30+ ESIKOT ~~ viikko 9
Kommentit (27)
ja muut! Nyt en ole lukenut viikonlopun pinoa, joten olen ihan pihalla tapahtumien käänteestä, mutta en voi muuta kuin toivoa Tutannalle paljon rohkeutta ja voimia, kaikki menee ihan varmasti oikein hyvin, kun tilanne on tiedossa! Samanlaisista tilanteista on Suomessa paljon kokemusta. PALJON voimia sinne, älä turhaan sure, ei montaa päivää jää vajaaksi kun synnytys olisi jo alkanut.
Palaan taas myöhemmin! jaipur 34+0
kuten Jaipur jo kirjoitti, älä sure! Olet onneksi jo oikein hyvillä viikoilla raskauden suhteen ja vauva alkaa jo ihan täysaikainen :) Onneksi vauvalla kaikki tuntuukin olevan hyvin ja voit luottaa suomalaiseen terveydenhuoltoon. PKKS on hyvä paikka synnyttää ja siellä on keskussairaalalle ominaiset osaavat kätilöt ja lääkärit. Kaikkea hyvää sinulle ja pikkuiselle - saa nähdä, milloin ilmestyt 30+ esikoiden vauvapuolelle!
:)
Katja ja Joulutyttö
... jäi eilen syömättä kun oli niin kiirettä, olimme Kauppatorilla katsomassa peliä (hyvä Suomi, silti!). Kiva kun mies jaksaa vatkata kermavaahdon, käydä kaupassa, pestä pyykkiä... Olen kyllä päässyt aika helpolla odotusaikana, välillä tuntuu ihan oudolta vaan heittäytyä sohvalle kun tullaan jostain ja mies alkaa huolehtia syötävästä. Taas odotuksen yksi ihana puoli!
Toivottavasti Tutanna päivä on mennyt kivutta ja hyvin! Ethän huoli kauheasti.
Itsellä on vielä neljä päivää ä-lomaan. En tiedä koska olisin odottanut jotain näin hartaasti! Onneksi työnantaja on ollut ekstra-joustava, en olisi _millään_ jaksanut kahdeksasta neljään menoa. Tänään hemmottelin itseäni niska-hartiahieronnalla, ja varasin vielä uudenkin ajan, mitä luksusta! Menen päivän kerrallaan töissä, ja jään kotiin heti jos siltä tuntuu.
Sirjelle tervetuloa täältäkin! Kiva kun tulee uusia :)
Viikonloppuna alkoi jotenkin uusi vaihe, olin todella herkkä ja ailahtelevainen. Välillä vaan kyselin mieheltä, että koska vauva oikein tulee, ja iltaisin taas iski ekaa kertaa raskauden aikana kauhea ahdistus, että voiko koko jutun perua, en haluakaan tätä muutosta. Se oli tosi voimakas tunne, mies ei tajunnut yhtään sen voimakkuutta. Oli ensimmäinen kerta kun tuntui siltä, enkä ollut kauhean iloinen tunteesta. Kieriskelin yöllä sängyssä ja huolehdin kaikkea, varsinkin imetys vähän pelottaa. Sitten taas itkin liikutuksesta, kun ajattelin miestä lukemassa vauvalle ääneen satuja, välillä olin mustasukkainen ja kaipasin äärettömästi kehuja, välillä oisin halunnut kasvaa kiinni mieheen läheisyydenkaipuussani. Kaikki saman päivän aikana. Aika erikoisia aikoja tässä kyllä eletään!
Luin äsken vauva-puolen viime viikon juttuja, kiintoisia keskusteluja sielläkin on käyty, haluista ainakin. Kiitos muuten Fridalle kovasti taas vaatevinkeistä! Me ostimme nyt Aventin rintapumpun (sellaisella sopimuksella, että sen voi palauttaa jos ei tule käyttöä), vähän mietin että onko se hyvä pumppu, kun ei ole sähköinen, mutta Aventin nimi on niin tuttu?? Onko muilla samaa pumppua?
Joo, eiköhän tässä ollut kaikki tältä erää. Mukavaa viikon jatkoa kaikille ja Tutannalle erikoistsempitys!!
Jaipur 34+0
Ihan olen jo rauhallisin mielin, hyvässä tarkkailussa ja hoidossahan täällä tosiaan ollaan. Toista se on ollut " ennen vanhaan" , nykyteknologia ja neuvolakulttuuri on kyllä huippujuttuja.
Silitin tänään ompelemani lastenhuoneen verhot ja ripustin ikkunaan, huone näyttää nyt ihan erilaiselta, siellä ollaan pitkin päivää miehen kanssa istuksittu ihastelemassa tunnelmaa. :)
Ostin sitten sen taipuisalla päällä varustetun kuumemittarin kun sattui tuossa lähellä olevassa halpismarketissa silmään. Mittaa muutamassa sekunnissa, vaikuttaisi olevan ihan laatuvehje vaikka halvalla sainkin. Samanlainen olisi maksanut apteekissa melkein kymmenen euroa enemmän!
Imetysoppaat on nyt luettu, mutta pakkasin ne vielä tuonne sairaalakassiinkin mukaan. Jos vaikka luppoaikaa siellä sitten on, niin tuleepahan käytettyä hyödyksi. Otin mukaan myös sellaisen " vauvan ensimmäinen vuosi" -kirjasen.
Mies on ollut tänään ihana, pitänyt lähellä ja hellinyt, vakuutellut ettei tässä ole mitään hätää. Nyt alan itsekin sen jo uskoa, vaikka tiedän myös sen, että raskausmyrkytys voi kehittyä tosi nopeasti pahaksikin. Nyt ollaan kuitenkin jo niin tarkassa syynissä, että en hätäile enempää. Keskiviikkonahan sitten saan tietää, ottavatko osastolle tai ruvetaanko jo miettimään toimenpiteitä pidemmällekin. Siihen asti voin vaan ottaa iisisti ja odotella rauhassa.
Verenpaine on yhä samoissa lukemissa kuin aamupäivälläkin eikä päänsärky ole helpottanut yhtään. Sen enempää muita vaivoja valittelematta totean, että jos synnytys päätettäisiin käynnistää esim. viikon kuluttua, niin en panisi enää pahakseni... Ei vauvalla enää mitään hätää olisi vaikka syntyisikin. :)
Se omasta navasta.
Eikö olekin Jaipur ihanaa, että äitiysloman alku on jo noin lähellä! :)
Itsestäkin se päivä tuntui suorastaan sadunhohtoiselta, vaikka olinkin jo ennen sitä ollut kaksi kuukautta saikulla...
Mikäs on vointi Rudiksella, Kirsillä ja muilla odottajilla?
Kävin jo minäkin kurkkimassa vauvapuolelle kun tajusin vihdoin ettei mene enää kovinkaan pitkään kun vauva tuhisee sylissä. En vielä kuitenkaan uskaltautunut sinne kirjoittelemaan. Jos vauvalliset tätä puolta luette, niin kiitos teillekin lämpimistä ajatuksista. Kohta täältä sinne puolelle tosiaan ängetään. ;)
Nyt taidan kuitenkin lähteä kuumaan suihkuun ja sitten sänkyyn. On ihan orpo olo taas kun mies läksi yövuoroon.
Kauniita unia.
-s-
...juuri kun sain tytön nukahtamaan ja olin laskemassa sänkyyn niin eiköhän kaksi nappia napsahda kirkkaana auki. Viime yö oli ihan outo, tyttö nukkui kahdella syötöllä iltakymmenestä aamuyhdeksään. Nyt on palattu normaalijärjestykseen. Onneksi tähän on jo tottunut, ja uskoisin että kohta pääsen itsekin nukkumaan.
Tutannalle voimia! Olisi tilastollisesti " lottovoitto" jos esikoille sattusi kaksi rajua raskausmyrkytystä, niin harvinaista se on. Suiza kertoi lääkärin sanoneen että vastaavia on van muutama vuodessa. Ja onneksi olet hyvässä seurannassa. Taidat tosiaan pian päästä vauvapuolelle, tervetuloa :-)
Sirjelle tervetuloa Esikoihin! Hauskaa. Ei sinullakaan enää pitkään ole laskettuun aikaan.
Jaipur kuullostaa tutulta nuo mielialamuutokset. Ne alkaa vähitellen annakoida synnytystä, vaikka vielä voikin mennä aikaa. Muistan itse olleeni kuin persiille ammuttu karhu viimeisina aikoina.
Jaaha, olisikohan toiveita päästä nukkumaan vähitellen...
F & F 7 viikkoa 1 päivä
kiva kuulla, että olet jo paremmalla mielellä! Kuulostaa hyvältä, että olet tiivissä seurannassa ja raskauskin on jo pitkällä. Voimia vielä sinulle. Onneksi tämän kaiken pelottavan palkintona on se oma vauva!
Jaipur, nuo mielialanmuutokset kuulostavat varsin tutuilta. Ihan alkuraskaudessa minulla oli kaikenlaista ahdistusta ja huolta tulevaan elämänmuutokseen liittyen ja sitten luulin että kaikki on ohi. Mutta ei, loppuraskaudessa on kaikenlaisia ailahduksia riittänyt. Onneksi neuvolalääkäri on jo varoitellut etukäteen näistä ja mieskin on ollut kannustava. Ja onneksi ne kestävät jonkun aikaa ja muuten olo on aika " normaali" .
Minäkin olen käynyt kurkkimassa vauva-puolella ja sieltä on tullut paljon hyviä vinkkejä. Imetysasiat huolettavat kyllä jonkun verran. Olen itse ollut varsin allerginen ja senkin kannalta olisi hyvä, että tuleva vauva olisi täysimetyksellä tuon 6 kk. Mutta pikkuhiljaa alkaa ymmärtämään, että se ei ole useinkaan ihan niin yksinkertainen juttu. Oletteko muuten hankkineet rintapumpun, rintakumeja ym.? Entäs imetystyyny, tarvitseeko sellaisen? Kannattaako ne kaikki hankkia etukäteen vai onko parempi odotella, miten imetys käynnistyy ja sen mukaan hankkia tarvittaessa? Toisaalta tuntuisi kivalta, että olisi kaikki valmiina, mutta ettei ostaisi turhia tavaroita joita ei sitten tule käytettyä.
Täytyy varmaan jatkaa siivoiluja. Yritän tehdä vähän tilaa kaappeihin vauvantavaroille. Tilaa on niin vähän, että välillä tulee pyörittyä netissä ja katseltua uusia asuntoja. Mutta se on nyt sellaista haaveilua, ollaan ajateltu yrittää mahtua nykyiseen asuntoon ainakin toistaiseksi. Katsotaan sitten miten käy.
t. Sirje, rv 35+1
Tutannalle voimahali! Ota rennosti, ainakin fyysisesti, tämä loppuaika.
Itselleni iski viimeyönä kamala kurkkukipu, kuumetta ei kuitenkaan ole. Täytyy ottaa levon kannalta tämä päivä kun vielä on yövuoro edessä. Aamu-unetkin jäi kesken kun koirat alkoivat haukkumaan roskalaatikon tyhjennystä...
Touko jaksoi tsempata mua yöllä kun meinasi töissä väsyttää, piti sellaisen vatsatanssin että mainasi nahka revetä. Toivottavasti ei ota tavaksi kiusata väsynyttä äitiä;)
Jaipur kyseli rintapumpusta. Ajattelin ostaa sen aventin sähkökäyttöisen pumpun, sitä merkkiä on moni tuttu kehunut. Kallis ostaa mutta saa kuulemma hyvin myydyksi eteenpäin. Sähköiseen päädyin sen takia että jos maitoa tulee runsaammin käsikäyttöisessä väsyy käsi. Ja sähkiksen kanssa voit tehdä jotain muuta ohessa;)
Kukas se oli kutonut vauvalle nuttuja? Mitä kaikkia teit? Itselläni on henkselihousut vauvalle loppusuoralla ja ajattelin tehdä vielä villatakin ja lakin.
Nyt perunateatterin kimppuun.
t. Nasu ja Touko-masu 28+2
Ensinnä Tutannalle paljon voimia ja tsemppiä! Kuten moni onkin tuossa jo kommentoinut niin Suomessa ollaan me odottavat äidit hyvissä käsissä ja sinä olet jo hyvillä viikoilla.
Rintapumupuista kyselin itsekin jokin aika sitten, päädyin ostamaan Aventin pumpun suositusten perusteella :) Ostin käsikäyttöisen, kun sähköinen kuulostaa mun korviin aika hurjalta, vaikkei se sitä taida olla. Ja rintakumit ja imetystyynynkin olen hommannut, ihan vain sitä varten, että jos tarvitsee. Jos ei, niin sitten myyn ne eteenpäin. Rinta-asioista kun puhutaan niin mulla on aina aamulla ja illalla kunnon " vuoto" päällä, maitoa valuu vaan. Toivottavasti tämä ennakoisi jotain...
Jaipur, mielialanmuutokset ovat hyvinkin tuttuja... Välillä itkettää ja sitten menen ihan paniikkiin ihan kummista asioista, ja sitten taas olenkin hyväntuulinen ja energinen, ja sitten taas hetkessä alkaa ärsyttämään ihan mitättömät asiat.
Nasumasu: minä ainakin olen neulonut ja samoin RouvaSukkula ja Tutanna. Itse tein ensin sellaisen " harjoittelunutun, kun en ollut moneen vuoteen neulonut ja siitä sitten innostuneena jatkoin... nyt mulla on kasassa sellainen kissa-asu eli villapaita, villahousut, töppöset ja hattu. Selvennyksenä se, että kissa on siinä paidassa kuviona. Lisäksi tein sellaisen kevätnutun, ihanasta pumpulinnäköisestä langasta. Siitä puuttuu vielä napit. Mieli tekisi tehdä vielä jotain, mutta käsien turvotus ja väsymys vähän haittaavat, mutta suurempi syy on se, etten viitsi enää aloittaa uutta työtä, kun kuitenkin jää kesken tässä vaiheessa.... Ja turha kuvitella, että sitä myöhemminkään sitten valmiiksi tekisin, jos nyt tulisi synnärille lähtö....
Mulla on viikko laskettuun aikaan. Aika jännä juttu, että jotenkin sitä kuvittelee, että siinä paikkeilla vauva syntyy, vaikka oikeesti voi mennä pitkälle sen yli. Ja vaikka sen oikeesti tietää, että näin voin käydä niin silti pitää mittarina laskettua päivää.... Ei muuten ole minkäännäköistä merkkiä että lähiaikoina tapahtuisi mitään, ei edes yhtä supparia... Joten täällä varmaan jatketaa kiireettömien päivien nauttimisesta ja teidän muiden odottajien seurana :)
Ai niin, ja Sirjelle tervetuloa mukaan porukkaan!
Rudis rv 39
Poika on nukkunut koko päivän, ja silti hän simahti taas tähän viereeni sohvalle... Saapa nähdä saanko nyt valvoa koko yön sen kanssa...
Jaipurille piti kommentoida, että minusta se Aventin käsikäyttöinen pumppu on ollut tosi hyvä. Se vertaa teholtaan sähkökäyttöisiin pumppuihin. Se on riittänyt hyvin mun tarpeisiin: tyhjentämään rintoja kun ne on liian täynnä. Itsekin ostin sen periaatteella " katsotaan nyt jos sitä tarvii" (olisin palauttanut, jos imetys ei olisi lähtenyt jostain syystä sujumaan). Ja kyllähän sitä on tarvinnut. Voi olla todella tukala olo kun se maito sitten nousee, ja jos lapsi ei juuri silloin satu syömään yhtä paljon, on helppo saada rintatulehdus tai tiehyttukos, jos liikamaitoa ei saa ulos silloin. Mulle tuli tiehyttukos, kun maito yllättäen nousi, ja mies oli juuri syöttänyt lapselle vanhan tavan mukaan runsaasti korviketta. Lapsi ei syönyt tissiä kuuteen tuntiin ja tuntui kuin rinnat räjähtäisi! Silloin en vielä itse ollut ehtinyt pumppuunkaan perehtyä enkä silloin keskellä yötä jaksanut alkaa perehtymään ja steriloimaan sitä... tarve voi tulla tosi yllättäen.
Viimeistäänhän pumppua tarvii, jos aikoo joskus imetysaikana lähteä pois vauvan luota vähän pidemmäksi aikaa. Pumppu mukaan ja olo ei kehity liian tukalaksi... samoin voi etukäteen pumpata varastoon maitoa vauvalle näitä hetkiä varten. Helpottaa elämää!
Mulla on nyt synnytyksestä 3,5 viikkoa, ja pystyn viimein jo istumaan ainakin jonkin aikaa. Minua yllätti, kuinka kauan sitä voi olla alatiesynnytyksenkin jälkeen toipilaana. Epparihaava ei alkanut oikein paranemaan aluksi. Jos miehenne ei aio olla pitkällä isyyslomalla, tehkää ihmeessä niitä ruokia pakkaseen! Voi olla, ettei itse pysty kolmeen viikkoon tekemään juuri muuta kuin makaamaan. Näin siis minulla, ja onneksi mies oli juuri sen kolme viikkoa kotona. Tänään tein eka kertaa ruokaa kotona yksin vauvan kanssa, ja se on aika stressaavaa, kun ei tiedä milloin toinen taas herää (=palaako ruoat liedelle imettäessä tms...) Mulla on vielä aika rauhallinen vauva, hän nukkuu paljon ja hereillä ollessaankin viihtyy hyvin yksin, kunhan vain maha on täynnä ja tutti suussa. Pianhan se nähdään, onko koliikkia tulossa... :-/ Jospa meille riesaksi riittäisi minun kolme samanaikaista eri tulehdusta, vauvan flunssa viikon ikäisenä ja tuo lonkkalasta? Haluaisin uskoa, että nyt mennään jo parempaan päin...
kiitos kaikille rintapumppukommenteista! Kiva kuulla Lenestä, kyllä ihan varmasti kokoajan koittaa paremmat ajat! Ootko koittanut imetystä kantoliinassa? Olin eilen imetysillassa ja siellä sanoivat, että jos sen oppii niin on aika kätevä juttu.
Näin minäkin olen ajatellut, että rintapumpusta on varmaan hyötyä, aion ainakin yrittää käydä jossain ilman vauvaa ja siihen tarvitaan siten pumppua. Tosin olen myös koittanut varautua siihen, ettei koko ilmetyksestä tule välttämättä mitään, täysimetyksestä en edes haaveile. Sitten on iloinen yllätys jos kaikki sujuu. Palautan sitten härvelin jos ei tule tarvetta.
Eilen olin tosiaan miehen kanssa sellaisessa imetysillassa (harvalla oli mies mukana, mutta ehdottomasti oli hyvä että oli mukana, saimme valtavasti tietoa, jota en varmaan sitten väsymyksessä muista, ja toinen on tukemassa kun itsekin tietää yhtää paljon), ja se oli kaikin puolin tosi hyvä. En tiennyt koko aiheesta mitään. Parhaita vinkkejä oli musta se, että nkl:llä (toisin kuin Kättärillä ja er. haikaranpesässä) ovat hyvin helposti tarjoamassa korviketta ja tuttia, joista kannattaa miettiä, että haluaako yrittää ilman niitä ja niistä voi hyvin kieltäytyä (voi kuul. vaikeuttaa imettämistä jos heti kokeilee niitä, koska imemisote erilainen). Hyvä tietää, ettei sitten luule, että kannattaa kokeilla kun kerran tarjoavat, vaan että asiasta on erilaisia käytäntöjä. Muistankohan ihan väärin, että Fridalle osui sellainen kätilö, jonka kanssa piti itse olla sitkeä ja vaatia, että haluaa oppia imetyksen??
Imetystyynyä ei kuulemma tarvitse, iso tyyny tai kaksi ajaa asian, joten sellaisella varustuksella aion koittaa. Rintakumeja suosittivat, tosin vaan aluksi kunnes nännit karaistuvat. Ja koska olen pelännyt verisiä nännejä ym., niin kuulemma jos kipu jatkuu yli karaistumisajan (suunnilleen viikko), niin imemisote voi olla väärä. Eikä se kipu kuulemma ole ollenkaan paha juttu!
Oli tosi helpottavaa kuulla, että tosi pian imetyksestä tulee nautinnollinen asia, josta molemmat nauttivat. Ei varmaankaan aina, mutta päätin suhtautua paljon positiivisemmin asiaan ja huolia sitten jos tarvis. Kaiken kaikkiaan on paljon luottavaisempi ja parempi fiilis. Se olikin eka valmennus ylipäänsä, ihanaa kun tietää jo jostain asiasta!
Ai niin, vielä pumpuista, kaupassa sanoivat että Aventilta on vain yksi malli, ei ole sähköistä ollenkaan, mutta se on siis juuri tuo käsikäyttöinen jota kaikki kehuvat. Siksi olinkin vähän kummissani.
Eilen oli myös viimeinen työpäivä - kaksi unetonta yötä ja päätin, että tämä oli nyt tässä! - ja me tehtiin talokaupat! Mikä päivä! Illalla juteltiin vielä miehen kanssa ei niin kukoistavasta seksielämästä :( Mulla on se endometrioosi, ja yhdyntäkivut ovat tehneet sillä saralla aika lailla hallaa, ymmärrettävästi. Saa nähdä, miten käy synnytyksen jälkeen, koska kuukautiset alkaa ja miten endo jakselee. Pelkään jo ennakolta kuukautiskipuja, nyt on ollut niin ihanaa ilman niitä.
Tulipa taas asiaa. Mitenkähön Tutanna jakselee? Ja Rudiksella loppu häämöttää! Itsekin olen huomannut laskevani kokoajan viikkoja laskettuun aikaan, varmasti yli menevät päivät tuntuu kaikki " ylimääräisiltä" .
Jaipur 34+2
talokaupoista!
Olisiko se sähkökäyttöinen ollut sitten Ainun? Mielestäni siihen passasi aventin tuttipullot, mutta en nyt mene varmaksi puhumaan. Kaupassa vain laitetta kurkkasin ja näytti samalta mikä kaverillanikin on.
Itse tein tänään autokaupat. Ostin sellaisen pienen halvan kulkupelin tädiltäni. Riittää että tällä kakkosautolla pääsee kauppaan ja takasin. Meillä kun lähikauppa (ja siwa on muka lähellä!) on 8km päässä ja siellä myös bussipysäkki, neuvola ja posti. Kaupunkiin on matkaa 15km.
Täytyy alkaa aamupalalle kun heräsin tuossa joku tunti sitten yövuoron jäljiltä. Aamulla kävin taas saunassa ennen nukkumaan menoa. Oli kiva mennä nukkumaan kun oli ensin lämmitellyt saunassa.
t. Nasu ja Touoko-masu 28+3
Jaipurille onnea talokaupoista ja alkaneesta äitiyslomasta! Tervetuloa lomailemaan :) Tuossa kun kirjoitit, että ei ole kuukautuskipuja ikävä niin, juu ei todellakaan ole ikävä kuukautisia minullakaan. Mulla ei nyt endosta ja sen tuomista kivuista ole kokemusta, mulla lähinnä kivut ovat olleet henkistä laatua viime vuosina.... ja joskus jopa aattelin, että ihan turhaa hommaa noi kuukautiset, kun en kuitenkaan pysty tulemaan raskaaksi, joten miksi kärsiä niistä ylipäätänsä. En sentään alkanut ottaa selvää, että miten niiden tulon voisi kokonaan estää... mutta kieltämättä kyllä mielessä kävi. Mulla otti aika lujille noiden hoitojen ja lapsettomuuskriisin läpikäyminen,enemmän henkisesti, ja kyllähä se kieltämättä vaikutti sitten siihen seksielämäänkin. Voin vaan kuvitella, että jos se vielä ihan fyysisestikin tekisin kipeää niin ei varmaan tee mieli. Synnytyksenjälkeistä aikaa en sen osalta ole miettinyt. Mutta nyt ainakin itsetunto alkaa olla niissä kantimissa missä se on joskus ennen ollut ja raskaudella on ollut positiivinen vaikutus omaan minäkuvaan ja näin raskauden aikana olen pitänyt itseäni viehättävänä ja nättinä ja oikein ylpeä masustani :) No, ehkä viime aikoina turvotusten ym. takia en nyt ehkä minään seksipommina itseäni pidä... Kylläpä nyt kuukautiset sain liikkeelle ajatuksia!
Vielä sen verran pakko kommentoida, että kyllä on onni potkinut aviomiehen suhteen (raskausaika varmaan ollut paljon helpompaa kuin se hoidoissa ravaaminen)... että on jaksanut katsoa hormoonihirviötä... ja kohtahan minullakin on se kaikki mistä olen niin pitkään haaveillut ja mitä olen toivonut (sen ihanan miehen lisäksi!) elikä Oma Ihanan Vauva! Vielä vaan tää loppurutistus. Onnelllisempi en voisi olla!
Nasumasulle myös onnittelut autokaupoista!
Ja Lenelle: kyllä teille vielä paremmat ajat koittavat, vaikka alku on ollut hankala!
Toivottavasti Tutannalla on kaikki hyvin.
Tällaiset ajatukset tänään, sitä loppuhuipennusta odotellessa....
Rudis 39+1
Niin, meillähän jää tuo kantoliinamahdollisuus pois lonkkalastan takia. Vauvaa ei voi pitää kyljellään, koska lasta painaa jalkaa siinä asennossa. Sammakkoasennossa voisi ehkä liinailla, mutta siinä ei voi taas imettää.
Mulla imetys sattui noin viikon verran (Lansinohia kului), ja sitten helpotti. Nyt imetys on kivutonta, mukavaa ja nopeaakin, kiitos pojan tehoimun...
On muuten tosi ärsyttäviä nuo pop-up mainokset. Nytkin kun koitan kirjoittaa, tekstin päällä leijuu joku Disneyn merenneito enkä näe mitä olen kirjoittanut...
Sori Lene, unohdin teidän lonkkalastan! :( Koko liinassa imetyksestä sanoivat muutenkin niin, että joskus ovat kuulleet että joku on oppinut sellaisen tavan, mutta tuli sellainen olo, että on ilmeisen harvinaista/ ei kauhean helppoa...
Rudis, kirjoitit paljon mua koskettavia juttuja, tosiaan hoidot veivät minulla loputkin halut, koko toimitus vaan muistutti jossain vaiheessa siitä, etten kuitenkaan tule raskaaksi ja teki surulliseksi. Ja siihen vielä pelko kivusta niin se siitä. Mitenköhän tosiaan kuukautisista pääsis eroon, olisi huippua! Eilen kun puhuttiin asiasta, niin aika lähellä on vieläkin se lapsettomuuden tuska, kun sitä alkaa ääneen avaamaan ja pohtimaan syitä käyttäytymiseen. Ei voi olla kuin maailman kiitollisin, että onnistui tulemaan raskaaksi ja saa kokea tämän ihmeen. Onneksi suurimman osan aikaa kuitenkin tunnen oloni ihan normaaliksi odottajaksi, eikä mieti menneisyyttä tai ole sellainen olo, että pitäisi kokoajan leijua jossain kiitollisuuden pilvessä, koska siihen ei vaan pysty, vaikka onkin nyt asiat ihanammin kuin ikinä pystyi kuvittelemaankaan.
Jotkut asiat on yllättäneet siihen liitttyen, miten tosiaan oma maha tuntuu nyt tärkeältä ja kauniilta, ja etenkin se, että jos joku hyvin läheinen vähättelee sitä, niin ei tee tosiaan mieli nähdä koko ihmistä, se tuntuu niin pahalta. Mulla on käynyt mummon kanssa niin, se on ollut tosi suuri yllätys. Toivottavasti se innostuu sitten vähän enemmän asiasta kun vauva tulee maailmaan. On aikas hämmästyttävää, miten selkeästi tuntee jo nyt, miten täydellisesti kaiken muun edelle se vauva menee...
Nyt koitan vielä ehtiä ryntäämään tuohon läheiselle kirpparille, jonne ole tehnyt lähtöä koko päivän siitä asti kun nousin! Vielä vartti aikaa...
Nasmasulle piti vielä sanoa onnittelut autokaupoista, varmasti kätevää ja sillä on kiva huristella. Munkin pitäisi alkaa huristella, alan tulla ihan liian varovaiseksi autolla. Opin ajamaan pienellä fiat 127:lla, enkä ole koskaan tottunut sen jälkeen isompiin autoihin...
Lomalla on tosiaan ihan kivaa, vaikken vielä ole päässyt kunnon moodiin, kun nukuin kahteen (aamulla kukkumisen jälkeen) ... vai olenko siis nimenomaan päässyt moodiin... Koitan parhaillaan keksiä muutakin puuhaa kuin olla netissä. Sämpylöitä aion leipoa pakkasen täyteen, aloitin jo tänään.
jaipur
Olipas pino tippunut, äkkiä nostamaan:)
Huomenna noudan pienen punaisen autoni. Mies epäili että kuinka aion mahtua autoon vauvan kanssa. No, takaoviahan siinä ei ole mutta eipä ole edessä turvatyynyjäkään joten uskaltaisikohan istuimen laittaa etupenkille? Hätävarapelihän se auto on, tuskin lähdetään kaupunkia pitemmälle sillä vaikka täti on sillä reissaillutkin. Ja pienessä autossa on mielestäni se etu että se mahtuu parkkiin kuin parkkiin.
Mies yllätti eilen leipomalla sämpylöitä! Tulin kokouksesta ja hän oli sillä välin loihtinut pari pellillistä sämpylöitä. Ja olivat hyviä:P
Onko muilla kuivuneet kädet raskausaikana? Minulla kyllä kynnet kasvaa, mutta sormenpäistä lähtee nahka ja iho halkeilee. Rasvailu ei näytä auttavan.
Oma ( . ) sitten. Touko tuntuu pyörivän ja potkivan jatkuvasti napaani. Tuntuu oikein ikävältä. Ensi viikolla olisi neuvola ja ilmeisesti lääkäritarkastuskin samalla.
Parin viikon päästä olisi kaverin häät joita varten pitäisi käydä ostamassa vaatteet. Olen jättänyt tarkoituksella vaatteiden hankinnan viime hetkeen jotta mahtuvat sitten vielä päälle. Oululaisliikkeissä näkyy vain olevan aika huono valikoima äitiysvaatteita...
Nyt ulkoilemaan.
t.Nasu ja Touko-masu 28+4
Kiitos paljon kaikille noista rintapumppu ym. imetysvinkeistä. Menen siis ostamaan rintapumpun ym. Varmasti on helpompaa, että kaikki on valmiina, nuo tiehyttukokset ja rintatulehdukset kuulostavat ikäviltä ja jos niitä voisi jotenkin ehkäistä. Mullakin on sellainen mielikuva että Avant-mallia saisi sähkökäyttöisenä, mutta voi olla että on jäänyt väärä nimi mieleen.
Lueskelin muuten tuolta vauva-puolelta väsyneiden äitien ja isien tekemisistä, kannattaa poiketa, jos haluaa hyvät naurut. Jännittää millainen dementtikko sitä sitten vauvan kanssa on, kun olen muutenkin varsin hajamielinen ja tavarat on aina hukassa.
Onnittelut Jaipurille talokaupoista! Hienoa, muutatteko jo ennen vauvan syntymää? Ja onnittelut myös Nasumasulle uudesta autosta! Pieni ja punainen auto kuulostaa aivan mahtavalta. Olen itsekin haaveillut sellaisesta, pienellä autolla mahtuisi parkkeeraamaankin ym. paremmin.
Rudikselle voimia odotella vauvan tuloa. Tuntuisi kyllä oudolta, jos vauva ei tulisi viimeistään laskettuna päivänä. Vaikka sitä tosiaan tietää, että voi mennä yli, niin silti en minäkään oikein pysty siihen asennoitumaan. Päinvastoin, sitä miettii, että vauvahan voisi jo syntyä parin viikon päästä...huh
Kävin kättärilläkin ultraäänessä varmistamassa vauvan tarjonnan ja perätilassahan siellä ollaan. Maanantaina yritetään ulkoista kääntöä. Mutta jo se ulkoinen " kouriminen" tänään tuntui tosi epämiellyttävältä ja kurjaa mennä uudestaan vielä pahemmin kourittavaksi. Tottakai sitä olisi iloinen, jos masuasukki saataisiin käännettyä ja pääsisin synnyttämään normaalisti., mutta jotenkin se vauvan kovakourainen kääntäminen tuntuu myös pahalta (mun vauvaahan pitäisi vaan silitellä hellävaroen vatsan päältä)
Harmittaa, vaikka nämä on niitä asioita, joille ei mitään voi. Nuo lapsettomuushuolet on ollut mullakin joskus mielessä kun en heti raskautunut ja tässä kohdassa on hyvä muistutella itseään, miten onnellinen on, että voi saada lapsen. Onhan tämä raskausaika itsessään ollut aika ihmeellistä..siis hyvässä mielessä. Joten se, että todennäköisesti vauva syntyy sektiolla on kuitenkin pieni murhe.
Miten muuten olette jaksaneet liikkua/kuntoilla tässä äitiyslomalla? Mä olen ennen tätä liikkunut kävelylenkkejä, käynyt joskus kuntosalilla tai lihaskuntojumpassa. Nyt sitten on ollut pientä flunssaa ja tuntuu, että on tosi väsynyt. Ja yöunetkin on huonommat. Mulla ilmeisesti alkoi kaikki vaivaisuus heti kun pääsin äitiyslomalle. Mutta siis mietin, että voisiko sitä kuitenkin jatkaa vaikka kuntosalilla ja kävelyllä. Millainen vointi teillä muilla on ollut?
t. Sirje, rv 35+4
Moro!
Jaipur: toihan kuulostaa juuri lomameiningiltä- niin sitä pitää. Nyt kannattaa nauttia siitä, että voi nukkua (ja myös valvoa) miten huvittaa :)
Juu, ei siihen menneisyyteen kannata liikaa takertua, vaikka tässä alkaakin olla kaikki ajatukset pinnalla, kun miettii että mitä kaikkea tänne saakka asti pääseminen on vaatinut. Eikä kaikki asiat nyt ole raskaudessa ja äitiydessäkään varmasti niitä positiivisa, vaan ihan varmaan mahtuu negativiisia juttuja mukaan. Ja kyllähän se n iin on, että samanlaisia ongelmia ja pelkotiloja odottajilla on, oli vauva saanut alkunsa helposti tai vaikeimman kautta. Onneksi sentään oma raskaus on ollut helppo, että edes siinä on päässyt vähän vähemmällä. tuskailulla..
Sirje: itse kävin mammajumpassa vja uimassa viime vuoden puolella ja sitten olen käynyt kävelylenkeillä. Näin loppua kohden lenkkien pituus on lyhentynyt, vähän menen päivän kunnon mukaan. Nyt tää meno onkin pingviinikävelyä =vaappumista puolelta toiselle, mutta raitis ilma tekee hyvää :)
Niin tuohon otsikkoon viitaten... kun aika usein synnytys lähtee käyntiin yöllä, niin illalla alkaa aina olla vähän latautunut olo, että alkaakohan oma synnytys ensi yönä. Alkaa olla jännittävät paikat, on siis sellaista positiivista jännitystä ilmassa, että milloinkohan päästään tositoimiin :) Jos ei vielä hetkeen, niin sitten olisi aika vielä tehdä niitä ruokia pakkaseen. Pullia vieraita varten tossa leivoinkin jo. Ruuasta puheen ollen, pitänee mennä kohta sitä valmistamaan.
Torstain jatkoja,
Rudis 39+2
heippa,
Kylläpä täällä on monilla jännät paikat menossa!
Rudis, se voi olla tosiaankin menoa hetkellä millä hyvänsä. Miullahan oli " ennakoiva yö" rv 39+3-4 ja sitten yksi " normaali" yö välissä. Ja sittenhän synnytys jo alkoikin. Siihen avautumiseenhan meni kohdallani vain niin tuhottoman kauan aikaa. Ja muista itsekin nostaneeni vielä siinä viikolla ompelukoneen esille, mutta koskaan en päässyt sitä käyttämään. Nyt ei ole tietoakaan milloin ompelemaan ehtisi, hehe! Eli tsemppiä sinne!
Ja Tutannalla vasta jännät paikat onkin! Onneksi Suomessa on hyvä terveydenhuolto, joten voimme olla ihan levollisia hänen puolestaan. Voimasäteitä kuitenkin lähettelen sinne PKS:aan.
Itselläni on ollut ihan haastavat pari päivää, kun mies on työmatkoilla Venetsiassa (kade, en ole koskaan siellä ollut... tosin työmatkoilla harvemmin ehtii mitään nähtävyyksiä nähdä). Viime yö tosin sujui oikein mallikkaasti, mutta alkuilta, noin ko 16-21 on meillä aikamoista imutusta ja käninää, joten aika rankkaa yksinään. Toivottavasti ensiyökin menisi hyvin!
Tervetuloa Sirjekin joukkoon, kohtahan sinäkin siirryt tuonne vauva-puolelle meidän muiden laillamme.
Iloista odotusta!
terv.
RouvaSukkula & Astris 3vk+6pv
mutta keskiviikkoaamuksi on lähete äitipolille, ja saattaa olla että sille tielle jään...
Aamulla mittasin kotona täysin levänneenä paineet, neuvolassa saatiin samat lukemat (164/98), pissassa oli nyt valkuaista jonkin verran, turvotukset lisääntyy ja viikossa onkin tullut painoa liki kaksi kiloa... Päätä sen kun särkee vaan. Ei näytä hyvältä, eikä tunnu varsinkaan.
Sain ohjeeksi nyt maata tämän ja huomisen päivän opiskellen imetysoppaita. 10.3. oleva synnytystapa-arviointiaika peruttiin, sillä terkkari sanoi suoraan ettei niin pitkälle taideta päästä, tekevät sen saman tutkimuksen tuolla äitipolilla sitten.
Vauvalla tuntui kaikki olevan kunnossa, liikkui paljon ja syke oli tasaisen vahva.
Ja vaikka tässä ei mitään hengenhätää vielä ole, ja tiedän että hyvissä käsissä ollaan, niin silti ei meinaa itkusta tulla loppua, jotenkin on niin säikähtänyt olo... Taidankin ottaa nyt neuvosta vaarin ja mennä vaan sänkyyn lukemaan niitä imetysoppaita.
Omasta olosta huolimatta mukavaa alkuviikkoa teille muille!
susanna 36+0