Lue keskustelun säännöt.
Muusikoiden puolisot
05.07.2016 |
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota noin, keikkailu on työtä josta maksetaan rahaa. Ei se ole hauskanpitoa vaan duunia ja vieläpä erittäin rankkaa duunia. Jokainen työtätekevä joutuu järjestämään lapset hoitoon työn ajaksi eli ovatko kaikki sitten itsekkäitä paskiaisia?
Tällä palstalla on meneillään joku uskomus että kaikki muusikot ovat supermenestyviä megaluokan tähtiä. No suurin osa ei todellakaan ole.
Minunkin miehelleni keikat menevät kaiken muun edelle, jopa lapsien. Ja kyllä minä sen ymmärrän, mutta älkää viitsikö rinnastaa tätä johonkin kokopäiväiseen työntekoon josta saisi kunnon palkkion.
Keikat ovat tärkeitä, koska niistä saa sitä tunnettavuutta että edes joskus tulisi vaikka yksityiskeikka, josta saisi rahaakin.
Suurimmalle osalle muusikoista keikka = baari/lämppärikeikka, josta korvauksena saa ilmaiset juomat, matkakulut ja ehkä hotellin jos lykästää.
Muusikon puolisona saa myös aina sydän syrjällään miettiä, että mitähän se mies keksii siellä, maksetussa hotellissa koko illan ilmaiseksi juoneena ja "bändärien" ympäröimänä.
Ymmärrätkö että jokainen bändi aloittaa noin. Ensin tehdään tuota 4-5 vuotta, sitten saadaan vähän parempia keikkoja jne. ja lopuksi päästään ehkä sinne Provinssin päälavalle mutta edelleen heitetään klubikeikkoja myös. Jos et tuota sisäistä, et pysty kannustamaan ja tsemppaamaan.
Minun mieheni on tehnyt tuota kymmenen vuotta. Hän on mukana monessa bändissä ja on ollut myös eräässä varsin suositussa(?) viihteellisessä musiikkiohjelmassa.
Ei se mene noin. Eivät kaikki pääse pinnalle ja isoille keikoille. Pinnalle pääseminen vaatii rahaa, aikaa, tuuria ja hyvää ajoitusta. Kannustan ja tsemppaan miestäni aina. En ole koskaan kieltänyt häneltä mitään musiikkiin liittyvää, joskus minä olen se joka patistaa treenaamaan. Ennen lapsia minä kuljin keikoilla mukana kannustamassa.
T. Se edellinen kirjoittaja
Missä ohjelmassa? Sano vielä että joku Kuorosota, jossa oli puolet isojen kaupunkien asukkaista mukana.
Idolsin esikarsinnat? 👌
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota noin, keikkailu on työtä josta maksetaan rahaa. Ei se ole hauskanpitoa vaan duunia ja vieläpä erittäin rankkaa duunia. Jokainen työtätekevä joutuu järjestämään lapset hoitoon työn ajaksi eli ovatko kaikki sitten itsekkäitä paskiaisia?
Tällä palstalla on meneillään joku uskomus että kaikki muusikot ovat supermenestyviä megaluokan tähtiä. No suurin osa ei todellakaan ole.
Minunkin miehelleni keikat menevät kaiken muun edelle, jopa lapsien. Ja kyllä minä sen ymmärrän, mutta älkää viitsikö rinnastaa tätä johonkin kokopäiväiseen työntekoon josta saisi kunnon palkkion.
Keikat ovat tärkeitä, koska niistä saa sitä tunnettavuutta että edes joskus tulisi vaikka yksityiskeikka, josta saisi rahaakin.
Suurimmalle osalle muusikoista keikka = baari/lämppärikeikka, josta korvauksena saa ilmaiset juomat, matkakulut ja ehkä hotellin jos lykästää.
Muusikon puolisona saa myös aina sydän syrjällään miettiä, että mitähän se mies keksii siellä, maksetussa hotellissa koko illan ilmaiseksi juoneena ja "bändärien" ympäröimänä.
Ymmärrätkö että jokainen bändi aloittaa noin. Ensin tehdään tuota 4-5 vuotta, sitten saadaan vähän parempia keikkoja jne. ja lopuksi päästään ehkä sinne Provinssin päälavalle mutta edelleen heitetään klubikeikkoja myös. Jos et tuota sisäistä, et pysty kannustamaan ja tsemppaamaan.
Minun mieheni on tehnyt tuota kymmenen vuotta. Hän on mukana monessa bändissä ja on ollut myös eräässä varsin suositussa(?) viihteellisessä musiikkiohjelmassa.
Ei se mene noin. Eivät kaikki pääse pinnalle ja isoille keikoille. Pinnalle pääseminen vaatii rahaa, aikaa, tuuria ja hyvää ajoitusta. Kannustan ja tsemppaan miestäni aina. En ole koskaan kieltänyt häneltä mitään musiikkiin liittyvää, joskus minä olen se joka patistaa treenaamaan. Ennen lapsia minä kuljin keikoilla mukana kannustamassa.
T. Se edellinen kirjoittaja
Missä ohjelmassa? Sano vielä että joku Kuorosota, jossa oli puolet isojen kaupunkien asukkaista mukana.
Veikkaan että "Vain elämää". Voi olla myös "Tartu mikkiin". Olikos Kuorosodassa bändiä ollenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota noin, keikkailu on työtä josta maksetaan rahaa. Ei se ole hauskanpitoa vaan duunia ja vieläpä erittäin rankkaa duunia. Jokainen työtätekevä joutuu järjestämään lapset hoitoon työn ajaksi eli ovatko kaikki sitten itsekkäitä paskiaisia?
Tällä palstalla on meneillään joku uskomus että kaikki muusikot ovat supermenestyviä megaluokan tähtiä. No suurin osa ei todellakaan ole.
Minunkin miehelleni keikat menevät kaiken muun edelle, jopa lapsien. Ja kyllä minä sen ymmärrän, mutta älkää viitsikö rinnastaa tätä johonkin kokopäiväiseen työntekoon josta saisi kunnon palkkion.
Keikat ovat tärkeitä, koska niistä saa sitä tunnettavuutta että edes joskus tulisi vaikka yksityiskeikka, josta saisi rahaakin.
Suurimmalle osalle muusikoista keikka = baari/lämppärikeikka, josta korvauksena saa ilmaiset juomat, matkakulut ja ehkä hotellin jos lykästää.
Muusikon puolisona saa myös aina sydän syrjällään miettiä, että mitähän se mies keksii siellä, maksetussa hotellissa koko illan ilmaiseksi juoneena ja "bändärien" ympäröimänä.
Ymmärrätkö että jokainen bändi aloittaa noin. Ensin tehdään tuota 4-5 vuotta, sitten saadaan vähän parempia keikkoja jne. ja lopuksi päästään ehkä sinne Provinssin päälavalle mutta edelleen heitetään klubikeikkoja myös. Jos et tuota sisäistä, et pysty kannustamaan ja tsemppaamaan.
Minun mieheni on tehnyt tuota kymmenen vuotta. Hän on mukana monessa bändissä ja on ollut myös eräässä varsin suositussa(?) viihteellisessä musiikkiohjelmassa.
Ei se mene noin. Eivät kaikki pääse pinnalle ja isoille keikoille. Pinnalle pääseminen vaatii rahaa, aikaa, tuuria ja hyvää ajoitusta. Kannustan ja tsemppaan miestäni aina. En ole koskaan kieltänyt häneltä mitään musiikkiin liittyvää, joskus minä olen se joka patistaa treenaamaan. Ennen lapsia minä kuljin keikoilla mukana kannustamassa.
T. Se edellinen kirjoittaja
Missä ohjelmassa? Sano vielä että joku Kuorosota, jossa oli puolet isojen kaupunkien asukkaista mukana.
Kukas se oli Kuorosodassa se tukevahko poitsu jolla vilkkui persvako koko ajan? :D Salee se on tuon kirjoittajan mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota noin, keikkailu on työtä josta maksetaan rahaa. Ei se ole hauskanpitoa vaan duunia ja vieläpä erittäin rankkaa duunia. Jokainen työtätekevä joutuu järjestämään lapset hoitoon työn ajaksi eli ovatko kaikki sitten itsekkäitä paskiaisia?
Tällä palstalla on meneillään joku uskomus että kaikki muusikot ovat supermenestyviä megaluokan tähtiä. No suurin osa ei todellakaan ole.
Minunkin miehelleni keikat menevät kaiken muun edelle, jopa lapsien. Ja kyllä minä sen ymmärrän, mutta älkää viitsikö rinnastaa tätä johonkin kokopäiväiseen työntekoon josta saisi kunnon palkkion.
Keikat ovat tärkeitä, koska niistä saa sitä tunnettavuutta että edes joskus tulisi vaikka yksityiskeikka, josta saisi rahaakin.
Suurimmalle osalle muusikoista keikka = baari/lämppärikeikka, josta korvauksena saa ilmaiset juomat, matkakulut ja ehkä hotellin jos lykästää.
Muusikon puolisona saa myös aina sydän syrjällään miettiä, että mitähän se mies keksii siellä, maksetussa hotellissa koko illan ilmaiseksi juoneena ja "bändärien" ympäröimänä.
Ymmärrätkö että jokainen bändi aloittaa noin. Ensin tehdään tuota 4-5 vuotta, sitten saadaan vähän parempia keikkoja jne. ja lopuksi päästään ehkä sinne Provinssin päälavalle mutta edelleen heitetään klubikeikkoja myös. Jos et tuota sisäistä, et pysty kannustamaan ja tsemppaamaan.
Minun mieheni on tehnyt tuota kymmenen vuotta. Hän on mukana monessa bändissä ja on ollut myös eräässä varsin suositussa(?) viihteellisessä musiikkiohjelmassa.
Ei se mene noin. Eivät kaikki pääse pinnalle ja isoille keikoille. Pinnalle pääseminen vaatii rahaa, aikaa, tuuria ja hyvää ajoitusta. Kannustan ja tsemppaan miestäni aina. En ole koskaan kieltänyt häneltä mitään musiikkiin liittyvää, joskus minä olen se joka patistaa treenaamaan. Ennen lapsia minä kuljin keikoilla mukana kannustamassa.
T. Se edellinen kirjoittaja
Missä ohjelmassa? Sano vielä että joku Kuorosota, jossa oli puolet isojen kaupunkien asukkaista mukana.
Veikkaan että "Vain elämää". Voi olla myös "Tartu mikkiin". Olikos Kuorosodassa bändiä ollenkaan?
Tai sitten ajankohtaiseen kakkoseen kuvattiin katusoittajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota noin, keikkailu on työtä josta maksetaan rahaa. Ei se ole hauskanpitoa vaan duunia ja vieläpä erittäin rankkaa duunia. Jokainen työtätekevä joutuu järjestämään lapset hoitoon työn ajaksi eli ovatko kaikki sitten itsekkäitä paskiaisia?
Tällä palstalla on meneillään joku uskomus että kaikki muusikot ovat supermenestyviä megaluokan tähtiä. No suurin osa ei todellakaan ole.
Minunkin miehelleni keikat menevät kaiken muun edelle, jopa lapsien. Ja kyllä minä sen ymmärrän, mutta älkää viitsikö rinnastaa tätä johonkin kokopäiväiseen työntekoon josta saisi kunnon palkkion.
Keikat ovat tärkeitä, koska niistä saa sitä tunnettavuutta että edes joskus tulisi vaikka yksityiskeikka, josta saisi rahaakin.
Suurimmalle osalle muusikoista keikka = baari/lämppärikeikka, josta korvauksena saa ilmaiset juomat, matkakulut ja ehkä hotellin jos lykästää.
Muusikon puolisona saa myös aina sydän syrjällään miettiä, että mitähän se mies keksii siellä, maksetussa hotellissa koko illan ilmaiseksi juoneena ja "bändärien" ympäröimänä.
Ymmärrätkö että jokainen bändi aloittaa noin. Ensin tehdään tuota 4-5 vuotta, sitten saadaan vähän parempia keikkoja jne. ja lopuksi päästään ehkä sinne Provinssin päälavalle mutta edelleen heitetään klubikeikkoja myös. Jos et tuota sisäistä, et pysty kannustamaan ja tsemppaamaan.
Minun mieheni on tehnyt tuota kymmenen vuotta. Hän on mukana monessa bändissä ja on ollut myös eräässä varsin suositussa(?) viihteellisessä musiikkiohjelmassa.
Ei se mene noin. Eivät kaikki pääse pinnalle ja isoille keikoille. Pinnalle pääseminen vaatii rahaa, aikaa, tuuria ja hyvää ajoitusta. Kannustan ja tsemppaan miestäni aina. En ole koskaan kieltänyt häneltä mitään musiikkiin liittyvää, joskus minä olen se joka patistaa treenaamaan. Ennen lapsia minä kuljin keikoilla mukana kannustamassa.
T. Se edellinen kirjoittaja
Missä ohjelmassa? Sano vielä että joku Kuorosota, jossa oli puolet isojen kaupunkien asukkaista mukana.
Kukas se oli Kuorosodassa se tukevahko poitsu jolla vilkkui persvako koko ajan? :D Salee se on tuon kirjoittajan mies.
Herra jumala! Olin jo unohtanut tuon teini-ikäisen beatboxaajan. Eikö se seukannut sen yhden tytön kanssa siinä sarjan kuvaustenkin aikana? Se oli se joku heleä-ääninen omituinen blondi jonka kanssa tekivät jonkun söpön montaasinkin. AV-MAMMA BUSTATTU? :DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota noin, keikkailu on työtä josta maksetaan rahaa. Ei se ole hauskanpitoa vaan duunia ja vieläpä erittäin rankkaa duunia. Jokainen työtätekevä joutuu järjestämään lapset hoitoon työn ajaksi eli ovatko kaikki sitten itsekkäitä paskiaisia?
Tällä palstalla on meneillään joku uskomus että kaikki muusikot ovat supermenestyviä megaluokan tähtiä. No suurin osa ei todellakaan ole.
Minunkin miehelleni keikat menevät kaiken muun edelle, jopa lapsien. Ja kyllä minä sen ymmärrän, mutta älkää viitsikö rinnastaa tätä johonkin kokopäiväiseen työntekoon josta saisi kunnon palkkion.
Keikat ovat tärkeitä, koska niistä saa sitä tunnettavuutta että edes joskus tulisi vaikka yksityiskeikka, josta saisi rahaakin.
Suurimmalle osalle muusikoista keikka = baari/lämppärikeikka, josta korvauksena saa ilmaiset juomat, matkakulut ja ehkä hotellin jos lykästää.
Muusikon puolisona saa myös aina sydän syrjällään miettiä, että mitähän se mies keksii siellä, maksetussa hotellissa koko illan ilmaiseksi juoneena ja "bändärien" ympäröimänä.
Ymmärrätkö että jokainen bändi aloittaa noin. Ensin tehdään tuota 4-5 vuotta, sitten saadaan vähän parempia keikkoja jne. ja lopuksi päästään ehkä sinne Provinssin päälavalle mutta edelleen heitetään klubikeikkoja myös. Jos et tuota sisäistä, et pysty kannustamaan ja tsemppaamaan.
Minun mieheni on tehnyt tuota kymmenen vuotta. Hän on mukana monessa bändissä ja on ollut myös eräässä varsin suositussa(?) viihteellisessä musiikkiohjelmassa.
Ei se mene noin. Eivät kaikki pääse pinnalle ja isoille keikoille. Pinnalle pääseminen vaatii rahaa, aikaa, tuuria ja hyvää ajoitusta. Kannustan ja tsemppaan miestäni aina. En ole koskaan kieltänyt häneltä mitään musiikkiin liittyvää, joskus minä olen se joka patistaa treenaamaan. Ennen lapsia minä kuljin keikoilla mukana kannustamassa.
T. Se edellinen kirjoittaja
Missä ohjelmassa? Sano vielä että joku Kuorosota, jossa oli puolet isojen kaupunkien asukkaista mukana.
Veikkaan että "Vain elämää". Voi olla myös "Tartu mikkiin". Olikos Kuorosodassa bändiä ollenkaan?
Jos artisti on V.L, hän tekee hitosti töitä ja on lahjakas, pääsee vielä pinnalle ihan varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota noin, keikkailu on työtä josta maksetaan rahaa. Ei se ole hauskanpitoa vaan duunia ja vieläpä erittäin rankkaa duunia. Jokainen työtätekevä joutuu järjestämään lapset hoitoon työn ajaksi eli ovatko kaikki sitten itsekkäitä paskiaisia?
Tällä palstalla on meneillään joku uskomus että kaikki muusikot ovat supermenestyviä megaluokan tähtiä. No suurin osa ei todellakaan ole.
Minunkin miehelleni keikat menevät kaiken muun edelle, jopa lapsien. Ja kyllä minä sen ymmärrän, mutta älkää viitsikö rinnastaa tätä johonkin kokopäiväiseen työntekoon josta saisi kunnon palkkion.
Keikat ovat tärkeitä, koska niistä saa sitä tunnettavuutta että edes joskus tulisi vaikka yksityiskeikka, josta saisi rahaakin.
Suurimmalle osalle muusikoista keikka = baari/lämppärikeikka, josta korvauksena saa ilmaiset juomat, matkakulut ja ehkä hotellin jos lykästää.
Muusikon puolisona saa myös aina sydän syrjällään miettiä, että mitähän se mies keksii siellä, maksetussa hotellissa koko illan ilmaiseksi juoneena ja "bändärien" ympäröimänä.
Ymmärrätkö että jokainen bändi aloittaa noin. Ensin tehdään tuota 4-5 vuotta, sitten saadaan vähän parempia keikkoja jne. ja lopuksi päästään ehkä sinne Provinssin päälavalle mutta edelleen heitetään klubikeikkoja myös. Jos et tuota sisäistä, et pysty kannustamaan ja tsemppaamaan.
Minun mieheni on tehnyt tuota kymmenen vuotta. Hän on mukana monessa bändissä ja on ollut myös eräässä varsin suositussa(?) viihteellisessä musiikkiohjelmassa.
Ei se mene noin. Eivät kaikki pääse pinnalle ja isoille keikoille. Pinnalle pääseminen vaatii rahaa, aikaa, tuuria ja hyvää ajoitusta. Kannustan ja tsemppaan miestäni aina. En ole koskaan kieltänyt häneltä mitään musiikkiin liittyvää, joskus minä olen se joka patistaa treenaamaan. Ennen lapsia minä kuljin keikoilla mukana kannustamassa.
T. Se edellinen kirjoittaja
Missä ohjelmassa? Sano vielä että joku Kuorosota, jossa oli puolet isojen kaupunkien asukkaista mukana.
Kukas se oli Kuorosodassa se tukevahko poitsu jolla vilkkui persvako koko ajan? :D Salee se on tuon kirjoittajan mies.
A-P, tunnen sen. Asuu avoliitossa jonkun pimatsun kanssa, mutta ei niillä lapsia vielä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä haluaisin olla Charlie Wattsin vaimo♡
Vierailija kirjoitti:
Minä haluaisin olla Charlie Wattsin vaimo♡
Sehän on vanha pappa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-muijani kertoi harrastaneensa nuoruusvuosinaan seksiä erään Porilaisen bändin keulakuvan kanssa samalla kun rumpali paukutti toista vieressä. Kummallakin äijällä vaimo odotti kotona...
Vierailija kirjoitti:
Ex-muijani kertoi harrastaneensa nuoruusvuosinaan seksiä erään Porilaisen bändin keulakuvan kanssa samalla kun rumpali paukutti toista vieressä. Kummallakin äijällä vaimo odotti kotona...
Olen tavannut elämäni aikana monia miehiä, jotka nussivat kaikkea mikä edes etäisesti muistuttaa naista. Eivät ole soittaneet missään bändissä.
Tulevia muusikoita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-muijani kertoi harrastaneensa nuoruusvuosinaan seksiä erään Porilaisen bändin keulakuvan kanssa samalla kun rumpali paukutti toista vieressä. Kummallakin äijällä vaimo odotti kotona...
Olen tavannut elämäni aikana monia miehiä, jotka nussivat kaikkea mikä edes etäisesti muistuttaa naista. Eivät ole soittaneet missään bändissä.
Tulevia muusikoita?
No tulevia ainakin, jos ei muusikoita. Ehe ehe.
Mua oksettaa ihmiset, jotka hankkii lapsia, mut ei oo valmiita laittamaan asioita sitten tärkeysjärjestykseen. Kyllä perheen täytyy olla ensimmäisenä. Varsinkin ne perheenjäsenet, jotka eivät itse ole asemaansa vaikuttaneet millään lailla. (LAPSET)
Sehän ei tarkoita etteikö työtä vois tehdä, mut näissäkin näkee, ketkä osaa järjestellä asiat ja keillä ei ole mitään mielenkiintoakaan sellaiseen. Ihmettelen kun täälläkin joku äippä ymmärtää kun keikat menee omien lasten edelle jollain miehellä.. Huhhuh.
Oma mieheni on menestynyt alallaan, mutta ei puhettakaan etteikö perhe olis ykkössijalla. Muuten ei oltais lapsia hankittu, miksikään statussymbooliksi tms. ku muillakin on..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei Piritta, vituttaako kun ukkos etsii tasokaampaa seuraa? ;)
Jännä muuten, että koko postauksessa ei puhuta sanaakaan pettämisestä tai mustasukkaisuudesta, mutta keskustelussa se on aihe numero ykkösenä.
Ma luulen etta jos on oikein omistava luonne, ei ehka kannata julkisuuden henkilon kanssa aloittaa seurustelua. Naisia on ymparilla muitakin kuin bandarit ja jos sita alkaa miettimaan, menee vaan oma paa sekaisin.
Meidan lapset jo isoja mutta kun olivat pienia, jai paavastuu minulle. Mutta taloushuolia ei ollut. Lahinna se arsytti etta jotkut yritti saada yksityiselammamme lehtiin lasten kautta. Kylla me kaikki olimme lasna kun oli syntyma tms paiva, tai sitten juhlittiin muuna paivana. Ei se niin tarkkaa ollut.
Pahinta minusta on ollut levyn tekemisen aika. Hermo on kireällä koska kaiken pitaisi menna hyvin "putkeen". Meilla oli viela alussa sita, että ohjelmatoimisto ja manageri maarasi paljon asioita ja se sai joskus elaman sekaisin ja kaikenlaista ongelmaa aikaan, mika ei edes ole kerrottu kuin myohemmin.
Meilla ei juoda ja muukin rilluttelu on jaanyt. Pari bandi kaveria kuollut aikasin ja sekin laittaa asioita jarjestykseen.
Keikkojen jalkeen meilla ei tehda ristikuulustelua miten mani, vaan puhutaan ihan arki asioita. Tietenkin joku erikoinen asia mainitaan. Meilla on ohjelmatoimisto joka hoitaa asiat, enka puutu niihin keikkajuttuihin mitenkaan.
Sellaista, nytkin olen yksin kotona. Eilen soittelimme, mutta tanaan han on valmistelemassa illan keikkapaikkaa ja harjoittelee.
Missä ohjelmassa? Sano vielä että joku Kuorosota, jossa oli puolet isojen kaupunkien asukkaista mukana.