Vanhojen kunnon aikojen fyysinen krapula on vaihtunut masentuneisuudeksi. Samoin känni ei tunnu hyvältä entiseen tapaan.
Kellään muulla tällaista? Määrät ovat kasvaneet ja olen kuitenkin vasta parikymppinen. Ei se juominen enää niin kivaa ole.
Kommentit (16)
Kannattaa olla varovainen. Tuo yhdessä kasvavien määrien kanssa ei kuulosta hyvältä.
Parikymppisenä tuli ryypättyä oikein kunnolla 2-3 kertaa viikossa, ja loma-aikoina "parhaimmillaan" 6krt/viikko. Ja fyysinen krapula ihan järkky!!!! Aamuyöstä vain huone pyöri silmissä ja laatta lensi. Mutta humalassa oli niin hemmetin hyvä fiilis, että sen vuoksi kesti krapulankin, ja taas uudelleen.
Kun opiskelijaelämä jäi taakse, ja rauhoituin jne. perustin perheen jne. jäi alkoholi aivan kokonaan vain luonnollisesti pois elämästä. Ei vain tehnyt mieli yhtäkään saunasiideriä ja juhlissa jossa tarjottiin alkumaljat, pyysin alkoholittoman.
Kun pikkulapsivaihe oli ohi, aloin käyttämään taas alkoholia, hyvin kohtuudella.
Nyt kolmivitosena, kun käyn sen pari kertaa vuodessa viihteellä, niin alkoholista ei vain tule sitä "huippuhyvää" fiilistä, ja krapula on pelkästään henkinen. Aamulla sellainen olo kuin olisi tappanut jonkun, ja seuraavat päivät vellon kauheassa masennuksen kourissa, itken ja haluan suurin piirtein kuolla pois.
Mistä tämä siis johtuu? Onko vain ikä tehnyt tehtävänsä?
Jos on, niin miten kukaan minun ikäiseni tai vanhempi pystyy juomaan vaikka joka viikonloppu humalahakuisesti??? :O
Aivan. Muistatteko sen kutkuttavan tunnelman ensimmäisen oluen jälkeen ja pirskahtelevan ja tirskahtelevan hiprakan?
Nyt se on vaan se olut, ja mitä enemmän juot, sen enemmän vituttaa.
Tästäpä syystä minäkin lopetin.
Tirskahtelen tai vittuunnun nyt sitten selevite päin ja ne tunteet on sitten potenssiin sata verrattuna alkopöhnään.
Vierailija kirjoitti:
Parikymppisenä tuli ryypättyä oikein kunnolla 2-3 kertaa viikossa, ja loma-aikoina "parhaimmillaan" 6krt/viikko. Ja fyysinen krapula ihan järkky!!!! Aamuyöstä vain huone pyöri silmissä ja laatta lensi. Mutta humalassa oli niin hemmetin hyvä fiilis, että sen vuoksi kesti krapulankin, ja taas uudelleen.
Kun opiskelijaelämä jäi taakse, ja rauhoituin jne. perustin perheen jne. jäi alkoholi aivan kokonaan vain luonnollisesti pois elämästä. Ei vain tehnyt mieli yhtäkään saunasiideriä ja juhlissa jossa tarjottiin alkumaljat, pyysin alkoholittoman.
Kun pikkulapsivaihe oli ohi, aloin käyttämään taas alkoholia, hyvin kohtuudella.
Nyt kolmivitosena, kun käyn sen pari kertaa vuodessa viihteellä, niin alkoholista ei vain tule sitä "huippuhyvää" fiilistä, ja krapula on pelkästään henkinen. Aamulla sellainen olo kuin olisi tappanut jonkun, ja seuraavat päivät vellon kauheassa masennuksen kourissa, itken ja haluan suurin piirtein kuolla pois.
Mistä tämä siis johtuu? Onko vain ikä tehnyt tehtävänsä?
Jos on, niin miten kukaan minun ikäiseni tai vanhempi pystyy juomaan vaikka joka viikonloppu humalahakuisesti??? :O
No onko sitä pakko juoda? Ei ole. Juo cokista.
Kyllä se juominen vanhemmiten tylsäksi käy. Jotkut sitä jaksavat silti paremman tekemisen puutteessa pitkäänkin. Sitä en tajua kun moni kaveripiirissäni valittaa homman ikävyyttä, mutta silti jatkavat. Itse käytän aikani mieluummin muihin touhuihin.
Vierailija kirjoitti:
Aivan. Muistatteko sen kutkuttavan tunnelman ensimmäisen oluen jälkeen ja pirskahtelevan ja tirskahtelevan hiprakan?
Nyt se on vaan se olut, ja mitä enemmän juot, sen enemmän vituttaa.
Tästäpä syystä minäkin lopetin.
Tirskahtelen tai vittuunnun nyt sitten selevite päin ja ne tunteet on sitten potenssiin sata verrattuna alkopöhnään.
Onko nimesi Timo?
Alkoholin juominen lisää entsyymin tuotantoa, joka hajottaa tryptofaania aivoissa, tryptofaanihan on serotoniinin esiaste. Serotoniinivaje taas aiheuttaa masennusta.
Olet parikymppinen ja puhut "vanhoista ajoista".
Eilinen = joskus ennen
toissapäivä = vanhoina hyvinä akoinan
viime viiko = historia
viime vuosi ja siitä taaksepäin = esihistoria
Etyylialkoholi on hyödyllinen kemikaali liuottimena ja desinfiointiaineena. Sisäisesti nautittuna huumausaineena sitä kuvaava termi on piristeen vastajohta "masenne". Kylmään ja pimeään ilmastoon/synkkään kansanluonteeseen yhdistettynä todella tappavaa tavaraa.
Selvä merkki vanhemtumisesta ja alkoholisoitumisesta.