä, jossa ihmiskontaktien määrä kuormittaa ja tarvitsen vastapainoksi omaa rauhaa ja yksinäisyyttä.