Lue keskustelun säännöt.
Argh. Äitini!
09.07.2016 |
Äiti toi äsken ekaluokkalaisen pojan kylästä luotaan (oli itse pyytänyt). Ollaan lähdössä huomenna lomalle viikoksi, mutta en ole ihan varma, koska tielle tuli yllättäviä esteitä. Lähtiessään äiti sanoi vielä "soitellaan, tekstaillaan...että missä ootte sitten". Tuota, miksiköhän äidin on pakko tietää koko ajan, missä ollaan? Ärsyttää, kun olen monesti aiemminkin sanonut, että tarvitsen vähän omaa tilaa. Olosuhteiden pakosta (perheenjäsenten sairaudet) ollaan oltu tekemisissä vähän liikaakin välillä. Nyt äitini on työtön leski, eikä hänellä ole paljon ystäviä eikä oikein omaa elämää.
Raskasta joutua ottamaan etäisyyttä jatkuvasti, kun se sanominen ei auta. Ja se syyllisyys siitä, kun sanon ei useimpiin näkemisehdotuksiin (tapaamme silti n. kerran viikossa!). Äiti voisi ihan hyvin mennä töihin, hankkia ystäviä ja harrastuksia ja miesystävän, sen sijaan että jatkuvasti puuttuu meidän elämään.
Halusin vaan purkaa mieltäni, kiitos!
Mitä keinoja te olette käyttäneet tunkeilevien isovanhempien kanssa?
Kommentit (16)
Jos hyödynnät ilmaista lastenhuoltopalvelua niin sittenhän raportoit. Jos elät itsenäisesti, saat sitä etäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on jokin muu ongelma kuin äitisi
Vaikutat vähän ikävältä ihmiseltä.
No voi että. Kyllä meillä äitini tietää missä ollaan milloinkin. Päivittäin tekstaillaan, harvoin nähdään. Jos lähdemme vaikka miehen vanhemmille, kerron siitä kyllä. Ja ihan aikuisia ollaan. En ole ikinä kokenut tätä omituiseksi.
Luulen, että äitisikään tuskin on pahalla tuota sanonut. Jos näette kerta viikossa, ehkä hän sen vuoksi halusi tekstailla oletteko kotona vai ette jne. Mutta ainahan voit sanoa, ettei teidän asiat hänelle kuulu, mutta älä sitten ihmettele, jos ei enää halua olla tekemisissä ja hoitaa lastannekaan.
En minä tarvitse apua lapsenhoidossa, äitini haluaa nähdä lasta. Tuskin minulla on syytä katkaista heidän välejään, vaikka en ajattele, että olen raportointivelvollinen. En myöskään itse niinkään kaipaa seuraa äidistäni, tapaaminen on enemmän häntä varten.
Ehkä "vika" on introvertissa luonteessani - omien kavereiden kanssa juttelen lähes päivittäin, jos olisi miesystävä, niin hänen kanssaan jakaisin kuulumiseni päivittäin. Äidilleni yhteydenpidon määrä ehkä siis tuntuu tavalliselta, minulle kuluttavalta ja tunkeilevalta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootpa kiittämätön ja epäempaattinen turhankiukuttelija.
Onko äitisi jollekin läheiselle joskus sattunut jotain ikävää, kuollut onnettomuudessa tms.?
Meidän äiti vähän samanlainen ja luulen, etä johtuu yksinäisyydestä + siitä, että pelkää tosi kovasti, että meillekin joskus sattuu jotain kamalaa. Mut joo, ymmärrän silti täysin, toi on tosi rasittavaa välillä, kun tuntuu, että hirveetä raporttia pitäis tehdä kaikesta eikä järkipuhe mee perille...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos siltä tuntuu että äidin läheisyys kuluttaa ja tunkeilee, niin siltä se tuntuu eikä parane siitä, että kiistät tuntemuksesi. Mitä jos alkaisit lempeästi tuuppia äitiä muihinkin suuntiin? Jos et muuta keksi, niin alat viedä häntä lapsen kanssa uusiin paikkoihin. Ihminen mökkihöpertyy omiin pikku kuvioihinsa niin helposti. Sitä kannattaa aina vastustaa. Elämä ei pysy avarana itsestään, sen eteen pitää tehdä töitä. Ja jos varaa on, alat kustantaa hänelle vähitellen kaikenlaisia pikkujuttuja, jotka vievät hänet omin nokin ulos ovesta.
Miksi äidillä ei omaa ystäväpiiriä ole? Kai sinulla sentään on paremmin?
On sulla murheet. Ehkä ottaisit alzheimer äitini niin ei häiritse sua. Voi kun saisin olla asemassasi, on niin ikävä äiti johon muutti paholainen eli alzheimer.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse miettisin sinun tilanteessa, mahdatko olla oman lapsesi elämästä kiinnostunut kun hän on aikuinen. Mihin ne vanhemman tunteet ja huolehtimiset katoavat, ei mihinkään. Tuon esimerkkisi perusteella en kokisi äitiäsi tungettelevana, harmi jos sinä koet!
Ei oo totta, pienet on murheet sulla, ole siitä kiitollinen. Näyttää siltä että kun ei ole ongelmia, niitä pitää tekemällä tehdä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä tekstaile niistä olinpaikoista. Jos äitisi on seuran tarpeessa sun oman tilan kaipuut ei noin sanomalla mene perille. Jätät vaan sanomatta ja tekstaamatta. Et vastaa jatkuviin soittoihin. Vastaat joskus ja kerrot sen mitä haluat. Muakin ahdistaisi jos pitäisi kerran päivässä raportoida. Onneksi ei ole edes kaivattu vanhempien taholta moista
Olet tainnut kirjoittaa tästä ennenkin. Ja sinun pitää nyt päättää, hoidatko omat asiasi vai etkö hoida. Koska nyt kun aina olosuhteesta toiseen et pärjää omillasi, annat äidille luvan tunkea liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräänä päivänä istut iäkkäänä ja yksin kämpässäsi ja odotat että lapsesi soittaa. Mutta eipä soita, kun on oppinut sinulta, että läheisiään vaan häiritsee kun heihin pitää yhteyttä...
Vierailija kirjoitti:
En minä tarvitse apua lapsenhoidossa, äitini haluaa nähdä lasta. Tuskin minulla on syytä katkaista heidän välejään, vaikka en ajattele, että olen raportointivelvollinen. En myöskään itse niinkään kaipaa seuraa äidistäni, tapaaminen on enemmän häntä varten.
Ehkä "vika" on introvertissa luonteessani - omien kavereiden kanssa juttelen lähes päivittäin, jos olisi miesystävä, niin hänen kanssaan jakaisin kuulumiseni päivittäin. Äidilleni yhteydenpidon määrä ehkä siis tuntuu tavalliselta, minulle kuluttavalta ja tunkeilevalta. Ap
Valikoiva "introvertti" siis.... Kavereiden ym. kanssa jaksat paasata puhelimessa lähes päivittäin ja varmaan tapaatkin usein, mutta oman äidin yhteydenpito ( kuinka usein?) tuntuu kuluttavalta. Mielenkiintoista... :D
Iso ä-kirjain muuttuu jostain syystä A:ksi otsikossa.