vaativa vauva ja uupunut äiti
Löytyykö kohtalotovereita?
Poika täyttää tällä viikolla 5 kk, heräillyt koko ikänsä 1,5-2 tunnin välein. Koliikki oli pahimmillaan ennen 3 kk ikää, jonka jälkeen hiipui pois. Nyt pari viikkoa pojalla suht vakiintunut vuorokausirytmi ja yöt vähän helpompia (3-4 herätystä). Päivisin tosi raskasta, saa ottaa pojan mukaan vessaan yms. viihtyy tosi vähän yksin lattialla/sitterissä. Muuten kyllä iloinen ja terve ja normaalisti kehittynyt. Onkohan koliikki jättänyt jälkensä vai onko luonteeltaan vaan vaativa? Minä itse oon tosi puhki, en ole pystynyt nukkumaan enää pitkään aikaan päivisin ja yötkin ovat levottomia vaikka poika sattuisi nukkumaan.
Poika syö enää kerran yössä rintaa. Pitääköhän lopettaa sekin ja kokeilla unilääkkeitä tilapäisesti? Onko kokemuksia? Löytyiskö apu jos ottais vaan muutamana yönä ja saisi nukuttua.
Olen käynyt akupunktiossa ja nyt ajattelin kokeilla melatoniinia, mutta auttaakohan sekään?
Sukulaiset kaukana, apujoukkoja ei ole..
Kommentit (4)
esikoinen oli vauva aikana ihana, oli aina tyytväinen, ei juuri itkenyt, nukkui ja söi hyvin. Nyt mulla on kohta 3kk poika ja on sitten ihan eri kaliiperia.. Yöt nukkuu kyllä hyvin, syö vain kerran, mutta päivisin ei sitten juuri nukukkaan. Ei myöskään viihdy hetkeäkään yksin, on varsinainen sylivauva! Imuroidakkin täytyy poika rintarepussa.. Sitterissä ja lattialla viihtyy nykyään jo pienen hetken, mutta ei yksin. Vessaankin poika tulee mukaan sitterissä tai sylissä.. Ja poika kyllästyy kaikkeen ihan tosi nopeesti.. ensin tykkää katsella jotain ja puolen minuutin päästä se onkin jo ihan tylsää..
Eli toiset lapset vaan taitaa olla vaativampia kuin toiset. En tiedä, mutta luulen että helpottuu sitten kun vauva pääsee itse jo liikkumaan ja kaikki rytmit muuttuu enemmän säännöllisiksi..toivotaan ainakin..
koitetaan jaksaa..
Meilläkin 5 kk ikäinen poika, joka on myös aivan sairaalasta asti pitänyt puolensa, että saa mitä haluaa. Meillä oli myös jonkun verran mahavaivoja jotka helpottivat 3 kk iässä. Ei varmaan ihan selvää koliikkia mutta sinne päin kuitenkin. Illat menivät kanniskellessa, pisimmät päiväunet olivat 1,5 tuntia. Eli tiedän myös miltä tuntuu kun omaa aikaa ei jää. Meillä myös yöt olivat levottomia 3 kk iästä noin 5 viikkoa eteenpäin, heräiltiin tunnin välein. Alkoi tosiaan unenpuute jo vaikuttaa omaan mielialaankin..
Nyt kuitenkin vajaan kuukauden verran päivärytmi on muuttunut paremmaksi, poika nukkuu ensimmäiset päiväunensa vaunuissa noin 3 tuntia ja seuraavat noin 1-2 tuntia. Yöllä syödään kahdesti ja väliajat nukutaan muutamaa tutin laittoa lukuunottamatta. Meilläkään ei viihdytä kovin pitkiä aikoja lattialla itsekseen mutta luulen, että kunhan poika alkaa ryömiä, hän alkaa viihtyä paremmin. Luulen, että meille tähän rytmin helpottumiseen auttoi puuro, jota annan aamuisin ja iltaisin. Oletko jo antanut kiinteitä lapsellesi? Meilläkään ei muut soseet auttanut uneen ja olimme jo melko epätoivoisia ja väsyneitä..
Eli sekavan kirjoitukseni tarkoituksena oli, että olen sitä mieltä, että aika auttaa uniongelmiin, samoin ruoka. Meillä poika jo melko isokokoinen, joten ei pärjää enää pelkällä maidolla.
Tiedän miltä tuntuu olla väsynyt, en minäkään pysty nukkumaan päivisin. Mutta olen nyt huomannut, että tilanteet vaihtelevat nopeastikin ja kyllä niitä helppoja kausiakin tulee lapsen kasvaessa.
Voimia sinne!
Kiitos kohtalotovereille lohdutuksesta. Toivotaan, että 7 kk iässä tosiaan alkaa jo viihtymään paremmin lattialla : )
Poika syö 2 x päivässä soseita, sillä varmaan saatu yöunet 3-4 tunnin pätkiin aikaisemmista. Puuroa ei olla vielä kokeiltu, velli aiheutti mahakipuja.
Pitää vaan yrittää jaksaa.. : )
Tosin meillä on homma alkanut helpottaa nyt kun poika 7 kk:n ikään tultuaan oppi etenemään lattialla kierimällä. Siihen saakka ei juuri lattialla viihtynytkään ja välillä jo luulin, ettei ikinä opi mitään kun pitäisi vain sylissä saada olla!!! Nyt kuitenkin jo nostelee peppuaankin lupaavasti, että eiköhän se ryömiminen tai konttaaminenkin kohta ala.
Oon ollu kanssa tosi uupunut välillä ja ihmetellyt miten tämä vauva-arki voi olla näin raskasta. Poika ei viihtynyt missään muualla kuin sylissä. Ei sitterissä, ei kantoliinassa, ei vaunuissa, ei lattialla ja sylissäkin ollessa olisi pitänyt ko ko ajan kanniskella ympäriinsä ja esitellä paikkoja. Päiväunetkin ovat olleet luokkaa 3x½h. Ei siinä oo paljon jääny aikaa itelle.
Oon kuitenkin yrittänyt lohduttautua sillä, ettei homma ikuisesti yhtä hankalana jatku ja parempaan nyt näyttäisikin olevan menossa. Zemiä sullekkin.