Miten olette tukeneet kuolevaa omaista?
Ikäihmistä/saattohoidossa olevaa?
Mitä, jos kuoleva lähiomainen ei ole ollut läheinen eläessään?
Ja millä lohduttaa uskonnotonta?
Kommentit (7)
En osannut varmaan lohduttaa mitenkään. Minusta oli kamalaa, että äitini sairastui lopullisesti vain 50-vuotiaana (toki monet sairastuvat paljon nuorempinakin). Toki koitin käydä usein sairaalassa, missä äitini siis syöpää sairastaessaan viimeiset kolme kuukautta oli.
Ja vaadimme loppuajasta kovempaa lääkitystä, mitä peruskipulääkitys on.
On vaan seurana, käy niin usein kuin voi. Mummoni oli 4 viikkoa saattohoidossa. Kävin pari kertaa viikonlopussa (asun eri paikkakunnalla). Ajelutin myös mummoa autolla eri paikoissa, esim miehensä haudalla hautausmaalla jne, saattohoidossa sitä ei mikään estänyt. Leikkain mummon kynnet kun kasvoivat pitkiksi. Juteltiin niitä näitä. Ei kuolemasta sinänsä kuitenkaan. Lopussa kun mummo ei enää kommunikoinut ja oli suun osan aikaa tajuttomana, vaan luin hänelle ääneen. Isäni ja veljensä kävivät joka päivä.
Kiitos vastauksista!
Läheinen sinnitellyt sairauksineen vuosia, nyt ilmeisesti loppu lähenee.
Ai kauheeta, kun luin tuon otsikon vaikka kuinka monta kertaa muodossa: "Miten olette tukeneet KUOLAAVAA omaista", enkä voinut ymmärtää että eikö tuosta talouspaperilla selvittäisi... anteeksi tämä ohis.
Jos on sairaus tai lääkitys joka aiheuttaa jatkuvaa kuolaamista ei siinä ihan yksi pyyhkäisy auta. Limaa, räkää ja kuolaa tulee kokoajan, jossain tapauksessa se häiritsee hengitystä. Toki sitäkin voidaan yrittää lääkkeillä auttaa mutta ne ei aina auta.
Muuten tämä aihe voi tukea kuolevan omaista on tärkeä. Voi keskustella siitä mitä kuolevan ihmisen elämässä on ollut hyvää, kuinka tärkeä hänen elämäntyönsä on ollut. Tämä ei ole kovin edistynyt normaali vanhushoidossa, toivottavasti jatkossa asia paranee.
Kuolevan hoito on sellaista mitä enemmän tekee sen vähemmän osaa. Riittämättömyyden tunne on aika yleistä.
Perintöasiat kannattaa sopia ja laittaa kuntoon, on sitten helpompaa hoitaa hommat kun perintöä päästään jakamaan.
No ei sitä millään lohduta,vie syömistä,juomista,lue,ole läsnä
Mut huomasin et oma isä ei ole ollut enää täällä pitkään aikaan,onneksi ne aivot jotenkin ihmeesti kytkeytyy pois päältä kun ihminen lähellä rajaa ja kipeä...