Hesarin artikkeli köyhistä lapsista - mielipiteitä?

Miksi otsikossa lukee, että Riikka on köyhä lapsi? Kun häne i enää ole lapsi vaan täuysi-ikäinen ja aikuinen lain edessä. Otsikossa olisi pitänyt lukea, että Riikka oli köyhä lapsi. Ärsyttää nuo Hesarin toimittajat.

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys ei ole aina pelkästään rahasta kiinni. Siihen kuitenkin liittyy lähes aina taloushuolet. Ne näyttäytyvät monenlaisena ongelmaisuutena. Köyhyys syrjäännyttää ja tekee ihmisestä toivottoman tulevaisuuden suhteen. Sitten kun köyhyys on muuttunut henkiseksi, on siitä enää vaikea palata entiseen. Ulkopuolisuuden tunne on merkittävä. Sitä ruokkii maailma, jossa jo muutaman vuoden ikäisillä lapsilla on omat älypuhelimet. Koko kansa tulisi saada keskittymään enemmän henkisen onnellisuuden tavoitteluun.

Voi kun tällä tavalla ajattelevia olisi enemmän, maailma olisi paljon parempi paikka.

Tunnistin jutussa lapsena kokemiani juttuja. Vaikka meillä ei korostettu rahapulaa, oppi olemaan pyytämättä ja haluamatta mitään. Samoin itsesyytökset perheen köyhyydestä ja leikeistä ulossulkeminen koulussa tuttua. Jutussa Riikka ei voinut kaverin synttäreille, kun ei ollut rahaa. Itseäni ei edes ikinä kutsuttu. Omia synttäreitäkään ei juhlittu mitenkään.

.

Minä toivon, että jutun Riikka uskoo, ettei menneisyys määritä häntä ja että köyhistä lähtökohdista huolimatta hän on ihan yhtä täysivaltainen yhteisön jäsen; hän ei ole huonompi tai vähempiarvoinen kuin kukaan muu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa vähävaraisissa perheissä yksi suurimmista ongelmista on, että ostetaan elintarvikkeita (vaikka sitten nk punaisella lapulla), joita ei tarvitsisi ostaa lainkaan. Ja tämän vuoksi rahaa ei jää riittävästi lihaan, kalaan, kasviksiin ja hedelmiin. Helppo ohje ostosreissuille on, että jos elintarvikkeen pakkausselosteessa on yksikin E-koodi, jätä tuote ostamatta. En tarkoita, että E-koodit olisivat jotenkin huono  juttu, mutta jos rahaa on vähän, niin ostosten laatu paranee, kun jättää E-koodilliset ostamatta. 

Piti ne E-koodit tähänkin keskusteluun tuoda. Sulla ei nyt ole aavistustakaan, mistä täällä keskustellaan, joten ole hiljaa.

Mä vedin ne E-koodit tähän siksi, että teen vapaaehtoistyötä vähävaraisten perheiden parissa ja olen huomannut, että näillä perheillä olisi ihan hyvin varaa monipuoliseen ja terveelliseen ruokaan, JOS he tekisivät ostoksensa järkevämmin. Ja se järkevyys syntyy juuri siitä, että ostetaan tuoretta lihaa, kalaa, kasviksia, hedelmiä sekä marjoja ja jätetän ne täysin tarpeettomat elintarvikkeet ostamatta. Ne tarpeettomat jää automaattisesti ostamatta, kun jättää ostamatta E-koodillisia. Kuten edellä sanoin, niin en pidä E-koodeja pahana, mutta jos ihmisen pitäisi rahapulan vuoksi muuttaa ostoskäytöstään ruokakaupassa, niin tuosta on hyvä aloittaa. 

Siinä olet ihan oikeassa että edullisesti saa terveellistä ruokaa, mutta älä sotke siihen mitään E-koodeja!

Kun edelleenkin ihan kaikki ruoka-aineet ovat E-koodillisia.

Sä et voi mennä kauppaan ja jättää ne E-koodilliset pois, tai no sehän vasta halvaksi tulisikin.

Harmi että sä et ole oppinut YHTÄÄN mitään noilta "auttamisiltasi" vähävaraisilta, et ainakaan inhimillisyyttä tahi järjenkäyttöä.

Tyhmä saa olla mutta ei idiootti....

Mun lapsuus oli myös vähän kuin tuon Riikan, samanlaisia kokemuksia, ulkopuolisena oloa, en saanut leluja jne. Siihen päälle sitten vielä kuitenkin myös vanhempien pieneen lahkouskontoon kuuluminen.

Eli syitä oli kaksinverroin miksi oli lapsuus hankalaa.

Kuitenkin vanhemmilla - vaikka oikeasti meillä oli tosi tiukkaa rahasta - oli toisinaan varaa ostaa jotain itselleen tärkeitä asioita. Ja oli heidän valinta että eivät molemmat käyneet normaalissa kokopvtyössä.

Työn saantia toki hankaloitti varmaan myös koulutuksen puute, eli köyhyys vähän periytyi vähän siinäkin (tosin taisivat vanhempani olla omia vanhempiaan huonommin toimeentulevia).

No, itse onneksi on hyvä työ, olen opiskellut sitten aikuisena jne., meillä on talo ja varaa matkoihin, lapset saavat kohtuudella sen mitä muutkin.

Ainoa mikä nyt pelottaa, että jos tässä tulee avioero kuten ehkä tulee, niin miten se vaikuttaa sitten...

Vierailija kirjoitti:

Hyvä juttu oli, toivottavasti erityisesti varakkaammat ihmiset lukevat, ja ymmärtävät kasvattaa jatkossa lapsiaan muutoin kuin materian perään oleviksi.

Tuli mieleeni myös muutama tuttu, jotka ovat jonkin verran varakkaampaa väkeä, ja jotka ovat _aivan tosissaan_ surullisina kertoneet (jokainen erikseen avautunut) kärsineensä köyhästä lapsuudesta, koska ei ollut varaa käydä useita kertoja vuodessa eksoottisissa luksuslomakohteissa, ei ollut yksityiskonetta eikä kaikkeinta suurinta venettä. Ovat kasvaneet ympäristössä, jossa siis vielä varakkaampaa porukkaa. Vaikka kaikki on suhteellista, niin hyvin hyvin vaikealta tuntui noissa tilanteissa keksiä mitään vähänkään empaattista sanottavaa...

No ihan sama tilannehan suomen köyhällä on suhteessa ihan oikeasti köyhään ihmiseen jo vaikka ihan euroopassa tai naapurimaassamme venäjällä.

Mä en muuten ton jutun kanssa kyllä mitenkään pysty uskomaan, että tuolla tytöllä ei olisi mahdollisuutta hommata parempaa kännykkää tai läppäriä. Niitä kun voi saada ihan ilmaiseksi, tai sitten jokusella kympillä. Muutenkin nämä jutut välillä ihmetyttää, kun itsekin olen elänyt lamaperheessä, jossa menetettiin kaikki, jouduttiin velkajärjestelyyn, vanhemmat erosi jne. Eikä silti tarvinnut rääsyissä kulkea tai olla ilman ruokaa. Että mitä noissa perheissä oikeasti tapahtuu? Ja ei, meitä ei kukaan ulkopuolinen auttanut, sossussa piti asioida. Sossu myös mm. maksoi mun rippileirin aikanaan.

Olen kyllä itsekin huomannut, että köyhissä tai "köyhissä" perheissä on usein sen tasoisia elämänhallinnan puutteita, että niitä ei vaan millään rahamäärällä paikata. Onhan se nähty maailmallakin moneen kertaan, vaikka ihminen voittaisi lottovoiton, niin jos elämänhallintaa ei ole, senkin saa palamaan niin, ettei mitään jää käteen, ja vielä todella nopeasti.

Omat vanhempani ovat köyhistä oloista kotoisin ja isän vanhemmilla ollut myös alkoholismia. Vanhempani ovat itse kouluttautuneet ja menestyneet, mutta kyllä se tausta heissä näkyy... Heidän mielestään kaikki on vain ja ainoastaan rahasta kiinni. Olin lapsena yksinäinen ja olo oli turvaton, koska vanhemmilla ei ollut aikaa kuunnella tai viettää aikaa kanssani. Kotona ei ollut ketään, jolle kertoa, miten menee. Tämä siksi, että vanhemmat rahanahneudessaan olivat koko ajan töissä ja jatkoivat töitä vielä kotonakin. Yrittivät sitten rahalla ja tavaroilla saada minut tyytyväiseksi. Eivät tajunneet, että minulla voisi olla joku hätänä, koska olihan päällä uudet vaatteet ja kotona kasa kalliita leluja. Heillä kun itsellä oli kokemusta nälästä ja rutiköyhästä kodista, niin tekivät kaikkensa välttääkseen saman kohtalon - ja vetivät sitten huolella överiksi.

Että niin sitä voi mennä ääripäästä toiseen, jos raha on ainoa asia, joka elämässä merkitsee.

Täällä yksi köyhän lapsuuden elänyt.

Tosin on paljastunut, että silloin 80-luvulla yksinhuoltajaäiti sai kunnalta (varakas teollisuuspaikkakunta) ihan kohtuullisesti rahaa lasten elatukseen ja jopa harrastuksiin, mutta mammapa pistikin rahat säästöön. Minulla oli yhdet omilla rahoilla ostetut farkut, lenkkarit, college. Pesin ne käsin viikonloppuisin. Nämä siis kouluvaatteet. Eniten sattui, kun ystäväkseni luulema kaveri kaikkien edessä sitten haukkui vaatteeni. Itse oli varakkaasta työläisperheestä.

Joten ulospäin olisin voinut olla kuten muutkin jos raha olisi käytetty mihin se oli tarkoitettukin. Olisin voinut jopa jotain harrastaa. Äiti ei ryypännyt eikä rällännyt rahoja vaan säästi rakennusprojektiin, joka sitten kyllä meni pyllylleen. Ahneen loppu oli kakkainen.

Aina on ollut rikkaita, aina on ollut köyhiä ja aina on ollut siinä välissä vaihtelevilla tuloilla varustettu keskiluokka. Muutama vuosikymmen sitten köyhän ja keskituloisen perheen lapsen välillä ei ollut kovin suurta ulkoista eroa, koska säästäväisyys oli hyve ja tuhlaavaisuus pahe. Kauppojen valikoimat olivat huomattavasti pienemmät kuin nykyisin ts ostettavaa oli ylipäätään vähemmän ja uutta tavaraa ostettiin vasta sitten, kun edellistä ei voinut enää käyttää (meni rikki tai vaatteissa vaate kävi liian pieneksi). Sen vuoksi tavallisessa koululuokassa vain pienellä osalla oli ja suurimmalla osalla ei ollut. Köyhän perheen lapsen oli helpompi olla ilman, kun suurimmalla osalla kavereitakaan ei ollut. Nyt tilanne on muuttunut, on enemmän ostettavaa, ostetaan ihan vain siksi, että on tullut uusi malli tai versio jostain ja keskiluokkakin kuluttaa enemmän kuin säästää. Köyhän perheen lapsen tilanne on muuttunut, koska nykyisin suurimmalla osalla koulukavereista on ja vain pienellä osalla ei ole. Porukasta eroaa sillä, että on köyhä, eikä sillä, että on rikas (kuten ennen erottui). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä juttu oli, toivottavasti erityisesti varakkaammat ihmiset lukevat, ja ymmärtävät kasvattaa jatkossa lapsiaan muutoin kuin materian perään oleviksi.

Tuli mieleeni myös muutama tuttu, jotka ovat jonkin verran varakkaampaa väkeä, ja jotka ovat _aivan tosissaan_ surullisina kertoneet (jokainen erikseen avautunut) kärsineensä köyhästä lapsuudesta, koska ei ollut varaa käydä useita kertoja vuodessa eksoottisissa luksuslomakohteissa, ei ollut yksityiskonetta eikä kaikkeinta suurinta venettä. Ovat kasvaneet ympäristössä, jossa siis vielä varakkaampaa porukkaa. Vaikka kaikki on suhteellista, niin hyvin hyvin vaikealta tuntui noissa tilanteissa keksiä mitään vähänkään empaattista sanottavaa...

No ihan sama tilannehan suomen köyhällä on suhteessa ihan oikeasti köyhään ihmiseen jo vaikka ihan euroopassa tai naapurimaassamme venäjällä.

Mä en muuten ton jutun kanssa kyllä mitenkään pysty uskomaan, että tuolla tytöllä ei olisi mahdollisuutta hommata parempaa kännykkää tai läppäriä. Niitä kun voi saada ihan ilmaiseksi, tai sitten jokusella kympillä. Muutenkin nämä jutut välillä ihmetyttää, kun itsekin olen elänyt lamaperheessä, jossa menetettiin kaikki, jouduttiin velkajärjestelyyn, vanhemmat erosi jne. Eikä silti tarvinnut rääsyissä kulkea tai olla ilman ruokaa. Että mitä noissa perheissä oikeasti tapahtuu? Ja ei, meitä ei kukaan ulkopuolinen auttanut, sossussa piti asioida. Sossu myös mm. maksoi mun rippileirin aikanaan.

Olen kyllä itsekin huomannut, että köyhissä tai "köyhissä" perheissä on usein sen tasoisia elämänhallinnan puutteita, että niitä ei vaan millään rahamäärällä paikata. Onhan se nähty maailmallakin moneen kertaan, vaikka ihminen voittaisi lottovoiton, niin jos elämänhallintaa ei ole, senkin saa palamaan niin, ettei mitään jää käteen, ja vielä todella nopeasti.

Kirjoitan tuossa vähän alempana omasta lapsuudestani. Mun äiti säästi sossun rahat omaan rakennusprojektiinsa (joka meni tosin pyllylleen). Aika paljon on siis kiinni siitä, miten raha perheen sisällä jaetaan. Ja kuten Hesarin Riikka minä en pyytänyt mitään. Rahaa sain yhdeltä isovanhemmalta joulu- ja synttärilahjaksi ja näillä ostin sitten vaatteeni, koulukynät ja -kumit ym. Sekin raha oli pieni, mutta löysin kyllä halvimmat hinnat.

Olet ollut onnekas. Vanhempasi käyttivät rahoja sinuun. Minun eivät.

Outoa. Kun itse olin pieni, meillä oli kyllä rahaa, mutta ei me siskoni kanssa kai sitten haluttu tehdä mitään ihmeellistä. :D Me oltiin kesä ulkona, käytiin uimarannalla uimassa (kuusijärvi, keravanjoki) ja lintsillä ehkä kerran kesässä, jos isä sai töistä vapaata.

Vaikka oli rahaa, ei me saatu asioita mitkä oli ns. in. Virtuaalilemmikkejä, jojoja, nappiverkkareita. Kännykän sain, kun oli varaa ostaa se itse, eli 14- vuotiaana, kun olin kesätöissä. Siihen otettiin saldoraja ja kesätöistä piti säästää rahat, että pystyi vuoden maksamaan laskut.

Ei myöskään haluttu harrastaa vaikka vanhemmat jopa tuputti.

Leluja saatiin kun oli joulu tai synttärit.

Tyytyväisinä kuljin myös serkuilta saaduissa vaatteissa. :D

Ehkä maailma on muuttunut, olen nyt 30-vuotias. Ei silloin kun olin lapsi kaikki tekeminen maksanut. Tehtiin paljon asioita, mitkä ei maksa. Ikäväähän köyhyys on, mutta välillä ihmetyttää. Esikoiseni syntyy pian, mielenkiinnolla odotan, millainen hänen lapsuutensa on. Vaikka meillä on hyvät tulot, pyrin silti kasvattamaan hänetkin niin, että ei tarvitse saada kaikkea mitä muilla.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti tässä iässä (yli 40) alkaa jo se köyhän historia olla sellainen, että se rajoittaa tulevaisuuttakin tietyllä tavalla. Valmistuin aikanaan keskelle pahinta lamaa, enkä saanut töitä, mutta opintolainaa oli. Myöhemmin sitten kouluttauduin uudelle alalle, siitä on uutta opintolainaa. Työt on määräaikaisia pätkiä, joista noita lainoja pitää maksaa.

Uusi miesystävä ehdotteli kaikkia kivoja yhteisiä harrastuksia, kuten vaellusta, laskettelua, melomista jne. ja oli kovin yllättynyt, kun en ollut koskaan käynyt laskettelemassa eli en edes osaa sitä, enkä myöskään mitään muutakaan, mitä hän on ehdottanut. Olin monella tavalla tietämätön ja kokematon, en ole nähnyt maailmaa, en matkustellut, syönyt ravintoloissa tai käynyt keikoilla. Hän hyvätuloisena esimerkiksi oletti, että kaikilla on lasketteluvarusteet ja kotona tai varastossa tilaa niitä säilyttää. Kesti pitkään, ennen kuin uskalsin kutsua hänet kotiini, ja se oli kyllä kirpeä hetki minulle. Meni hänkin hiljaiseksi, kun näki miten pienesti asun eikä minulla ole oikeastaan mitään. Hän löysikin sitten toisen naisen, jolla on tuloja matkustella yhdessä ja harrastaa. En voi häntä syyttää...ehkä toimisin itse samoin, jos minulla olisi rahaa ja haluaisin nauttia elämästä.

Kuule, olet arvokas ihminen. Mulle tuli huikean varma olo, että olet sellainen ihminen jonka kanssa olisi hyvä olla. Otat toiset huomioon, ymmärrät, näet. Toivon, että voit tehdä asioita jotka tuovat iloa elämääsi.

Lapsen kokema köyhyys riippuu tosi paljon vanhempien rahankäytöstä. Riikan lapsuus kuulostaa oikeastaan hyvin tavalliselta 90-luvun lähiölapsuudelta. Olkoonkin, että älypuhelinten ja vaatteiden halpeneminen, cd-levyjen poistuminen jne. ovat entisestään tasoittaneet nuorten kulutusmahdollisuuksia.

Omat vanhempani olivat akateemisia ja todella hyväpalkkaisissa töissä. Siitä huolimatta lapsen kokema elintaso oli heikompaa kuin työväen muksuilla. Fillarit ostettiin käytettyinä, vaatteita käytettiin kunnes kuluivat hajalle, nukuttiin jaetuissa huoneissa ja kesällä kierrettiin sukulaisten luona. Jos jotain halusi harrastaa, piti ensin tienata itse rahat harrastukseen ja näyttää, että pystyy rahoittamaan treeninsä ja harrastusvälineensä. Taitoluistelun tai jalkapallon sijaan harrastettiin lastenhoitoa ja mäkissä työskentelyä.

En aikuisiälläkään tajua, mihin ne vanhempien rahat menivät.

Vierailija kirjoitti:

Miksi otsikossa lukee, että Riikka on köyhä lapsi? Kun häne i enää ole lapsi vaan täuysi-ikäinen ja aikuinen lain edessä. Otsikossa olisi pitänyt lukea, että Riikka oli köyhä lapsi. Ärsyttää nuo Hesarin toimittajat.

Täysi-ikäiseksi tullut osaa jo kertoa köyhästä lapsuudestaan ja hahmottaa nyt paremmin, millaista oli aiemmin. Mistä luulet, että olisi löytynyt köyhä lapsi haastateltavaksi? Olisiko sinun lapsesi ollut sopiva?

Vierailija kirjoitti:

Jokin noissa laskelmissa ei nyt mätsää. Tarinaa kerrotaan ikään kuin Riikka olisi köyhä lapsi. No Riikka on täyttänyt jo 18-v, joten hän on oikeutettu ainakin työttömyysrahaan, jos on työtön. Äidin tulot päälle 2000e. Ongelmalliseksi tuonkin jutun tekee juuri se, että perustiedot eivät mätsää mitenkään. Sitten siihen päälle laitetaan jotain kuvitteellista höttöä "ei pääse lintsille", "ei voi tavata kavereita" jne. Taas näkee kuinka suppeasti hyvätuloiset näkevät köyhien elämän.

Kirjoittakoon aiheista joista tietävät jotain - ei niistä, joista luulevat tietävänsä!

Olisit sitten lukenut koko jutun. Siinähän kerrottiin, että Riikka sai jo 15-vuotiaana osa-aikatyötä ja tilanne parantui. Tämän jälkeen hän pääsi lukiosta suoraan yliopistoon - eli ei ole ollut työttömänä. Muutenkin teet heti sen oletuksen, että köyhän perheen lapsen pitäisi olla työtön iässä, jossa suurin osa, Riikka mukaan lukien opiskelee parempaa tulevaisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ihan ymmärrä. Asun helsingissä yhden aikuisen ja kahden koululaisen kanssa. Palkkani on 2400 € / kk ja ihan omasta vapaasta tahdostani, koska teen 80 % työaikaa. Tietysti siihen päälle tulevat lapsilisät.

Me emme ole köyhiä, vaikka tietysti rahankäyttö pitää suunnitella tarkaan. Lapsilla on kivat harrastukset, kerran kesässä päästään Linnanmäelle ja välillä Tallinnaan, kylpylään tms. Itselleni löydän nettikirppareilta tyylikkäistä vaatteita, lapsille ostan kaupasta tai saan kavereilta käytettyjä. Jääkiekkoilijatyttöni tosin kulkee ihan mielelläänkin poikamaisissa vaatteissa ja hänen sukupuoltaankin välillä kysytään. En tajunnutkaan, että tämäkin on joku merkki huono-osaisuudestamme.

Ruokaa on myös kuun lopussa, koska jemmaan palkasta jokaisen _viikon_ ruokarahat omaan kuoreensa. Uusi kuori korkataan perjantaine, joten myönnettäköön, että torstaina saattaa olla pöydässä hernekeittoa. (Toki on mitakin hyviä ja halpoja ruokia, kuten peruna, juurekset kananmuna, puurot ym.). Muutenkin varaan jokaiselle kuukaudelle tietyn määrän bensarahaa, matkalippurahaa ym. Huvittelurahaakin sen verran, että pääsemme kerran kuussa vaikka yhdessä leffaan.

Elämme onnellista ja maailmanlaajuisesti katsottuna jopa etuoikeutetun yltäkylläistä elämää. Urheilemme, ulkoilemme, luemme paljon, pelaamme lautapelejä ja nautimme ystävien seurasta. En käsitä, miksi pitäisi luuhata kahviloissa tai uhriutua, kun ei ole varaa uusimpaan puhelinmalliin. Aika moni vaihtaisi mielellään osia Riikka-paran kanssa.[/quot

Eli asut toisen aikuisen kanssa? Eiköhän tuossa ole juuri se keskeinen ero.

Millä logiikalla tai lukutaidolla YHDEN aikuisen ja KAHDEN koululaisen perheessä asutaan toisen aikuisen kanssa????

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ihan ymmärrä. Asun helsingissä yhden aikuisen ja kahden koululaisen kanssa. Palkkani on 2400 € / kk ja ihan omasta vapaasta tahdostani, koska teen 80 % työaikaa. Tietysti siihen päälle tulevat lapsilisät.

Me emme ole köyhiä, vaikka tietysti rahankäyttö pitää suunnitella tarkaan. Lapsilla on kivat harrastukset, kerran kesässä päästään Linnanmäelle ja välillä Tallinnaan, kylpylään tms. Itselleni löydän nettikirppareilta tyylikkäistä vaatteita, lapsille ostan kaupasta tai saan kavereilta käytettyjä. Jääkiekkoilijatyttöni tosin kulkee ihan mielelläänkin poikamaisissa vaatteissa ja hänen sukupuoltaankin välillä kysytään. En tajunnutkaan, että tämäkin on joku merkki huono-osaisuudestamme.

Ruokaa on myös kuun lopussa, koska jemmaan palkasta jokaisen _viikon_ ruokarahat omaan kuoreensa. Uusi kuori korkataan perjantaine, joten myönnettäköön, että torstaina saattaa olla pöydässä hernekeittoa. (Toki on mitakin hyviä ja halpoja ruokia, kuten peruna, juurekset kananmuna, puurot ym.). Muutenkin varaan jokaiselle kuukaudelle tietyn määrän bensarahaa, matkalippurahaa ym. Huvittelurahaakin sen verran, että pääsemme kerran kuussa vaikka yhdessä leffaan.

Elämme onnellista ja maailmanlaajuisesti katsottuna jopa etuoikeutetun yltäkylläistä elämää. Urheilemme, ulkoilemme, luemme paljon, pelaamme lautapelejä ja nautimme ystävien seurasta. En käsitä, miksi pitäisi luuhata kahviloissa tai uhriutua, kun ei ole varaa uusimpaan puhelinmalliin. Aika moni vaihtaisi mielellään osia Riikka-paran kanssa.[/quot

Eli asut toisen aikuisen kanssa? Eiköhän tuossa ole juuri se keskeinen ero.

Millä logiikalla tai lukutaidolla YHDEN aikuisen ja KAHDEN koululaisen perheessä asutaan toisen aikuisen kanssa????

Suomen kieli on jännä juttu: tuon lauseen "Asun helsingissä yhden aikuisen ja kahden koululaisen kanssa. " kun voi ymmärtää 2:lla tavalla..

1. Perhessä on kirjoittajan lisäksi myös yksi aikuinen

Tai

2. kirjoittaja asuu vain lasten kanssa

Minäkin ymmärsin että jos kirjoittaa 1 aikuisen ja 2 lapsen kanssa, se tarkoittaa sitä että he asuvat kirjoittajan LISÄKSI. Ei niin että kirjoittaja JA 2 lasta

Kuinkahan paljon hyvävaraisten perheiden lapsia siellä Korson kouluissa on ketkä Riikan köyhyydelle naureskelevat.... Jos asuu köyhällä alueella niin eiköhän suurin osa siellä koulussa ole samanlaisista lähtökohdista..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi otsikossa lukee, että Riikka on köyhä lapsi? Kun häne i enää ole lapsi vaan täuysi-ikäinen ja aikuinen lain edessä. Otsikossa olisi pitänyt lukea, että Riikka oli köyhä lapsi. Ärsyttää nuo Hesarin toimittajat.

Täysi-ikäiseksi tullut osaa jo kertoa köyhästä lapsuudestaan ja hahmottaa nyt paremmin, millaista oli aiemmin. Mistä luulet, että olisi löytynyt köyhä lapsi haastateltavaksi? Olisiko sinun lapsesi ollut sopiva?

Miksei siinä sitten ollut otsikossa, että Riikka oli köyhä lapsi? Ja nyt aikuisena kertoo köyhästä lapsuudestaan. Ja oma lapseni ei sopisi haastateltavaksi, koska ei ole köyhä. Ihan kuin olisin haistavinani vastauksestasi halveksuntaa köyhiä lapsia kohtaan koska provokatiivisesti ehdotat että oma lapseni olisi köyhä.

Ja varmasti jostain olisi löytynyt oikea lapsikin haastateltavaksi, eihän tuo Riikkakaan ollut hänen oikea nimensä.

Mulla oli peruskoulussa kaveri, jota pilkattiin koulussa koska hän mm. haisi pahalle. Hän oli likainen. Kävin kerran hänen kotonaan ja heillä ei ollut juoksevaa vettä eikä sisävessaa. Tämä oli siis Suomessa 1980-luvulla.