Kysymys sinulle, ylipainoinen äiti

Ihan samaa mieltä. Täällä nyt tuskin kukaan tunnustaa olevansa ylipainoinen ja ylipainoisen lapsen äiti. Kaikkien lapset ovat mukamas hoikkia, mies komea ja hyvätuloinen ja nainen tienaa vielä miestäänkin enemmän.

Minua taas ällöttää ne ylipainoiset äidit joilla on ihan rimppakinttulapsia.. Varsinkin synnyssairaalassa huonekaveri oli hirveä tankki, ja lapsi alle kolmekiloinen, vaikka ihan täysiaikainen oli.

Meillä molemmat vanhemmat on päälle 100-kiloisia, mutta tyttö oli lapsena sellainen laiha luikku, niin kuin isänsäkin nuorena oli. Neuvolassa tuli marmatusta aina, käskivät jopa syöttää jotain öljylisää. Ihan naurettavaa, kun lapsi söi kuitenkin hyvin ja monipuolisesti, ei vaan ollut sellainen ahmatti niin kuin jotkut nykyajan lapset ovat. Olen kunnioittanut lapsen itsesääntelyä, en ole pakottanut syömään silloin kun lapsi on ilmoittanut olevansa kylläinen. Enkä ole toppuutellut silloin kun lapsi on syönyt hyvällä ruokahalulla vähän enemmän. Murrosikä korjasi alipainoisuuden kuin itsestään ja kaupastakin alkoi löytyä helpommin sopivia vaatteita.

Minuakin säälittää lihavat lapset, koska olen itse ollut lapsesta asti pullukka ja muistan miten kurjaa se oli. Molemmat veljeni olivat normaalipainoisia, ei se aina todellakaan ole kiinni siitä kotiruuasta, vaan yksilölliset taipumukset vaikuttavat myös. Minä olen jo lapsena syönyt leipää pitkästymiseen ja lohduksi ja vieläkin minulla on leipä heikkoutena. Oma lapsi on tasapainoisempi ja hänelle ruoka on selkeämmin polttoainetta eikä viihdettä/ajankulua/lohtua.

Mitä ap tällä aloituksellaan hakee? Kuvitteletko, että joku lihavan pojan äiti tulee tänne kertomaan sinulle että "joo, lihotan poikaani koska tykkään itse pyöreistä miehistä ja ajattelin että tästä saa joku onnentyttö oikein hyvän kumppanin sitten joskus"? Eiköhän se äiti (ja isä yhtälailla) tiedä, että ylipaino on vaarallista mutta syitä lihomiseen on varmaan monia.

Ongelma on joo todellinen, mutta inhottaa vaan tällainen humblebrag ja huoleen verhottu ylenkatsominen.

Vierailija kirjoitti:

Minua taas ällöttää ne ylipainoiset äidit joilla on ihan rimppakinttulapsia.. Varsinkin synnyssairaalassa huonekaveri oli hirveä tankki, ja lapsi alle kolmekiloinen, vaikka ihan täysiaikainen oli.

Saanut huonoa ravintoa raskauden aikana. Lapsi eikä äiti pysty hyödyntämään vaan varastoituu vaan kehoon.

Ällöjä tuollaiset siankärsäiset läskit miestissipojat. Niitä näkee paljon enemmän kuin lihavia tyttöjä ja tytöt oat paljon vähemmän lihavia. Tuollaisillapojilla on usein lppis, jätti huppari, t-paita ja lökäriverkkarit. Ovat läski jonneja.

Vierailija kirjoitti:

Tästä ei saa täällä puhua vaan läskiä äitiä pitää ymmärtää koska hänellä voi olla joku sairaus ja-mitä-kaikkia-muita-tekosyitä-niitä-nyt-oli... ihan asiaa kyllä puhut!

Ymmärrän, että voi olla sairaus ym. jonka vuoksi ihminen on obeesi, mutta harvemmin se sairaus hyppää kaikkiin lapsiinkin.

Aika monella ylipainoisella tosiaan on ihan normaalipainoiset lapset, minullakin. Näin yleensä silloin, kun vanhempi ei ole itse ollut aina ylipainoinen. Kuten meidän perheessä. Itse olen lihavampi kuin mies, mutta molemmat ollaan ylipainoisia. Miehellä vahva urheilutausta nuorena, lihominen alkoi iän myötä kun tuli vammoja eikä voinut enää urheilla samoin kuin ennen - eli syödä myös paljon kun kulutti paljon... Itsekin olen aiemmin aina urheillut ja ollut hyvässä kunnossa. Nykyäänkin urheillaan molemmat, vaikka ollaan lihavia, ja lapset urheilee, osa kilpatasolla. Terveelliset ruokatavat on myös hallussa, itse vain tulee syötyä liikaa ja myös lapsilta salassa herkkuja. 

Harvemmin ihan oikeasti näkee näitä tosi ylipainoisia perheitä. Veikkaan, että niissä on muitakin haasteita kuin ylipaino. 

Yhtä lailla kuin on haasteita niissä perheissä, joissa vanhemmat ovat hyvinkin treenattuja, mutta lapsi sairaalloisen lihava. Silloin vaan harvemmin syytetään vanhempia vaan lihavuus on lapsen oma syy.

Vierailija kirjoitti:

Ihan samaa mieltä. Täällä nyt tuskin kukaan tunnustaa olevansa ylipainoinen ja ylipainoisen lapsen äiti. Kaikkien lapset ovat mukamas hoikkia, mies komea ja hyvätuloinen ja nainen tienaa vielä miestäänkin enemmän.

Mä olen pienipalkkainen yh.

T. ylipainoinen äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on poika ja kaksi tytärtä. Poika 22v, tytöt 17 ja 14-vuotiaat. Poika on normaalipainoinen. Tyttäreni olen lihottanut koska lihavuus on naispuolisille luonnollista, tervettä ja kaunista sekä Jumalan siunaus ja tahto.

Sulta on mennyt uskottavuus jo. Välillä olet se tytär ja välillä se poikaystävä. Nyt sitten jo äitikin.

En ole. Mikä ihmeen poikaystävä ja tytär?

Älä yritä, samaa Jumalan tahtoa nekin höpottää.

Jos ne täällä palstalla kirjoittelevat, niin siksi varmaan"höpöttävät" koska minähän sen heille olen opettanut, että se on Jumalan tahto. Mukava kuulla että oppi on mennyt perille.

Plaaplaaplaa, kiinni jäit jo.

Luule mitä lystäät, samantekevää se minulle on.

Vierailija kirjoitti:

Ällöjä tuollaiset siankärsäiset läskit miestissipojat. Niitä näkee paljon enemmän kuin lihavia tyttöjä ja tytöt oat paljon vähemmän lihavia. Tuollaisillapojilla on usein lppis, jätti huppari, t-paita ja lökäriverkkarit. Ovat läski jonneja.

👦👦🐷🐷

Vierailija kirjoitti:

tootsy. kirjoitti:

Näin tänään taas puistossa niin surullisen näyn, että vieläkin mietityttää ja puistattaa. Todella obeesi nainen kahden lapsensa kanssa, molemmat lapset myös lihavia. Olkoon jokainen sellainen kuin haluaa, mutta en ikinä usko, että lapsi toivoo olevansa lihava. Tässäkin tapauksessa obeesin äidin kaksi poikaa (noin) 9 ja 7 -vuotiaat olivat pahasti ylipainoisia, vatsaa, tissiä, pulleat raajat. Todella masentavaa, että joku tekee lapsilleen tämän!

Kysymys kieltämättä heräsi: lihava äiti, miksi lihotat lapsesikin? Ja vielä kipeämpi kysymys: poikalasten äiti, tiedätkö mitä se tarkoittaa poikasi hormonitoiminnan kannalta katsottuna?

Mikset siellä puistossa kysynyt tältä äiditä. Avasin keskustelun turhaan sillä minulla pullerolla on pari laihaa tyttöä.

Koska on älyttömän loukkaavaa kommentoida/kysyä kenenkään painosta tai kasvatusnetodeista. Haloo.

Noita ihravalas poikia, n.10-13v, näkee näin kesällä paljon uimarannalla. Ja vain poikia, lihavia tyttöjä ei ikinä.. Vantaan Kuusijärvellä aina noita näkee, syövät sipsejä ja juovat ES.

Vierailija kirjoitti:

Ihan samaa mieltä. Täällä nyt tuskin kukaan tunnustaa olevansa ylipainoinen ja ylipainoisen lapsen äiti. Kaikkien lapset ovat mukamas hoikkia, mies komea ja hyvätuloinen ja nainen tienaa vielä miestäänkin enemmän.

:D Mun mies ei ole hyvätuloinen, mutta muuten täsmää. Mä olenkin meidän perheessä ainut, joka käyttää hormonaalista ehkäisyä ja toisaalta itse ollut tyhmä ja jättänyt harrastamisen lasten vauva-aikoina. Ei se sitten ollutkaan helppoa palata entiseen, kun aineenvaihdunta oli hormonien, huonon nukkumisen ja keski-ikäistymisen myötä laiskistunut. Ja myönnän, pahimpina kooma-aikoina söin ihan mitä eteen tuli. Nykyisin ruokavalio on kunnossa, mutta kyllä jokaisen tippuneen kilon eteen pitää tehdä järjetön määrä duunia. Että kyllä tässä kestää, kun pitää kuitenkin pyörittää muutakin elämää.

No katsoppa kaupassa, jos näet lihavan perheen, niin mitä ne ostaa. Näet jugurtteja, muroja, sokerimehuja, limsaa... Lisäksi lihavat lapset käyttää käyttörahansa ruokaan. Tuolla niitä näkee kavereineen hesessä tai es ostoksilla...

Muttei lihavilla vanhemmilla aina lapset oo lihavia. Osa syö salaa herkkuja yms. Ei oo koko perhe sipsipussilla.

No tietysti tässä ketjussa alkaa taas läskifobikot riehua, mutta aihe on mielestäni tärkeä. Aikuiset vaikuttavat siihen mitä lapset syövät. Itsellä on ylipainoa 20 kiloa (joo, sairaus on mullakin taustalla), mutta en ole aina ollut lihava. Lapseni ovat normaalipainoisia ja pidän tarkan huolen siitä, että tilanne säilyy lasten osalta tällaisena. En itsekään ole lihonut enää enempää, mutta laihduttaminen on hieman hankalaa koska sairauteni takia liikkuminen on todella tuskallista suurimman osan ajasta. Naapurissani on myös ylipainoinen äiti, isä on heillä normaalipainoinen ja urheilullinen. Lapset sen sijaan ovat aika pullukoita. Nuorempi lapsista aloitti koulun vuosi sitten, ja on viimeisen vuoden aikana lihonut ihan näkyvästi todella paljon. Nuorempana ei ollut mitenkään lihava, muutos on tapahtunut melkein silmissä. Vanhemmat lapset ovat olleet koko naapurissa asumisensa ajan ylipainoisia. Heidän äitinsä ei edes ole niin lihava kuin minä, mutta silti lapset vain kerryttävät ylipainoa. Tiedä sitten, onko kaikilla lapsilla jotain sairautta taustalla, vai johtuuko se vain vanhemmista, mutta jos jälkimmäisestä on kyse, niin minusta on aika surkeaa tehdä lapsillensa tuolla tavoin. Lapsen laihduttaminenkin on mielestäni riski lapsen tulevaisuuden minäkuvalle ja ruokasuhteelle, tavallaan vahinko on jo tapahtunut. Vanhempien tulisi huolehtia lasten terveellisestä syömisestä ja terveellisten ruokailutapojen omaksumisesta jo heti pienestä pitäen, jotta tuohon tilanteeseen ei koskaan jouduttaisi.   

Vierailija kirjoitti:

Olen sair. ylipainoinen, mutta valitettavasti lapseni menee alikäyrillä, joten en osaa vastata kysymykseesi.

t: neljän äiti

Miksi sitten osallistut keskusteluun?

Vierailija kirjoitti:

Minua taas ällöttää ne ylipainoiset äidit joilla on ihan rimppakinttulapsia.. Varsinkin synnyssairaalassa huonekaveri oli hirveä tankki, ja lapsi alle kolmekiloinen, vaikka ihan täysiaikainen oli.

Huh, onneks mun lapset on edes syntyessään olleet nelikiloisia. t. se neljän äiti alusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sair. ylipainoinen, mutta valitettavasti lapseni menee alikäyrillä, joten en osaa vastata kysymykseesi.

t: neljän äiti

Miksi sitten osallistut keskusteluun?

Koska otsikosta luulin, että tämä koskettaa minuakin.

Se vika näissä on, että ei osata otsikoida kunnolla. Eikä tänne ole näköjään kolmeen sivuun tullut kyllä muitakaan vastauksia.

Olen taistellut itse koko elämäni ylipainoa vastaan, nyt vihdoin elämäntapamuutos alkaa tuottaa tulosta, mutta edelleen saattaa lähteä välillä lapasesta (ostan kerrankin vaikka suklaapatukan -> tunnin päästä haen pussitolkulla karkkia). 

Lasten ruuan suhteen olen ollut niin päinvastainen, koska en halua heille samoja ongelmia kuin itselleni. Ei meillä esim 1v  saa vielä sokeria, vaikka monessa perheessä se tuntuu olevan normaalia. 3v sentään on saanut pari kertaa maistaa jäätelöä ja synttärikakkuaan. Meillä ei syödä sokerijugurtteja, muroja, limppareita tai mehuja. Ruuat painottuu kasviksiin ja lihaan/muuhun proteiiniin, pasta/peruna/riisi on vain lisuke eikä pääosassa ruuassa. Teen toki esim makaronilaatikkoa, mutta reilusti vähemmän makaronia ja kasviksia paljon sekaan. En siis tarkoita, että lapset syövät mitään VHH-safkaa. 

Itsekin katson surullisena tapauksia, joissa omat huonot elintavat ja ruokatottumukset siirretään suoraan lapsille ja lapset ovat ikävässä kunnossa jo alle kouluikäisinä. Tiedän jopa tapauksen, jossa 6v lapsi käyttää usein vaatekokoa 170cm, koska pienemmät ei mahdu päälle. Äiti sitten lyhentelee helmoja ja lahkeita.