Pariskunnat, jotka ovat aina yhdessä ja samat harrastukset.

No ei ärsytä, miten se multa olisi pois, vaikka itselläni erilainen suhde onkin. Jos molemmat haluaa elää noin, ketä se haittaa?

Ei mua ärsytä muiden suhteet, ei mun niissä tarvitse elää. Itse en kykenisi, oon kumminkin erillinen ihminen enkä toisen puolikas.

En ole huomannaut, että muita ärsyttäsi meidän elämämme, vaikka olemme juuri tuollainen - melkein aina yhdessä- pariskunta.

Me jopa työskentelemme yhdessä hammaslääkäriasemalla, pelaamme ystäväpariskunnan kanssa tenneistä kerran viikossa ja musisoimmekin samassa kokoonpanossa. Vaateostoksilla sentään käyn yksin; miehen mukana kyllä yleensä olen, koska se on ainoa keino saada häntä ostamaan uusia vaatteita.

Nytkin olemme mökillä kahden, lapset kyllä tulevat tänne viikonloppuisin.

Ei tietenkään ärsytä. Miksi mua jonkun muun elämä ärsyttäisi?

Miksi pitäisi? Onko se sinulta jotenkin pois, että joku viihtyy hyvin puolisonsa seurassa?

Ootko ap miettinyt miksi muiden elämä noin ärsyttää? Mitä se on sinulta pois, jos toiset elää eri tavalla kuin esim sinä?

Mitäs kun ollaan tavattu harrastuksen parissa? Vedetäänkö illalla pitkää tikkua, että kumpi lopettaa lapsesta saakka harrastamansa lajin? :D

Miten se voi ketään ärsyttää?

Ymmärrän jos olet menettänyt parhaan kaverin tämän puolisolle, mutta yhtä hyvin hän olisi voinut muutenkin vaihtaa parasta kaveriaan.

Ei ärsytä mutta tulee mieleen että toinen komppaa toista eikä siinä mitään pahaa olekaan. Ongelmia tulee jos toinen pettää luottamuksen jollain tavoin, silloin komppaaja jää tyhjän päälle kun oma elämä on rakennettu toisen mukaan.

Omat vanhempani ovat juuri tuollaiset. Nyt kun ovat eläkkeellä, niin tekevät ihan kaiken yhdessä. Avioliittovuosia tulee pian 50 ja edelleen ovat onnellisia.

Työpaikalla huomaa ei-itsenäisyytenä eli mitään ei voi tehdä yksin, jopa yksin ruokalaan meno on hankalaa, vaikka tietäisi että siellä on tuttuja.

Ei häiritse. Eikö pointti ole juuri se, että kumppanin kanssa tiiviisti vietetään koko elämä?

Kaverini on tuollainen. Aina kun kysyy jonnekin illanviettoon niin vastaus on, että odota mä kysyn hanilta, onko meillä mitään menoja tuolloin. Joo tuolloin pyykkipäivä meillä, en mä pääsekään. Tai että aina pitäs sen mies saada mukaan.

Moni jo kyllästynyt siihen, ettei koskaan tule esim illanviettoon joten eipä enää pyydetty mukaan.

No eipä se mua ärsytä, ei mua niin paljon muiden elämä kiinnosta. Ehkä vähän harmittaa yksi hyvä ystävä jolta ei ole pariin vuoteen aikaa liiennyt mulle kun alkoi seurustella ja miehensä kanssa ovat juuri tällainen pari.

Myönnään ärsyttää tyypit, jotka ei ole koskaan viettäneet yötä erossa kumppanistaan. Synnärillä vaaditaan perhehuonetta, työpaikan pukkujouluihin ja laivaristeilyille mennään yhdessä puolisonnkanssa,mkun ei osaa ollla yhtä kahta yötä erossa. Itselleni lasten myötä on haastavaa olla yli kaksi yötä erossa lapsista, mutta terve parisuhde vaatii kyllä irtiottoa kumppanista mielestäni.

Mustasukkaisuudesta siinä taitaa olla kyse? Kiusallista kun teeskennellään ettei muka ole mitään vaikka kaikki tietää syyn...

Ei. Pitäisikö?

Ollaan mieheni kanssa myös tuollaisia, tosin kavereita nähdään kyllä ihan omassa rauhassa ja ikinä ei mennä esim. samoihin pippaloihin yhdessä kun on aivan eri kaveripiiritkin. Molemmilla on myös omia juttuja ja omat urat. Jäätiin pari vuotta sitten samaan aikaan työttömäksi ja vietettiin puoli vuotta 24/7 yhdessä ja se oli ihanaa aikaa! Kaksi yötä ollaan nukuttu erillään seurustelun alkamisesta lähtien, silloinkin olin sairaalassa leikkauksen jäljiltä. Meillä on kolme tai neljä yhteistä harrastusta, lenkkeillään yhdessä, tehdään pihahommat ja remontit yhdessä, käydään monta kertaa viikossa yhdessä ostoksilla ja pidetään siihen päälle vielä ns. treffi-iltoja kivoja juttuja tehden. Kahdestaan eletään vela-pariskuntana, eli loppuelämäkin taitaa tulla eleltyä näin ja on kyllä mukavaa, lapsi olisi vain kolmas pyörä tässä symbioosissa. Ihanaa kun saa viettää niin paljon aikaa parhaan mahdollisen tyypin kanssa!

Ei ärsytä, kukin tyylillään. Itse en koskaan uskaltaisi laskea koko elämääni toisen ihmisen varaan. Se ei ole kovin hyvä idea että ei ole omaa elämää ollenkaan.  t: Leski