Joku syytti kuubalaisten lentopalloilijoiden raiskaamaa naista...

Olen nelikymppinen perheenäiti. Kymmenen vuotta sitten olin kahden lapsen eronnut äiti. Viiletin yöelämässä niin kuin nyt eronneet, aikuiset naiset tekevät. Taisin joskus lähteä jonkun tuntemattoman miehen matkaan ravintolasta. Tai aika montakin kertaa. Harrastettiin mitä harrastettiin ja koskaan en tuntenut turvallisuuttani uhatuksi. Olisi tietysti voinut käydä huonompikin tuuri. Että olisin törmännyt raiskaajaan. Onneksi näin ei käynyt.

Ne raiskatut naiset ovat ihan tavallisia naisia, äitejä, siskoja, työkavereita. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää ja hyväksyä, että kukaan ei odota tulevansa raiskatuksi, vaikka tekisi vähän villimpiäkin siirtoja parin siiderin jälkeen. Ja että se raiskaaja on idiootti ja kaiken lisäksi rikollinen, ja ansaitsee halveksunnan. Ei raiskattu.

Nykyään olen onnellisesti naimisissa. Totta kai opastan tyttäriäni varomaan liikkumasta yksin myöhään ja käyttämään alkoholia fiksusti. Se nyt vaan on naisen osa. Mutta missään tilanteessa, missään vaatteissa, minkään poliisin varoituksien jälkeenkään tämä yhteiskunta ei saa mennä siihen, että raiskatun pitäisi tuntea syyllisyyttä yhtään mistään.

Toivottavasti kuubalaiset lentopalloilijat saavat rangaistuksen. Ja raiskattu toipuu ja pystyy jatkamaan elämäänsä onnellisena kipeästä kokemuksesta huolimatta.