Lue keskustelun säännöt.
Miksei ystävälle saisi sanoa totuutta?
09.07.2016 |
Miespuolinen ystäväni opiskelee parhaillaan yliopistossa, itse olen jo valmistunut (eri tiedekunnasta tosin) ja työelämässä. Ystäväni jaksaa säännöllisesti kitistä, kuinka minulla menee niin hyvin, kuinka valmistuin kiitettävillä arvosanoilla ja olen nyt töissä. Olen kyllä sanonut, etten ole saanut näitä asioita ilmaiseksi - olen opiskellut ahkerasti, työskennellyt kesät ja nytkin saa määräaikaisen työn loppuessa jännittää uuden työn löytämistä (ei ne työt minullekaan syliin tipahda). Ystäväni jaksaa silti valittaa: hänen mielestään häntä ei vain ymmärretä yliopistolla ("tyhmät proffat"), arvosanat eivät ole niin hyviä kuin hänelle kuuluisi, kesäisin työssäkäynti tuntuu hänestä vääryydeltä, koska silloin kesää ei voi käyttää lomaillen jne. Sen sijaan, että ystäväni oikeasti panostaisi opiskeluun ja ottaisi kesätöistä kaiken irti, hän kuluttaa vapaa-aikanaan baarien penkkejä. Erehdyin sanomaan hänelle, että mielestäni hän ei yritä tarpeeksi ja hänen kannattaisi panostaa opintoihin enemmän, jos hän haluaa parempia arvosanoja ja valmistuakin joskus. Ystävälläni ei ole mitään sairautta/perhesyitä tms., jotka hidastaisivat opintojen etenemistä. Arvatenkin ystävä suuttui rehellisyydestäni. Miksei ystävälle saisi sanoa totuutta? Tiedän, ettei opinnoissa ja työelämässä pärjääminen ole hänellä älystä kiinni, vaan laiskuudesta.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Onko ystävä suuttunut, kun olet kertonut rehellisesti ajatuksistasi?
Kommentit (16)
"Et yritä tarpeeksi" on todella voimakas mielipide, kyllähän se loukkaavalta kuulostaa. En kyllä itselähtisi ystävälle noin sanomaan, hoitakoon aikuinen omat asiansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus totuus kirpaisee kun toinen sanoo sen ääneen.
Valehdellako pitäisi, kun joku ystävä kysyy mielipidettä tai jatkuvasti valittaa jostain? Aina pitäisi olla taputtelemassa päätä.
Eri asia toki, jos on terveysongelmia tai muita hyviä syitä.
Näistä "totuuden sanomisista" on todella harvoin yhtään mitään hyötyä. Yleensä niistä aiheutuu pelkkää pahaa mieltä ja murhetta. Miten ihan todella odotit ystäväsi reagoivan?!
Ensinnäkin: sinun mielipiteesi ei ole mikään totuus. Asetat itsesi täysin tietoisesti kaverisi yläpuolelle osoittamaan miten asiat "kuuluisi" tehdä, vaikka sinä et elä etkä koskaan tule elämäänkään hänen elämäänsä. Kuten et kenenkään muunkaan. Siksi kannattaa opetella diplomaattisempia ja harkitsevampia ilmaisuja ihmissuhteissa.
Toiseksi: teillä on erilainen tapa suhtautua elämään. Siinä missä ystäväsi ei (ainakaan vielä) ehkä ole ymmärtänyt toiminnan voimaa vaan hakee hyvää oloa valittamalla, sinä näet ymmärrettävästi koko asian eri näkökulmasta ja olet kyllästynyt ystäväsi tapaan "ratkoa" ongelmiaan, eli valitukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mies töihin pääsee, joten turhaan hän stressaa arvosanoista. Naisilta vaaditaan enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mies töihin pääsee, joten turhaan hän stressaa arvosanoista. Naisilta vaaditaan enemmän.
Ystävä näyttää lähinnä valittavan, ei stressaavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aattelitko, että kaveri ois kiittäny vinkistä ja tarjonnu bisset?
Perustuuko ystävyys siihen ettei koskaan sanota asioita joissa on riski pahastumiseen? Itse ainakin odotan ystävältä suoraa rehellistä puhetta, ei silkkihansikkain käsittelyä. Joskus on asioita jotka voi kirpaista ja kuka muu siitä olisi parempi kertomaan kuin ystävä, jos ei itse huomaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perustuuko ystävyys siihen ettei koskaan sanota asioita joissa on riski pahastumiseen? Itse ainakin odotan ystävältä suoraa rehellistä puhetta, ei silkkihansikkain käsittelyä. Joskus on asioita jotka voi kirpaista ja kuka muu siitä olisi parempi kertomaan kuin ystävä, jos ei itse huomaa?
On kypsyyttä osata arvioida miten sen oman mielipiteensä esittää toiselle. Tuollainen "minusta et yritä tarpeeksi" on vittuilua, ei auttamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perustuuko ystävyys siihen ettei koskaan sanota asioita joissa on riski pahastumiseen? Itse ainakin odotan ystävältä suoraa rehellistä puhetta, ei silkkihansikkain käsittelyä. Joskus on asioita jotka voi kirpaista ja kuka muu siitä olisi parempi kertomaan kuin ystävä, jos ei itse huomaa?
On kypsyyttä osata arvioida miten sen oman mielipiteensä esittää toiselle. Tuollainen "minusta et yritä tarpeeksi" on vittuilua, ei auttamista.
Varmasti niin, mutta on myös raskasta kuunneltavaa, jos tyyppi vain päivästä toiseen valittaa tajuamatta että hänen omassa käytöksestään on vikaa. Kauanko sitä pitää jaksaa kuunnella?Syyttelee muita huonoista numeroista jne. Ymmärrän hyvin, että jossain vaiheessa ei jaksa moista kuunnella ja haluaa tuoda oman kantansa esiin. Parempihan se suoraan on sanoa, kuin vihjailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perustuuko ystävyys siihen ettei koskaan sanota asioita joissa on riski pahastumiseen? Itse ainakin odotan ystävältä suoraa rehellistä puhetta, ei silkkihansikkain käsittelyä. Joskus on asioita jotka voi kirpaista ja kuka muu siitä olisi parempi kertomaan kuin ystävä, jos ei itse huomaa?
On kypsyyttä osata arvioida miten sen oman mielipiteensä esittää toiselle. Tuollainen "minusta et yritä tarpeeksi" on vittuilua, ei auttamista.
Varmasti niin, mutta on myös raskasta kuunneltavaa, jos tyyppi vain päivästä toiseen valittaa tajuamatta että hänen omassa käytöksestään on vikaa. Kauanko sitä pitää jaksaa kuunnella?Syyttelee muita huonoista numeroista jne. Ymmärrän hyvin, että jossain vaiheessa ei jaksa moista kuunnella ja haluaa tuoda oman kantansa esiin. Parempihan se suoraan on sanoa, kuin vihjailla.
Niin paljon miten itse sitä siedät. Minulla on laaja kokemus kitisijöistä ja valittajista ja useimmiten se valitus ei tule koskaan loppumaan. Vaihtaa vain kohdettaan.
Itse valitettavasti olen joutunut viilentämään välejä sellaisiin aina valittaviin tyyppeihin, joissa ei sinänsä ollut vikaa, mutta asenne aina negatiivinen. On silti ylimielistä kuvitella, että se oma "totuus" avaisi tuollaisten valittelijoiden silmät. Harvoin, jos koskaan.
Olipa vaikea arvata että taas kalikka kalahtaa ainakin yhteen palstan aktiiviseen herkkähipiään ;) hoh-hoi... sitä on kahdenlaisia "ystävyyssuhteita". Toisissa puhutaan avoimemmin oikeista asioista, toisissa keskitytään vain taivastelemaan.
Minä en jaksa kuunnella montaa kertaa valitusta samasta asiasta. Joku hyvänpäiväntuttu menee vielä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos, mutta kun puhutaan läheisemmistä ihmisistä, niin en. En vähässä kummassa sano että etkö sinä vitun idiootti nyt tajua, vaan koitan olla ymmärtäväisempi.
Ja anna olla jos tuollaisesta vetää herneen nenäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin: sinun mielipiteesi ei ole mikään totuus. Asetat itsesi täysin tietoisesti kaverisi yläpuolelle osoittamaan miten asiat "kuuluisi" tehdä, vaikka sinä et elä etkä koskaan tule elämäänkään hänen elämäänsä. Kuten et kenenkään muunkaan. Siksi kannattaa opetella diplomaattisempia ja harkitsevampia ilmaisuja ihmissuhteissa.
Toiseksi: teillä on erilainen tapa suhtautua elämään. Siinä missä ystäväsi ei (ainakaan vielä) ehkä ole ymmärtänyt toiminnan voimaa vaan hakee hyvää oloa valittamalla, sinä näet ymmärrettävästi koko asian eri näkökulmasta ja olet kyllästynyt ystäväsi tapaan "ratkoa" ongelmiaan, eli valitukseen.
Tää oli hyvä :D
Entä ne asiat joissa nyt vaan on se kuuluisa yksi totuus? Eikö se silloinkaan ole totuus? Noin, sinun tavallasi! ajatteleva lienee pohjimmiltaan alemmuudentuntoinen ja pitänee itseään vähän tyhmempänä kuin montaa muuta. Eikö?
Toki rehellinen kommentti satuttaa, mutta onko valehtelu tai myötäily sen parempi? Itse haluaisin, että ystävät auttaisivat minua olemaan paras versio minusta.
oot vaan ilkeä ystävä