Eron pohdintaa
Minun on vaikea tietää haluanko erota vai en.
Toisaalta realiteetit on sellaiset, että varmasti suurin osa ihmisistä olisi tässä tilanteessa jo eronnut.
Itse toisaalta näen sen järkevänä ja ainoana vaihtoehtona. Toisaalta tunnen suurta tuskaa siitä, että miehelläni olisi sitten joku toinen nainen jne.
Mitä mun päässä liikkuu? Enhän voi toivoa pääseväni eroon tästä miehestä ja samassa lauseessa toivoa voivanin pitää hänet vain ja ainoastaan itselläni..
Pariterapiaankin pääsee vasta syksymmällä, mun pää hajoaa.
Kommentit (9)
Kesällä ajatukset kasautuu kun olette niin paljon yhdessä. Koita rauhoittua ja ala mieluummin käydä lenkkeilemässä kuin eroat. Syksyllä sitten taas voit tasaisemmalta mielellä miettiä asiaa.
Tämä on pidemmän ajan prosessi, jatkunut jo viime syksystä enkä saa ajatuksiani kasaan. Olen nyt kyllä ottanut itselleni uusia harrastuksia ja muuta toimintaa :)
Ei sun tarvii saada ajatuksia kasaan. Eropohdinnat on aina vaikeita. Kirjaa ylös ajatuksiasi. Kaikki vaan, ranskalaisia viivoja tai päivökirjaa.
mä en voi mitään kirjoittaa ylös, kun mies tutkii. samoin se tutkii koneen lähes päivittäin :(
Vierailija kirjoitti:
mä en voi mitään kirjoittaa ylös, kun mies tutkii. samoin se tutkii koneen lähes päivittäin :(
Voi hyvänen aika. Voitko kirjoittaa yhdessä miehen kanssa? Sanot että harkitset eroa ja halut yhdessä puhua siitä.
Hän tietää kyllä pohdintani. Ja ollaan niistä puhuttukin. Silti/sen vuoksi tarkkailee tekemisiäni kuin haukka.
Tuommonen on jo sen sortin luonnehäiriöisyyttä tai oikeaa mielitautia että pakkaisin tavarat. Jos toinen tutkii koneen päivittäin ja mitään ei kirjoittaa minnekään ku toinen tutkii kaiken on lähteny selvästi lapasesta eikä asia muuksi kyllä muutu.
Huonosta alistavasta suhteesta on vaikeampi lähteä kuin hyvästä, koska mies on musertanut itsetuntosi ja saanut sinut epätoivoisesti kaipaamaan hyväksyntää. Muistat ne hyvät alkuajat ja kuvittelet, että mies on sellainen uuden naisen kanssa. Mutta oikeasti tiedät sen olevan harhaa, ei todellista ja aito luonne tulee esiin siinäkin suhteessa aikanaan. Ota asenne, että keskityt itseesi, Mitä minä haluan, ja omaan toipumuseen ja yritä olla välittämättä pätkääkään, mitä mies ajattelee tai miten elää eron jälkeen. Jokainen on vastuussa vain omasta elämästään.
Kuuluuko tuo ajattelu normaaliin eroprosessiin?