Mies väitti, että voidaan olla ystäviä, hehhehhee...

Seurustelin lyhyen aikaa miehen kanssa, eron jälkeen sovittiin, että voidaan jatkaa ystävinä. Tämä sujui ihan ok jonkin aikaa, tosin pääasiassa kuuntelin hänen murheitaan ja itsetuntopulmiaan, kunnes sitten aloin seurustelemaan uudestaan. Olin siis tapaillut muitakin, ja meidän erostamme oli jo yli 2v. , mutta hänpä suuttui, kun oli "kokoajan kuitenkin ajatellut, että jospa meistä siltikin tulisi pari". No siedin tämän ja annoin anteeksi, ystävyys jatkui jonkinlaisena, kunnes mies yllättäin lopetti yhteydenpidon. Koska oli löytänyt naisen. Sen jälkeen mulla oli murhetta, mutta eipä tämä ystävyys sitten sellaista tietenkään jaksanut kuunnella...Harmittaa, että alunperinkään uskoin mihinkään ystävyyteen tän miehen kanssa. Onneksi on muita, ja oma mies.

No, välillä tämä naurattaa, välillä harmittaa. Hassuinta ehkä se, että se meidän parisuhteen päättyminen ei harmittanut juuri lainkaan, ja mietin miksi ikinä sen lapsellisen ja jäykän miehen kanssa olinkaan, mutta tää ystävyysasia kyllä harmitti, tunsin oloni petetyksi.

Kunhan avauduin. Muille tapahtunut samaa?