Pohditko usein olisiko helpompi olla "vain" lasten kanssa ilman puolisoa

Edellisessä suhteessa usein, koska puoliso oli pelkkä rasite. Nykyään en koskaan ajattele noin.

No mulle se raja tulisi hyvin helposti vastaan. En näe mitään syytä roikottaa taloudessa sellaista aikuista ihmistä, joka ei ota tasavertaista vastuuta kodista ja lapsista ja puolison hyvinvoinnista. Sellainen luuseri jää aika saman tien ulkopuolelle, en mä sellaista tarvitse, enkä halua lapsillekaan moista mallia.

mietin ja usein. Miehellä välillä usein muutaman päivän työreissuja ja meillä lasten kanssa jotenkin paljon rauhallisempaa hänen ollessa reissuillaan.

Meillä kaksi lasta, mutta tuntuu että mieheni kakara vielä enemmän kuin muksumme. Käyn töissä ja sen lisäksi hoidan kaikki kotityöt 100% yksin. Esim illalla tullessani kotiin töistä kasin jälkeen saan saman tien aloittaa päivän sotkujen siivoamisen, vaikka miehellä ollut vapaata töistä.

Joskus harvoin jos riidellään esim jostain lastenkasvatukseen liittyvästä. Muutoin en koskaan, tyytyväinen olen.

Kyllä se mielessä kävi, kun lapset oli pieniä ja mies joi ja meni omia menojaan. Tuntui,että on helpompaa olla 3 lapsen kanssa yksin, kun riiputtaa mukana miestä josta oli vain harmia. Pahinta oli se ärsytys ja viha, mitä miehen käytös sai aikaan. Laitoinkin eron vireille ja olisi varmaan nyt eronnut nainen, mutta mies lopetti juomisen kun huomasi,että ero on edessä. Tästä on aikaa jo kohta 20v ja mies on pysynyt raittiina. Lapsetkin lentäneet pesästä. Mutta olen siis sitä mieltä,että parempi yksin kuin huonon kumppanin kanssa.

Ikävä kyllä nykyään joo usein. Parisuhde aivan retuperällä ja tuntuu oikeasti ettå olisi helpompi vaan olla yksin. Eihän se todellisuudessa näin olisi (paitsi henkisesti ehdottomasti).

Ei ole koskaan ollut tarvetta ajatella noin. Lapset kuuluvat ihan yhtä paljon isälle kuin minulle. Meillä on suullinen sopimus, joka on tehty kun avioiduimme, että se kumpi lähtee, ei saa taloa eikä lasten huoltajuutta. Olemme menneet yhteen pysyäksemme yhdessä. Kumpikin tietää lähtemisen hinnan.

Miten te ootte tehneet kolme lasta tollasen miehen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

mietin ja usein. Miehellä välillä usein muutaman päivän työreissuja ja meillä lasten kanssa jotenkin paljon rauhallisempaa hänen ollessa reissuillaan.

Meillä kaksi lasta, mutta tuntuu että mieheni kakara vielä enemmän kuin muksumme. Käyn töissä ja sen lisäksi hoidan kaikki kotityöt 100% yksin. Esim illalla tullessani kotiin töistä kasin jälkeen saan saman tien aloittaa päivän sotkujen siivoamisen, vaikka miehellä ollut vapaata töistä.

Minulla on aikoinaan ollut sama tilanne. Kun mies oli viikot reissussa, meillä oli lasten kanssa hauskaa ja mukavaa elämää. Kun mies tuli viikonlopuiksi kotiin,humalassa jo tullessaan, oli tunnelma kireä ja raskas. Kaikki tuttavat ihmetteli, miten pärjään viikot ilman miestä omakotitalossa, enkä kehdannut kenellekkään sanoa,että huomattavasti paremmin yksin kuin miehen kanssa. Viikonloput oli raskaita ja toivoin aina ,että ne olisi nopesti ohi. Silloin ajattelin aina,että helpompaa olla ilman miestä kun raahata sellaista vastusta mukana. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole koskaan ollut tarvetta ajatella noin. Lapset kuuluvat ihan yhtä paljon isälle kuin minulle. Meillä on suullinen sopimus, joka on tehty kun avioiduimme, että se kumpi lähtee, ei saa taloa eikä lasten huoltajuutta. Olemme menneet yhteen pysyäksemme yhdessä. Kumpikin tietää lähtemisen hinnan.

Just just, todella naiivia. Luuletko että tuollaiset sopimukset paljon painaa, jos oikeasti haluaa lähteä? 

Mietin joskus. Mies joutui joitakin vuosia sitten sairaalaan kuukaudeksi ja sen jälkeen sairaslomalle ja minä hoidin kaiken ja huomasin, että selvisin siitä rumbasta ihan hyvin. Ensinnäkin sain paljon myötätuntoa ja se siivitti hommia, toiseksi kun tiesin, että kaikki on minusta kiinni, ei aikaa ja energiaa mennyt siihen, että ärsytti toisen tekemättömyys tai olisi pitänyt vääntää, kumpi hommat tekee. Ja kolmanneksi, teen muutenkin lähes kaikki kotityöt yksin, joten varsinaista lisätaakkaa toi lumityöt ja toinen puoli lasten harrastus- ja pelikuskauksista. Vielä neljänneksi, tiesin, että tätä tarvitsee kestää vain joitakin kuukausia.

Meillä siis minä hoidan kaiken siivouksen, kesäisin miehellä on suurempi ruoanlaittovastuu, kun hoitaa grillaamisen mutta minä hoidan kaupassakäynnit ja aterioiden lisukkeet ja talvisin kaikki ruoat, lasten harrastuskuskaamiset menevät suunnilleen puoliksi ja mies hoitaa ns. ulkotyöt eli nurmikon leikkuun ja lumityöt sekä autojen renkaanvaihdot ja puutyöt. Minun vastuullani on kokonaan vaatehuolto.

Ärsyttää erityisesti tuo piikana olo, mutta toisaalta mies viettää paljon lasten kanssa aikaa, vie tapahtumiin jne. Loppupeleissä siis ei olisi helpompaa, jos miestä ei olisi, ei ainakaan pitkällä tähtäimellä.