Miehen erilainen käytös kotona ja kodin ulkopuolella

Vieraskorea.

Aika moni osaa vetää tarvittaessa mukavan tyypin roolia. Kotona on sitten oma itsensä.

Meillä samaa. Huoh. Oon aatellut että on joku vaihe ja menee ohi. Tai ainakin toivon niin.

Vierailija kirjoitti:

Reilu vuosi sitten huomasin mun miehen käytöksessä sellaisen muutoksen, että hän käyttäytyy kotona erilailla kuin kodin ulkopuolella. Kotona hän on usein äreä, tiuskii ja äyskii. Kodin ulkopuolella tai esim. naapureiden seurassa on kuin eri ihminen eli ystävällinen ja huomaavainen jopa minua kohtaan, samoin jos meillä on vieraita kylässä. Perheen kesken taasen on kuin eri ihminen. Lääkäri on todennut miehellä lievän masennuksen alkuvuodesta, mutta oli viime käynnillä kuulemma jo parempaan suuntaan. Ensimmäisenä tuli mieleen, että mies oli siellä lääkärin vastaanotolla varmaan taas ottanut tuon paremman "roolin", vaikka oikeasti käytös ja oleminen on ihan jotain muuta. Liittyykö tuo käytös masennukseen vai onko se vain joku keski-ikäisten miesten juttu kuten naisilla vaihdevuodet?

Mies aistii herkästi kodin ilmapiirin ja sen että on mitä erilaisimpien temppujen kohde. Mies on naiselle joku koekenttä ja mies hoksaa tämän tarkkailutilanteen ja tottakai se harmittaa eikä tuo hymyä huuleen.

Tässä on vielä sekin että toimipa mies miten päin vaan niin sillä ei ole merkitystä. Jossain vaiheessa mies vaan ei jaksa enää nauraa tälle vitsille.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni osaa vetää tarvittaessa mukavan tyypin roolia. Kotona on sitten oma itsensä.

Mies on mukava ja oma itsensä neutraalissa ympäristössä.

Kotona asettuu puolustusmoodiin.

Äh, kirjoitin pitkät pätkät ja onnistuin kadottamaan sen sitten..

No joo, lyhennettynä se, että meillä oli ja on välillä vieläkin samaa. Mies oli jo naapureille hymyilevää naamaa ja meille, perheelleen, äkäinen ja tiukkis nalkuttaja, jopa minäminä -tyyppi. Myös miehellä on ollut historiassaan masennusta, työuupumusta ja stressiä on toki vieläkin. Mutta se ei ole syy käyttäytyä läheisilleen huonosti. Tilanne meni jo siihen, että pitkitin töistä kotiin tuloa mahdollisimman pitkään, istuin vaikka autossa pihalla vartin, kun en halunnut sisälle miehen eteen tulla. Lapset, jotka silloin pahimpaan aikaan olivat noin 8-12 vuotiaita, toimivat samoin ja kun kotiin tulivat isänsä siellä ollessa, niin menivät nopeasti omiin huoneisiinsa. Kun mies lähti kotipihaa kauemmaksi pois, tilanne muuttui heti ja lapset tulivat heti höpöttelemään. Yritin pitää tilanteen Normaalina, mutta ei se yksin onnistu, joten aikani sitä katseltua räjähdin. Huutokonserttihan siitä aluksi tuli, mutta kyllä mies nopeasti asian tajusi kun kerroin monia esimerkkejä niin minun kuin lasteni puolestakin. Varsinkin lasten sanomiset tuntuivat uppoavan hyvin.

Teimme koko perhe töitä sen eteen, että tilanne muuttuisi taas aika normaaliksi ja kyllä se on muuttunutkin. Välillä tulee aikoja, jolloin vedetään taas pohjia, mutta enemmän on hyviä aikoja. Mies saa ja hänen oikeastaan ihan pitää harrastaa jotakin fyysistä, jossa hän pääsee rehkimään ja miehelläni se on pyöräily. Muutaman tunnin lenkin jälkeen hän on taas mukava. Nyt myös tuleva yhteinen kesäloma pitää tilanteen mukavana, syksy tosin voi tuoda tullessaan taas muuta, mutta se on sen ajan murhe.

testovaje

Miehillekin on nykyään keksitty vaihdevuodet ja niihin on jo lääkkeitä :)  Ei kun lääkäriin ja apteekkiin, niin lääkefirmat hykertelee :)

Mun faija oli just tollanen. Muille aina kohtelias ja höveli mutta kotona kuin Ellun kana. Kurjaa.

Mun isä on tuollainen. Minulle, ainoana ilkeä ja dissaava, mutta kaikille muille näyttää hyvää naamaa. Jopa mieheni meinasi mennä aluksi vipuun, ja luulla että olen vain keksinyt kaiken,  mutta kyllä se todellinen karva sieltä vuosien varrella on paljastunut. Yleensä en tapaa isääni koskaan kahdestaan vaan mieheni on aina mukana, juuri siksi, ettei minun tarvitsisi kuunnella ilkeilyä. Ja olen siis 38v, ja tätä on jatkunut niin kauan kuin muistan, siis ihan lapsuudesta saakka.