Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huomasin tänään, etten kuulu sisäpiiriin
08.07.2016 |
Olin kaupungilla tänään ja ihan sattumalta törmäsin työkavereihin. Ollaan siis kaikki lomalla. Meillä on kaikilla samanikäisiä lapsia. Nämä muut olivat päättäneet tavata lapsineen ja mennä erääseen lastentapahtumaan ja sen jälkeen torille ostamaan mansikoita ym. hauskaa, olivat soitelleet muitakin työkavereita lapsineen mukaansa. Minulle ei kukaan soittanut ja pyytänyt mukaan. Sitten tapasin tämän iloisen joukon siellä torilla mansikat nassussa ja lapset ilomielellä keskenään kisaillen, juuri kun he olivat jo kotiin päin lähdössä.
Tuli vähän surullinen olo. Kyllä minunkin lapseni olisi iloinnut tuollaisesta retkipäivästä, kun ei meillä näillä nurkilla mitään lapsiperhetuttuja muuten ole eikä leikkikavereita. Olen kuitenkin ymmärtänyt olevani ihan kiva työkaveri, jonka kanssa asiat hoituvat.
Kommentit (9)
Vaikka olisi kuinka hyvä työkaveri niin ei se kuitenkaan tarkoita sitä että olisi ystävä.
Tervetuloa aikuisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisi kuinka hyvä työkaveri niin ei se kuitenkaan tarkoita sitä että olisi ystävä.
Tervetuloa aikuisuuteen.
Olen 40-vuotias, joten olen kyllä ihan aikuinen jo. Kaikki meillä töissä on hyvää pataa ja kokouksiin sun muihin ajetaan kimpalla ja vitsaillaan ym., huumori on samalla tasolla. Olen ollut tuossa työyhteisössä jo 15 vuotta. Kaupungilla tavanneet olivat sekä mies- että naispuolisia työkavereita lapsineen, ei heilläkään mistään bestistoiminnasta ole kyse. Keski-ikäisiä kaikki, yhdessä käyty läpi häät ja avioerot, lasten syntymät ja kouluunlähdöt.
ap
Kannattaa miettiä millä ärsytät muita. Oletko olevinasi kaikkitietävä? Vähätteletkö muita töissä? Ikuinen pessimisti?
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä millä ärsytät muita. Oletko olevinasi kaikkitietävä? Vähätteletkö muita töissä? Ikuinen pessimisti?
Miksi pitäisi olla jotenkin ärsyttävä? Minä tunnen paljon kivoja ihmisiä, jotka eivät ärsytä minua laisinkaan mutta joiden kanssa en silti vietä vapaa-aikaa.
Minä putosin sisäpiiristä hoitovapaan aikana. Kaksi vuotta olin pois työyhteisöstä, jonka jäsen kiinteästi olin sitä ennen. Palattuani takaisin töihin minua ei enää kutsuttukaan kaikenlaisiin illanviettoihin. Kuulen aina jälkeenpäin, missä muut ovat porukalla olleet ja kivaa on kuulemma ollut. En ymmärrä.
Kyse ei voi olla edes siitä, että jauhaisin aina omasta lapsestani. Pidän perheen ja työn erillisinä enkä hihittele lapseni tekemisiä jokaiselle vastaantulijalle. Puhun kyllä muiden lapsellisten kanssa, jos erityisesti tulee juttua siitä, kenen kaikkien lapsilla on ollut jo sata korvatulehdusta tai onko oksennustautiepidemia jo osunut kohdalle. Itse en oma-aloitteisesti puhu lapsestani, koska työporukassamme on paljon lapsettomia, joita ei varmastikaan kiinnosta puhua lapsista.
Muut vain unohtivat minut poissaollessani eikä paluuni muuttanut tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä millä ärsytät muita. Oletko olevinasi kaikkitietävä? Vähätteletkö muita töissä? Ikuinen pessimisti?
Miksi pitäisi olla jotenkin ärsyttävä? Minä tunnen paljon kivoja ihmisiä, jotka eivät ärsytä minua laisinkaan mutta joiden kanssa en silti vietä vapaa-aikaa.
Minä putosin sisäpiiristä hoitovapaan aikana. Kaksi vuotta olin pois työyhteisöstä, jonka jäsen kiinteästi olin sitä ennen. Palattuani takaisin töihin minua ei enää kutsuttukaan kaikenlaisiin illanviettoihin. Kuulen aina jälkeenpäin, missä muut ovat porukalla olleet ja kivaa on kuulemma ollut. En ymmärrä.
Kyse ei voi olla edes siitä, että jauhaisin aina omasta lapsestani. Pidän perheen ja työn erillisinä enkä hihittele lapseni tekemisiä jokaiselle vastaantulijalle. Puhun kyllä muiden lapsellisten kanssa, jos erityisesti tulee juttua siitä, kenen kaikkien lapsilla on ollut jo sata korvatulehdusta tai onko oksennustautiepidemia jo osunut kohdalle. Itse en oma-aloitteisesti puhu lapsestani, koska työporukassamme on paljon lapsettomia, joita ei varmastikaan kiinnosta puhua lapsista.
Muut vain unohtivat minut poissaollessani eikä paluuni muuttanut tilannetta.
Kuulostaa ikävältä :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän niin tunteen. Palasin viime viikolla loman jälkeen töihin ja ainoastaan minulle ennestään tuntematon kesäsijainen kysyi että miten lomani meni?! Mielestäni minulla on ihan normaalit välit työkavereihin, mutta näköjään ketään ei kiinnosta. Liekö huomasivatkaan poissaoloani...
Kyllä ihmiset sitten ovat erilaisia. Mulle olisi kauhistus, jos joku yhtäkkiä soittaisi ja pyytäisi jonnekin perhejuttuun. Välttelen viimeiseen asti kaikkia tilanteita, joissa on paljon lapsiperheitä, tietty joskus on pakko ihan lasten vuoksi osallistua, mutta vapaaehtoisesti en niihin mene. Enkä ole yhtään spontaani ihminen, mun täytyy saada henkisesti valmistautua näihin tällaisiin menoihin.
Mutta ymmärrän kyllä hyvin ap sun mielipahan. Olen itsekin kokenut ulkopuolisuutta.
Mä olisin kyllä voinut siinä tilanteessa heittää näille ihmisille et "hei, olisitte soittaneet meidätkin mukaan!" Varsinkin jos ollaan jo vanhoja tuttuja. Vastauksesta voi päätellä sit paljon.
Hyvää kesää sulle ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan tuollaista asiaa kysyäkin suoraan ihan hyvässä hengessä syyttelemättä ja jotenkin todeta, että olisit itsekin tykännyt tulla lasten kanssa jos olisit tiennyt että kokoontuvat. Eiköhän heillä joku selitys ole miksi ei ole pyydetty ja seuraavalla kerralla ehkä huomaavat pyytää.
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa ihan mun elämältä. Muakaan ei koskaan pyydetä yhtään mihinkään. Mielestäni olen ihan mukava työkaveri, mutta en vaan kelpaa piireihin. Surullinen olo kun huomaa että muut tapailee toisiaan vapaa-ajallakin.