"saikuttelu"-ketjua lukiessani oivalsin, että sehän näkyy selvästi jo koulussa...

Kyllä nämä piirteet näkyvät jo aikaisemmin kuin yläkoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Olen yläkoulun ope ja koulussamme on useita rinnakkaisluokkia. Isoin luokka on pääsykokeella valittu painotusluokka, ja sieltä on harvoin kukaan poissa. Ja sairaanakin tullaan kouluun tekemään koe, jos suinkin mahdollista. Sitten normiluokilta löytyy aina muutama vilpertti, jotka myöhästelevät aamun ekat tunnit, häipyvät kuin pieru sarahaan koetuntien ajaksi ja ovat koko ajan mahataudissa, pää kipeenä, nuhassa, huono olo... siis ihan joka viikko joku tällainen syy...

jatkan vielä: sitten kun tämä vilpertti tulee kouluun, niin mitään kouluasioita ei saikun aikana ole selvitetty, kamoja ei ehkä ole mukana ja kuukausia aiemmin annettujen esitelmien, esseiden ym. tekemättä jättämiseen luonnollinen syy in "kun mulla oli just silloin se vatsatauti"...

t. ap

Sama juttu lukiossa. Arvosanat korreloivat suoraan nuhapoissaoloihin ja vaikka "migreeniin". En toki vähättele niitä keillä on oikeasti migreeni, mutta jännä kun se joillakin iskee aina matikan tunnilla :)

Juuri näille vilperteille tarvittaisiin Suomeen erittäin kovan kurin sisäoppilaitos, jonne oppilaan määräämistä vanhemmat eivät voi estää.

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu lukiossa. Arvosanat korreloivat suoraan nuhapoissaoloihin ja vaikka "migreeniin". En toki vähättele niitä keillä on oikeasti migreeni, mutta jännä kun se joillakin iskee aina matikan tunnilla :)

Näin migreenikroonikkona (yli 15 migreenikohtausta kuukaudessa saava), voin myöntää, että migreenini vaikuttaa korreloivasti saamiini arvosanoihin.

Onko ap huomannut että yläkoululaiset eivät ole vielä aikuisia? Ovat pahimmassa murrosiässä ja se yläkoulun ilmapiiri on kova maailma, josta pitää yrittää selvitä omien haasteiden lisäksi. Jotkut yläkoulun opet tuntuvat taantuvan itsekin teineiksi ja kiusaajiksi.

Joo. Jännä, että sairaanaolevat eivät saa hyviä arvosanoja.

Jaa. Voisko siinä matikanluokassa olla jotain, joka aiheuttaa migreenin henkilölle, jolla on migreenitaipumus? Hometta, huono ilmastointi?Hienoa kun opettajat leikkii lääkäriä!

En allekirjoita tätä ollenkaan; ei koulunkäyntiä ja työelämää voi yksi yhteen verrata! Itse en viihtynyt koulussa ja lintsasin varsinkin lukiossa, kirjoitin kuitenkin L:n paperit ja opiskelin tutkinnon yliopistossa.

Kaikissa työpaikoissani ihan ensimmäisistä kesätyöpaikoista alkaen olen ollut erittäin tunnollinen enkä koskaan ole ollut poissa suotta. Päinvastoin, kävin viime vuonna viikon töissä keuhkokuumeessa, kun kuvittelin sitä pitkittyneeksi flunssaksi!

Saman olen huomannut omissa lapsissani. Koulunkäynti ei hirveästi huvittanut, mutta oman alan opiskelut ja kaikki työnteko hoidetaan viimeisen päälle.

Kuinka monesta entisestä oppilaastasi tiedät varmuudella, että ovat työelämässä tavan takaa turhalla sairauslomalla? Tämä siis ap:lle. Koulussa viihtymättömyyteen kun on monia syitä.

Uskon ap:n kirjoittamaan. Kolmesta pojastamme nuorin oli tällaisella painotetulla luokalla, ja kyllä työrauha ja -moraali tuossa luokassa oli aivan toisella tasolla kuin vanhempien poikien tavisluokilla. Ja samasta koulusta oli kyse.

En käynyt koulua, koska en jatkuvan pahoinpitelyn vuoksi jaksanut. Tuskin olen ainoa. Nykyisin olen erittäin tunnollinen akateeminen asiantuntija.

Jotkut vanhemmat antaa olla todella kevyin perustein kotona, erityisesti ysiluokkalaisten osalta huolestuttavaa, sillä seuraavalla oppiasteella poissaoloista tulee pahoja ongelmia. Sen sijaan peruskoulussa poissaoloja ei voi sen kummemmin kyseenalaistaa sillä vanhemman ilmoitus opelle on sama kuin aikuiselle olisi lääkäriltä haettu todistus. Vanhempi saa määritellä, onko lapsi koulukuntoinen.

Ja ne jotka oikeesti sairastaa paljon, erottaa siitä, että he yrittävät pysyä kärryillä. Katsovat läksyt Wilmasta, laittavat viestiä itsekin ja kysyvät, milloin voivat hoitaa rästikokeet jne.

Minä olin koulusta paljon poissa, koska olin sairas, ja kyllä, minä opin hunosti ja sain huonoja arvosanoja. Minulla ei edes ollut mitään vakavaa tautia, vaan ihan vain lastenreuma. Se kuitenkin väsytti koko ajan ja jatkuvan kivun sietäminen vei keskittymiskykyä , jota kai olisin tarvinnut oppimiseen.

Opettajieni asenne oli sama kin aapeellä. Jotain muuta olisin tarvinnut.

Voi jumalauta, ne on lapsia :D

Jaa omana aikanani olin urheilukilpailujen vuoksi (ja treenien) paljon poissa koulusta. Ja itseasiassa usein ylimääräisiä päiviä itsekseen kotona ottamassa "kiinni". Juuri kotona rauhassa opin eniten ja kokeet meni hyvin. 

Yläasteella luokka oli levoton. Ei opetusta käytännössä, kun aika meni järjestyksen pitoon. Lukiossa taas huonoja opettajia, että tunnit eivät kiinnostaneet. 

Kirjoitin 4 laudaturia.

Ehkä näinkin, itse en ihan sovi teoriaasi.

Koulu ei kiinnostanut tippaakaan, luin paljon itsekseni ja luin koulukirjatkin huvikseni, olin häirikkö tunneilla koska kyselin lisää jos tunneilla ei minusta selitetty ja perusteltu asioita kunnolla, olin mahdollisimman paljon poissa ja keskiarvo ysiltä lähtiessäni oli 8.7 vaikka en jaksanut oikein osallistua opetukseen vaan lintsasin mieluummin.

Töissä olen poissa vain jos on ihan pakko, niin että en pääse sängystä ylös edes tai on jokin tarttuva tauti.

Jatkan vielä, että oikeasti sairaat tai vaikeissa oloissa elävät lapset ovat aivan eri asia. Nyt puhutaan niistä iloisista laiskan pulskeista vilperteistä, joille mamma antaa aina luvan jäädä kotiin kun on "huono olo". ( = väsyttää kun tuli taas koko yö pelattua / roikuttua netissä). Kokeisiin ei tulla kun ei olla viitsitty lukea. Yllättävän moni hyvää tarkoittava vanhempi muuten antaa lapsensa lintsata kokeesta "kipeänä" siksi, että lapsi ei saisi huonoa numeroa kun ei ole tullut lukeneeksi. Ja kummasti se koulukäyntiongelma vaan pahenee kun rästissä on yhä enemmän hommia...

t.ap

Vierailija kirjoitti:

Ehkä näinkin, itse en ihan sovi teoriaasi.

Koulu ei kiinnostanut tippaakaan, luin paljon itsekseni ja luin koulukirjatkin huvikseni, olin häirikkö tunneilla koska kyselin lisää jos tunneilla ei minusta selitetty ja perusteltu asioita kunnolla, olin mahdollisimman paljon poissa ja keskiarvo ysiltä lähtiessäni oli 8.7 vaikka en jaksanut oikein osallistua opetukseen vaan lintsasin mieluummin.

Töissä olen poissa vain jos on ihan pakko, niin että en pääse sängystä ylös edes tai on jokin tarttuva tauti.

Oletko edes aikuisena tullut ajatelleeksi, että siellä luokassa oli sinun lisäksesi n. 20 muutakin oppilasta?

Ja heitänpä vielä lisää vettä myllyyn: aika usein nämä samat lapset hakevat myös vuodesta toiseen ylimääräistä lomaa joulukuun alussa tai toukokuun lopussa. Viis siitä, että koulussa on kiivain koeputki, lomamatkat on nääs halpoja jostain kumman syystä juuri silloin! Eli kyllä tässä ihan perheen arvostustus koulutusta kohtaan paistaa läpi. Lapsille opetetaan, että velvollisuuksia ei tarvitse hoitaa jos ei hotsita.

t. ap

Vierailija kirjoitti:

Minä olin koulusta paljon poissa, koska olin sairas, ja kyllä, minä opin hunosti ja sain huonoja arvosanoja. Minulla ei edes ollut mitään vakavaa tautia, vaan ihan vain lastenreuma. Se kuitenkin väsytti koko ajan ja jatkuvan kivun sietäminen vei keskittymiskykyä , jota kai olisin tarvinnut oppimiseen.

Opettajieni asenne oli sama kin aapeellä. Jotain muuta olisin tarvinnut.

Mutta miksi ette kertoneet koululle perussairaudestasi? Kyllä tuollaiset (ainakin nykyään) otetaan huomioon. Mutta jos huoltaja vain ilmoittaa että "väsyttää, vähän tuntuisi kuin särkisi" niin eihän se näytä poissaoloselvityksenä viikoittain kovinkaan luottamusta herättävältä.

Lisäksi koko koulu ei voi pysähtyä, vaikka joku olisi pitkään oikeastikin sairaana. Mutta opettaja voi kuitenkin arvioinnissa ottaa huomioon, että vaikka oppilas sai kokeista kutosia, hänen tasonsa muiden näyttöjen osalta olisi vaikkapa 8, joten todetun ja lääkärin vahvistaman pitkäaikaissairauden vuoksi numero onkin sitten esim kokeissa tai muissa suorituksissa näytettyä osaamista parempi.