Koskaan et tiedä mikä hetki on ainutlaatuinen. Nauti siis kaikesta täysillä.

Tuo on niin totta. Just miehelle naurahdin taannoin, että kyllä elämässä useinkin oudot ja heikommatkin hetket näyttäytyy uudessa valossa myöhemmin, kun aikaa kuluu. Viime talvena kuljin junalla hedelmöityshoidoissa, koska matka on niin pitkä klinikalle, ja kelit oli huonot. Miten odotin junaa aamukuudelta asemalla, lumisateessa otettu valokuva bussipysäkiltä, kun uusi elämä oli jo alkamassa, enkä vielä tiennyt. Alkionsiirron jälkeen kävin kiinalaisessa syömässä, ja mietin että kyllä tämäkin on hullun hommaa, miksi minä olen täällä, vieraassa kaupungissa yksinään, syömässä kevätrullia. Nyt kun raskautta on enää muutama viikko jäljellä, nuo hetket tuli mieleen. Hyviä hetkiähän ne olikin, minä kerron niistä lapsilleni kunhan kasvavat.

Ottakaa Jeesus vapahtajaksenne ja katukaa syntejänne. Koskaan emme tiedä viimeistä hetkeämme. Kuoleman jälkeen on myöhäistä katua.

Ei se "nauttiminen" muuta sitä hetkeä miksikään. Ei ihminen pysty nauttimaan napista painamalla, nauttiminen on spontaani reaktio ja tulee ihan ittekseen. Toinen älytön lause (väsyneille vanhemmille): " Nauttikaa lapsistanne, nyt kun ne ovat pieniä!"

Kaunis ajatus,mutta en mitenkään pysty nauttimaan siitä,että joudun repimään itseni ylös sängystä ja raahautumaan toiselle puolen kaupunkia ihan liian aikaisin aamulla,vaikka kuinka vakuuttaisin itselleni,että elän nyt ainutlaatuista hetkeä :D 

Yleensäkin sitä arvostaa hyviä hetkiä vasta kun niistä on tullut muistoja,vaikea nauttia nykyhetkestä,mieli on koko ajan muualla.

Ja ei Jeesusta tarvitse vetää joka asiaan,voi elämästä nauttia muutenkin.