Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia lapsen antamisesta adoptioon?
03.07.2016 |
Oisko täällä kellään kokemusta lapsen adoptioon antamisesta? Kaduttiko jälkeenpäin?
Sain täysin yllättäen tietää olevani raskaana ja raskaus on niin pitkällä, ettei abortti ole enää mahdollinen. En ole koskaan halunnut lapsia enkä niitä halua edelleenkään ja nyt on muutenkin todella huono ajankohta kaiken kaikkiaan. Raskaudesta ei ollut mitään merkkejä, kuukautiset tuli normaalisti ym. Vasta jokin aika sitten mulle tuli omituisia vatsakipuja ja pahoinvointia, luulin pitkittyneeks vatsataudiksi..
Kommentit (13)
Kannattaa kyllä miettiä tarkasti. Suomessa on kuitenkin hyvä sosiaaliturva, ei sillä rahalla juhlita, mutta varmasti saat kaiken tarvittavan vauvalle. Kunnat myös myöntävät seteleitä, joilla voi ostaa lastenhoito tai siivousapua. Neuvolan kautta voi varmasti saada vaikka perhetyöntekijän ja muutakin tukea
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä adoptioprovoaja tulee kohta kertomaan. Hän on antanut lapsen adoptioon ainakin ylipainon, nuoren iän, gradun teon, koiran ja ulkomaan töiden takia. Odotas hetki.
Oikeasti monilla ei kokemusta ole, koska Suomessa annetaan hyvin vähän lapsia adoptioon. Ja hyvä niin.
Mene ensin adoptioneuvontaan - siellä sinulla on tapaamisia ja saat pohtia asiaa, saat oikeaa tietoa asioiden kulusta ja ehkä päätös sinulle selviää. Et siis vielä sinne mennessäsi ole luopunut lapsesta, sen päätöksen saa tehdä vasta 8 vkon kuluttua synnytyksestä! Suomessa todellakin saa tukea ja apua lapsen kanssa elämiseen, mutta kuitenkin tärkeintä on rakkaus lapseen ja, jos sitä ei kykene tuntemaan ja antamaan, on se mielestäni ainakin lievää pahoinpitelyä - jokainen lapsi ansaitsee syntyä haluttuna ja rakastettuna!
En ole antanut lasta adoptioon itse, mutta olen adoptiolapsen kummitäti ja voin kertoa, että tämän lapsen vanhempien, ja luulen, että muidenkin adoptiovanhempien mielestä, lapsen antaminen on mitä suurin rakkaudenteko ja kiitoksen aihe!
Voimia päätökseen!
Laita tori.fi tai huutonettiin ilmoitus. Wt-röökimuija antaa lapsensa pois koska ei hallitse ehkäisyä, vaihto liilaan tukkaväriin, leopardilegginseihin, crocseihin taikka Karlens-siideriin.
Olen itse tismalleen samassa tilanteessa paitsi tarkasti harkittuani olen jo päätynyt pitämään lapsen. En siis ole myöskään ikinä lapsia halunnut, päin vastoin. Mieti rauhassa sitä, mikä on sinulle oikea ratkaisu. Kumpaan tahansa päätökseen päädyt tulee se kulkemaan enemmän tai vähemmän mukanasi loppuelämäsi. Siksi on myös tärkeää ettet kuuntele (harvojen) tahdittomien lääkärien/hoitajien mielipiteitä asiasta. Päätös on yksin sinun ja olet ainut jonka täytyy elää sen kanssa loppuelämä. Suurin osa suhtautuu kuitenkin asiallisen ymmärtäväisesti tilanteeseen. Kannattaa myös pyytää josko saisit psykologilta keskusteluapua- ainakin minua se auttoi päätöksen muodostumisessa. Muista, että myös adoptioon antaminen voi olla suuren rakkauden osoitus. Tsemppiä loppuraskauteen!<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole omakohtaista kokemusta. Tätini antoi 50-luvulla lapsensa adoptioon. Silloin asenteet olivat kovia au-lapsia ja heidän äitejään kohtaan. Silloin ei ollut vielä lainsäädäntö asiasta kunnossa. Tarkoitus oli, että lapsen vanhemmat antavat tietoja lapsesta, mutta he tulivat mustankipeiksi ja lopettivat kaiken yhteydenpidon tätiini lapsen ollessa vuoden ikäinen. Täti nimittäin alkoi katua päätöstään....
Kertoisin sen verran, että siitä päätöksestä et pääse eroon, ja voi mennä että mietit asiaa joka päivä. Tätini tapasi poikansa seuraavan kerran, kun tämä oli 30 v. Täti on jo kuollut, mutta hänen poikansa on aina kutsuttu suvun juhliin. Siinä syntymän ja ehkä tapaamisen välissä on paljon elämää- ja myös kuolemaa. Adoptiolapsi ei välttämättä etsi sinua käsiisi tai jos etsii, hän voi olla katkerakin. Adoptiopäätös on hyvin lopullinen, jos päädyt suljettuun versioon, ja voi käydä niin, että et enää koskaan näe, ja suru jää sydämeesi. Nyt voi tuntua, että et halua, mutta tuntuuko se siltä lapsen synnyttyä? Harkitse asioita hyvin tarkkaan.
Nykyisin on myös käsittääkseni sellainen kuin avoin adoptio, eli voit pitää yhteyttä lapseen, vaikka hän onkin laillisesti adoptiovanhempiensa lapsi. Entä jos tunteesi muuttuvat myöhemmin? Sanotaan, että veri on vettä sakeampaa.
Harkitse hyvin tarkkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samantyyppisiä kokemuksia kuin seiskalla. Paitsi että adoptoitua lasta ei hyväksytty missään. Lapsi odotti äitinsä yhteydenottoa koko elämänsä ajan, sitä ei tullut, äiti kuoli vanhuuttaan. Julminta mitä tiedän, enkä siksi puolla adoptiota. Lapsi miettii aina sisimmässään, miksi äiti hylkäsi hänet. Liian raskasta..
Kiitos vastauksista ja neuvoista.
Olin kyllä huolehtinut ehkäisystä, syön pillereitä ja kun erheetyin pettämään kuolemansairasta miestäni niin käytössä oli myös kortsu.
En vaan yksinkertaisesti usko, että tässä jo muutenkin kamalassa tilanteessa enää mitenkään jaksaisin hoitaa vauvaa. Ihmeen on tapahduttava, että mieheni selättäisi sairautensa. En usko, että vauvan isä tulisi olemaan millään muotoa tekemisissä lapsensa kanssa eli olisin täysin yksin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adoptio on sosiaalinen itsemurha.
Sen lisäksi lapsella on oikeus etsiä biovanhemmat joten jonakin päivänä se lapsi saattaa ottaa yhteyttä.
Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ollut järkevintä tehdä abortti.
Vierailija kirjoitti:
Adoptio on sosiaalinen itsemurha.
Sen lisäksi lapsella on oikeus etsiä biovanhemmat joten jonakin päivänä se lapsi saattaa ottaa yhteyttä.
Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ollut järkevintä tehdä abortti.
Abortti ei ole enää mahdollinen, ei ollut edes siinä kohtaa kun sain raskaudesta tietää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äitini antoi toisen lapsen adoptioon kun tuli teininä raskaaksi ja hänen perheensä painosti adoptioon. oli liian nuori että olisi voinut itse asiasta edes päättää, ei mitään jakoa kasvattaa lasta jos hänen perheensä ei häntä tukisi, eikä tukenut. kys. adoptioon annettu lapsi on oikein onnellinen ja menestynyt herrasmies :)
Mä joskus ajattelin antavani lapseni adoptioon, mutta kun raskaus eteni niin totesin, etten mä pysty siihen ja päätin pitää lapsen, vaikka tiesinkin joutuvani yksinhuoltajaksi.
Abortin kyllä saa erityisistä syistä vielä melko myöhäisilläkin viikoilla.