30+ ESIKOT ~~ viikko 9

Niin sitä tuli sitten maattua osastolla pari vuorokautta ja sitä myöten paineet laskivat. Valkuaista on vain heikosti pissassa, ja verikokeissa jotkin arvot vain vähäisesti koholla (ei aavistustakaan mitä niissä katsottiin), turvotukset ei vielä vakavia jne, joten katsoivat ettei tässä ole vielä raskausmyrkytystä ja päästivät kotiin. :)



Eli kun vain makaan niin paineet pysyy alhaalla ja sen mukana päänsärky poissa, heti kun olen vähän aikaa jalkeilla niin paineet alkaa kivuta ylöspäin ja sen huomaa pään jyskytyksenä. Mutta ei se mitään, sen kestää kyllä kun tietää ettei tässä sen vakavammasta ole kyse.

Nyt sain ohjeeksi levätä paljon, liikkua " hidastetusti" vähän, juoda paljon ja käydä antamassa pissanäyte neuvolaan kaksi kertaa viikossa. Verenpainetta mittailen edelleen kotona ja tarkkailen kaikkia mahdollisia oireita jotka voisivat viitata raskausmyrkytykseen. Tarvittaessa pitää sitten heti mennä takaisin äitiyspolille jos oireita alkaa tulla. Sain sinne muutenkin kontrolliajan 17.3. jos yhä yhtenä kappaleena silloin olen.



Käyrillä siis makasin kaksi kertaa päivässä ja kaikki oli niiden mukaan ok. Vauva liikkui ja sykkeet oli vahvat, verenpaineet laskivat koko ajan (ja minua supisteli jonkin verran).

Ultralla katsottiin vauvaa tarkkaan, senkin mukaan kaikki näytti hyvältä, pieni nuppunenä oli ihan alhaalla mutta painoarvio saatiin tehtyä: 2,9-3,1kg. (Mitä muuten tarkoittaa tuossa neuvolakortissa painoarvion kohdalla kilojen alla oleva merkintä 40-55% ?) Istukka oli jo jonkin verran kalkkeutunut. Lapsivettä normaali määrä. Synnytyskin ilmeisesti onnistuu alakautta, ei sitä minulle kukaan suoraan sanonut, mutta jotain sen suuntaista se lääkäri tuntui sanelevan laitteeseensa eikä mistään sektiosta ainakaan minulle alettu puhua. Joten ihan levollisin mielin saan kai olla senkin suhteen. Olipa muuten aika tukalan tuntuinen se tutkimus... ;)

Kohdunkaulaa oli vielä vähän jäljellä, ihan pehmeä ja reilusti sormelle auki, oli kuitenkin vielä ihan takana jotenkin (en ymmärtänyt ihan kaikkea, kun se lääkäri ei minulle asioita kertonut vaan puhui vaan sanelimeen).



Viime yö oli kyllä ihana kun sain taas nukkua omassa sängyssä. :) Nukuin kuin tukki 12 tuntia käyden vain kerran pissillä (normaalistihan ramppaan tunnin välein!). Heräsin sitten siihen että on kiire vessaan, on alkanut maha toimia vähän liiankin vilkkaasti... ;) Mutta nyt on olo kyllä mainio kun on saanut hyvin nukuttua, vähän supistelee menkkajomotusten säestyksellä ja päässä jyskyttää aavistuksen verran, mutta muutenhan tässä on mieli sellainen että voisi vaikka lenkille lähteä. ;)



Nyt pitää kuitenkin malttaa levätä, taidankin ruveta lukemaan teidän kuulumisia, en äsken malttanut vaan aloin suoraan kirjoittaa näitä omia juttuja.







Ihanaa viikonloppua! :)





susanna 36+4

Tutanna: kiva että pääsit vielä kotiin sairaalasta!



Jaipurille ja rudikselle: kyllä nuo lapsettomuustuskat oli tuttuja mullekin odotusajan alkupuolella. Itse puhuin asian niin puhki ja halki, etten enää edes oikein jaksa puida koko asiaa. Kaikista paras " hoito" tuohon tuskaan oli kuitenkin raskaus ja vauvan saaminen. Minusta on jotenkin jännää, että en ole koskaan ollut niin tyytyväinen kroppaani kuin nyt: kaikista lihavimmillani, rinnat täynnä raskausarpia, jotka ei ikinä lähde pois, maha velttona ja linea negrakin ilmestyi synnytyksen jälkeen... Koen, että kroppani on tehnyt jotain arvkasta, kun se sai tämän pienen pojan maailmaan ja vielä pystyy imettämäänkin hänet. Minulla ei ole aiemmin ollut minkäänlaisia fiiliksiä esim. omista rinnoistani, ne on olleet täysin yhdentekevät kapistukset. Nyt olen niistä salaa vähän ylpeä, vaikka ne ei tosiaan ole enää kauneimmillaan. Hoitojen aikana sitä koki voimakkaasti olevansa jotenkin vajaa, epätäydellinen, kun ei tullut raskaaksi. Se oli tosi surullista, ja turhaa, mutta niille tunteille ei voinut mitään...



Lene ja Vompatti 3 vk 5 päivää

Työviikko takana ja pari päivää vapaata edessä. Äitiysloman alkuun vielä kuukausi, plääh.



Myös minä olen sitä mieltä että lapsia ei tehdä, ne saadaan. Vaikka itse en varsinaisesti kärsinyt lapsettomuudesta ei lapsen tulo meillekään ollut itsestään selvyys. Ja arvaatkaapas montako kertaa sain töissä kuulla että hankkiudun raskaaksi etten menettäs työpaikkaa. Touko kun ilmoitti tulostaan juuri niihin aikoihin kun työpaikalla oli irtisanomiset menneillään. Sanoin kaikille epäilijoille että jos suunnitelmat menisivät aina putkeen niin olisin palannut jo äitiyslomalta. Sitä paitsi työnantajalle en maininnut raskaudestani irtisanomistenaikaan, ajattelin ottaa ihan riskillä jatkuuko työt vai ei.

Meillä lapsenteko kesti reilusti yli vuoden, tutkimuksissa ei silti käyty, ajateltiin että vauva tulee jos on tullakseen.



Nyt unohdin muut asiat tyystin. Monilla on loppusuora edessä, monikohan pääsee tositoimiin viikonloppuna, jännää.



Täytynee lähteä kirppikselle kiertelemään jos löytys jotain kivaa ja " tarpeellista" ;)



t. Nasu ja Touko-masu 28+5

Hieno juttu, Tutanna, että pääsitkin vielä kotiin! Kotona on kivempi olla ja puhumattakaan siitä, että saa omassa sängyssä nukkua. Nyt vaan sitten lepäät, että paineet pysyvät alhaalla.



Työmatkoista kun Rouva Sukkula tuossa kirjoitti... meillä mies jo kertoi tulevasta kevään työmatkastaan huhtikuussa. No, mullahan meni naama mutkalle, että niin pian meinaat jättää mut vauvan kanssa kahden :( Ja se matka on Pariisiin, mikä on siis ihan tylsä paikka... Oltiin siellä viime keväänä, joten oikeasti olen kanssa vähän kade ja tietysti varmaan jännittää, että miten sen käärön kanssa osaa olla kaksin niin pian. Niin, että kyllä siinä varmaan on omat jännityselementtinsä, kun kaikki on kuitenkin niin uutta.



Lene: itsekin luule, että mulle käy samoin kuin sulle, että sitä alkaa tykätä omasta kropastaan sen vauvan syntymään jälkeen paljon enemmän kuin ennen. Tai ainakin toivon niin :) Nyt olen jo ylpeä itsestäni saa nähdä miten käy synnytyksen jälkeen. Paras mahdollinen hoito tosiaan on oman vauvan saaminen.



Nasumasu: ihmisillä on kaikenlaisia mielenkiintoisia luuloja... esim. monet mun työpaikalla hämmästelivät sitä, että miten osasin oikein ajoittaa tämän raskauden juurikin niin, että itse jään mammalomalle ja se kenen sijaisena olin palasi samaan aikaan. Heh, kyllä kalenterit kädessä tätä lasta on yritetty, mutta ehkä eri tavalla... Sitten eräs työkaveri oli tosi hämmästynyt mun raskaudesta, kun en koskaan ollut puhunut siitä, että edes joskus haluaisin lapsia, että siis minäkin olen raskaana. Hoh hoijaa... mitäpä siinä muuta kuin yrittää jättää kommentit omaan arvoonsa ja eläkööt omissa harhakuvitelmissaan. Että ymmärrän kyllä, että suakin on varmasti harmittanut työkavereidesi kommentit.



Sitten omaan vointiin: vähän on ollut menkkamaista jomotusta, muttei mitään supistuksia tmv. Vähän kipeältä tuntuu masu, ei siis varsinaisesti satu, mutta on sellainen aran oloinen. Eilen kyllä olin lätkämatsissa ja sen koko ajan kyllä juniori monotti mahaa, johtuiskohan siitä... Viikonloppuna voisi yrittää tehdä jotain kivaa eli lähteä taas ihmisten ilmoille vaikka leffaan tai syömään.



Ei muutakuin mukavaa viikonloppua!



Rudis 39+3

Olipa meidän pino päässyt tipahtamaan, mutta löytyihän se onneksi. Nyt on ihan outoa näin sunnuntaiaamuisin kun ei tarvitse asuntoja katsella, katselin kyllä silti, mutta heti kun katsoi netistä tarkemmat kuvat, niin tuli sama vanha tunne, että voikun ovat tylsiä kaikki. Kiitos niistä talokauppaonnitteluista, hyvältä tuntuu tosiaan, ja mietin kovasti esim. kylppärisisustuksia. Sirje, muutamme vasta kesä-heinäkuussa, joten ihanaa tässä on se, ettei ole kiire pakata eikä suunnitella. Tosin suuri osa tavaroista on Itävallasta muuton jälkeen edelleen pahvilaatikoissa kaapeissa / pöydän alla, joten pääsee onneksi paljon helpommalla. (tultiin sieltä siis syksyllä)



Hienoa Tutanna, että pääsit kotiin eikä ollut vielä mihinkään synnytyksen aikaistukseen tarvetta. Enää viikko niin vauva on täysiaikainen, eikös?



Sirje kyselit liikunnasta - vähäistä on ollut! Se jäi oikeastaan heti raskaaksi tulon jälkeen, kun siirron jälkeen annettiin ohjeeksi köpötellä rauhallisesti, ja sitten tuli megaväsymys (kilpirauhasen vajaatoiminta), joka jatkui ja jatkui... Olen siis oikeastaan vaan kävellyt. Ehkä se vähäinen liikunta onkin yksi syy huonolle unelle. Kun tämä vaihe on ohi, pitää taas aloittaa joku kiva juttu, kuntonyrkkeily tai (afro)tanssi, ihanaa! Ai niin, joogassa ja nyt mammajoogassa olen käynyt, se on hyvä, ja on kuulemma hyödyksi synnytyksessä, sanoi yksi tuttu kätilö. Vaikka en olekaan juuri tehnyt niitä harjoituksia kotona.



Vieläkö Rudis on yhtenä kappaleena? Luulisi, että jotkut ennakoivat supistukset alkaisivat sitten joitain päiviä aiemmin, mutta kun ei sitä kai koskaan tiedä?? Toivottavasti olo pysyy vielä hyvänä.



RouvaSukkulan mies on jo varmaan palannut Venetsiasta, mutta tuskinpa jäit paljosta paitsi, se on kuitenkin niin pohjoisessa että siellä on varmaan ihan kylmää ja mälsää. :) Me olimme siellä toukokuun lopulla, ja huokaus, miten ihanaa sielläpäin on. Varsinkin ne Venetsian sivukujat ja viinibaarit kanavien varrella. Voi että, kyllä johonkin etelämpään on vielä päästävä asumaan joskus.



Minä istuin eilen 3h 31min. katsomassa bollywood-elokuvaa, ja se oli aivan ihana, ja jaksoin ihan hyvin istua (tökötin suurimman osan ajasta tikusuorana tuolissa, kun muuten keuhkot lysyssä), vessareissuilla ja eväillä varustettuna. Sen jälkeen menimme vielä Kamppiin, missä oli kauhea ryysis, ja siellä voimat loppuivat niin kokonaan, että loppuilta meni lähinnä itkeskellessä omaa uupumusta. Ihan outoa. En osaa yhtään varautua tuohon, että kun energia loppuu niin se loppuu sitten niin täysin etten jaksa paljon muuta kuin itkeä. Leffa oli muuten todella kovaääninen ja äänet korkeita, ja vauva mellasti koko ajan, joten olin jo aika huolissani että miten hyvin ne äänet sinne kuuluu, kun ainakin omat korvat välillä soi. Koitin sitten neuleella peitellä mahaa... Ehkäpä tulin tehneeksi siitä Intia-fanin.



Viime viikolla innostuin täydellisesti kantoliinoista, olen viettänyt varmaan kymmenen tuntia netissä niitä katsellen, ja näyttää siltä, että jotkut hurahtavat niihin ihan täysin. Saa nähdä hurahdanko minäkin. Vilkaisin myös kestovaippa-asiaa, se on sitten seuraavana hurahdusvuorossa.



Nyt on jo varmaan viesti niin pitkä ettei kukaan jaksa enää lukea, en itsekään. Mukavaa sunnuntaita kaikille!



Jaipur 34+6

... piti vielä toivottaa onnea huomiseen kääntöyritykseen! Minullakin on taas huomenna kokoarvioultra, toivottavasti kahden kilon raja alkaa olla lähellä.

ja odotellaan vaan, että koska alkaa tapahtua. Olo on kyllä sen verran hyvä, että nyt taitaa olla " kuntohuippu" menossa, että voisi syntyä. Hermo alkaa oireilla... kun ihmiset jaksavat udella ja kuulema sukulaisia jännittää. Mikä niitä nyt muka jännittää, muahan se pitäisi jännittää eikä niitä!? Luuleekohan ne, että se la on joku viimeinen myyntipäivä ja sen jälkeen menee pilalle ;) Ärsyttävää selittää samoja asioita kaikille... kun se saattaa mennä pitkällekin sen lasketuna ajan ennenkuin mitään tapahtuu (ainakin oireista päätellen!)

Lene oli muuten ihan oikeessa siinä, että luonto kyllä hoitaa asian niin, että lopussa ei enää jännitä vaan haluaa sen vauva pois masusta :)



Jaipur, joko olte päättänyt millaisen kantoliinan hommaat? Ja joko on ekat kestot ostettu? Niitä on hauska katsella netistä, kun löytyy vaikka minkäväristä ja millä kuosilla. Mun yksi suosikki on sellaiset tassukuvioiset kuoret, mutta ne olikin loppu, kun yritin niitä tossa joku viikko sitten tilata. Mulla osa on taskuvaippoja ja sitten on yhdet fleece-kuoret ja jotkut muut kuoret näin ensialkuun. Kunhan alkuun päästään niin olisi kiva kokeilla niitä bambujuttuja, muistaakseni ne olivat jonkun esikon (Fridan kenties?) suosikit.



Vielä siitä uupumisesta: täällä on ihan sama juttu, että uupumus voi yllättää esim. kesken kauppareisssun ja siksipä en enää kovin pitkiä retkiä viitsi tehdä... ainakaan sellaisia ettei pääse istumaan ja lepäämään.



Tulkaahan Sirje ja Jaipur huomenna sitten kertomaan tuoreita uutisia, että pysyy tää meidäb pino pystyssä :)



-Rudis 39+5