Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Veljeni mielestä lasten velvollisuus ei ole auttaa vanhempiaan, minun mielestä on. Kumpi oikeassa?
03.07.2016 |
Minua turhauttaa se, että joudun yksin hoitamaan yhä enemmän ja enemmän ikääntyvien vanhempieni kaupassakäyntitarpeita, pihatöitä ja viime aikoina myös raha-asioita. Vanhempani ovat vielä sen verran hyväkuntoisia että pärjäävät kotosalla mutta vähän raihnaisina tarvitsevat minusta jo tämän tyyppistä apua. Mielelläni sitä myös annan, mutta mielestäni veljeni pitäisi osallistua auttamiseen yhtä paljon tai edes enemmän kuin nyt eli ei yhtään.
Veljelläni on tässä asiassa jokin outo periaate, eli hänestä vanhempien tehtävä on pitää huolta lapsista mutta ei päinvastoin. Hänestä vanhempien pitäisi myydä omaisuuttaan ja ostaa sillä palveluita itselleen, siis tuhlata rahaa sellaiseen, jonka me voisimme tehdä paljon edullisemmin. Veli sanoo myös että mieluummin olisi jättänyt syntymättä (mutta ei varmaankaan tarkoita sitä). Minusta tuo on puhdasta itsekkyyttä.
Veljeni on lapseton ja seurustelee, on töissä mutta tälläkin hetkellä pitkällä kesälomalla. Ajasta ei siis ole kiinni. Minulla on kaksi alle kouluikäistä lasta. Tuntuu ettei veli oikein tiedä todellisesta kiireestä ja stressistä mitään eikä osaa ollenkaan arvostaa sitä työtä mitä teen vanhempiemme hyväksi. Jaksaisin kyllä paremmin jos tulisi edes vähän kiitosta.
Kumpi on oikeassa? Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä?
Kommentit (43)
Kumpikin on oikeassa. On luonnollista auttaa vanhempiaan, mutta rajansa siinäkin on.
Olen seurannut vierestä, kun lapset hoitavat erittäin iäkästä vanhempaansa ja uupuvat. Lisäksi siitä tulee aina riitoja sisarusten välillä. Aina joku kokee tekevänsä enemmän kuin muut.
Sinulla on myös oma perheesi, joka tarvitsee sinua. Vanhempiesi avuntarve lisääntyy. Mieti paljonko voit ja jaksat. Et voi myöskään velvoittaa veljeäsi tekemään mitään, jos hän ei halua.
Paras vaihtoehto olisi asunto palvelutalosta. Sieltä voi ostaa palveluja tarpeen vaatiessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen veljesi kanssa samaa mieltä. Vanhempien velvollisuus on hoitaa lapset koska ovat niitä hankkineetkin.
Mun mielestä lasten ei ole pakko auttaa vanhempia jos ei halua. Veljelläsi ei ole mitään velvoitteita jos kokee ettei halua. Ei sunkaan tarvitse. Mieti vaikka 20 v eteenpäin, tilanne voi olla sama sä passaat ja veljesi tekee mitä haluaa. Anna vaan vanhempiesi ostaa palveluja säästyy katkeruudesta.
Olen samaa mieltä kuin veljesi. Vanhempien on velvollisuus auttaa lapsiaan, koska ovat syypäitä näiden olemassaoloon. Sen sijaan lapset eivät ole pyytäneet saada syntyä ja ovat syyttömiä olemassaoloonsa. Ei ole mitään velvollisuutta auttamiseen. Jos tahtoo auttaa, niin senkun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se on kiinni vanhemmistakin.
Mä voisin äiti jelpatakin, jos se joskus olisi vaivautunut auttamaan itse. Tai edes olisi pitänyt lapsena musta huolta. Mä en sitä nyt paapo, en. Siitähän saa kuulla, että veren pitäisi olla vettä sakeampaa.
Sorry, mä olen anopin tyttö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai se on kiinni vanhemmistakin.
Mä voisin äiti jelpatakin, jos se joskus olisi vaivautunut auttamaan itse. Tai edes olisi pitänyt lapsena musta huolta. Mä en sitä nyt paapo, en. Siitähän saa kuulla, että veren pitäisi olla vettä sakeampaa.
Sorry, mä olen anopin tyttö.
Minun vanhempani ovat pitäneet minusta oikein hyvää huolta. En silti aio ruveta passaamaan heitä vanhuksina. En vain halua.
Oikeassa on veljesi. Lapsi ei ole pyytänyt syntyä, joten vanhemmat ovat velvollisia huolehtimaan lapsesta täysi-ikäisyyteen asti. Lapsi taas saa itse päättää miten jatkaa suhdetta vanhempiinsa täysi-ikäisenä. Velvollisuutta hoitaa ei ole.
MUTTA monissa perheessä ja suvussa on tapana auttaa toisiaan, vanhemmat aikuisia lapsiaan ja aikuiset lapset vanhempiaan.
Oma mielipiteeni on että jos on omaisuutta, niin sitä kannattaa käyttää palveluiden ostamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tyypillistä suomalaista tuo asenne, että lasten velvollisuus ei ole hoitaa/auttaa vanhempiaan. Ei se lain mukaan olekaan, mutta mielestäni siihen on MORAALINEN velvollisuus, mikäli vanhemmat ovat hoitaneet itse leiviskänsä hyvin.
Olen se, joka tuolla aiemmissa viesteissä suosittelee palvelutaloa. Eli kohtuudella ja itseään rikkomatta. En voisi kuvitellakaan, että en auttaisi vanhempiani. He auttavat minua yhä edelleen mm. lastenhoidossa. Kun he alkavat vanheta, todellakin autan heitä jaksamiseni rajoissa.
Voivatko vanhempanne itse kommentoida asiaa? Vai ovatko miten hyvin "kärryillä" asioistaan?
Se ei ole hyvä, jos sinä joudut tehdä vanhempien avuksi niin paljon, että väsyt täysin. Ehkä vanhempasikin mieluummin ostaisivat joitain palveluita kuin antaisivat sinun uupua.
Veljesi kanssa voitte keskustella mielipiteistänne, mutta ei kummankaan ole omaa mielipidettään pakko muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on kiinni vanhemmistakin.
Mä voisin äiti jelpatakin, jos se joskus olisi vaivautunut auttamaan itse. Tai edes olisi pitänyt lapsena musta huolta. Mä en sitä nyt paapo, en. Siitähän saa kuulla, että veren pitäisi olla vettä sakeampaa.
Sorry, mä olen anopin tyttö.
Minun vanhempani ovat pitäneet minusta oikein hyvää huolta. En silti aio ruveta passaamaan heitä vanhuksina. En vain halua.
Ok.
mä olen nyt oppinut perheen tärkeyttä ja yhtenäisyyttä miehen suvun puolelta, että olen "henkeen ja vereen" huolehtija. ;)
En kuitenkaan odota, että omat lapset hoitavat meitä, kun vanhetaan. En tehnyt lapsia hoitajakseni.
Kyllä myös vanhemilla tietenkin vastuuta. Yleensä jos lapsia kohtelee hyvin. Niin ne hoitavat kyllä kysymättäkin. Olihan minunkin isä omaishoitajana isoisälleni yli 10 vuotta. Vaarilla ei ollut kun huononäkö niin ei pärjännyt sen takia joka asiassa. Muuten tosin oli omatoiminen, ei hoito ollut raskasta.
Minäkin kävin joskus kaupassa ja hoidin asioita, ei ollut raskasta, kun oli niin hyvä kuntoinen ja tervejärkinen loppuu asti. Tietenkin jos on niin itsekäs että ei halua hoitaa vanhempia, niin juttu erikseen siihen ei paljon voi vakuttaa. Ihmisen persoonallisuudet on erilaisia.
Itse olen luonteeltani sellainen, että esim. omia vanhempia autan, koska arvostan heidän mielipiteitä ja ovathan nekin auttaneet minua ja auttavat vieläkin kun kysyy esim. asioihin neuvoa. Olen 31-vuotias, niin vanhemmat hyvässä hapeassa vielä, niin ei tarvi vähään aikaan ruveta omaishoitajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on samanlainen tilanne kuin ap:lla ja veljellään. Toimin ja ajattelen kuten ap:n veli mutta tunnen toisaalta huonoa omaatuntoa asiasta, kun sisarukseni auttaa vanhempiamme minunkin edestäni. Erityisesti tämäntyyppinen tilanne korostuu, kun ikääntyneet vanhemmat asuvat omakotitalossa, jossa työtä riittäisi niin paljon kuin jaksaisi tehdä. En vain jaksa motivoitua puutarhanhoidosta, pikkuremonteista tms., joita en vapaa-ajallani ikinä muutoinkaan harrastaisi.
Olen sitä mieltä, että jos vanhemmilla on varaa hankkia ulkopuolista apua, niin tulisi tehdä, ei kukaan saa hautaan rahojaan mukaansa. Pahimmillaan aikuisten lasten oma elämä on kytköksissä vanhempien auttamiseen vuosikaudet ja auttamisen painolasti kulkee mukana.
Minun milestäni on, ehkä hiukan harmillista puhua velvollisuudesta auttaa vanhempia. Itse koen, että sen jonkinlaista vastavuoroisuutta. - Toisaalta elämä on siinä mielessä julma, että tuosta vastavuoroisuudesta ei välttämättä varsinaisesti ikinä palkita tai saa kiitosta. Jos ja kun vanhemmat esimerkiksi kuolevat, niin myös ne lapset, jotka eivät ole osallistuneet yhtään vanhempien hoitoon ovat käsiojossa vaatien perintöä vain koska ovat kerran olleet lapsia ja vanhempiinsa nähden ovatkin edelleen. Sitten vingutaan, että kuinka perintövero on kamala ja hirveä. Ikäänkuin vanhemmilla olisi kasvatustehtävän päätyttyä ollut velvollisuus jättää perintönä yhtään mitään aikuisille lapsilleen. Samalla Se lapsi joka on uhrannut aikaansa enemmän pitääkseen huolta ja auttaakseen vanhempia saa syytteen, että on kieroillut. Ja tämä syyte ei välttämättä tule sisaruksislta vaan heidän elämänkumppaneiltaan; syytös ei välttämättä saa aikaan mitään mutta pahimmillaan voi katkaista ja päättää sisarusten välit ilman, että kukaan saisi oikeastaan mitään perintöä.
Tänä päivänä voi ulkoistaa kaikkea.
Jos pihassa pitää auttaa viikoittain, muutto kerrostaloon.
Äitini kun alkoi maksaa nurmikon leikkaamisesta naapuruston pojalle, tajusi tämä tulee kalliiksi. Ja se oli vain 1 työ.
Omakotitalo myyntiin ja muuttotappiokunnalla kesti lähes vuoden.
Uusi koti rempattiin katosta lattiaan, parvekkeelle lasitus , vessaan ja kylppäriin lattialämmitys.
Kauppa on nyt 150 m päässä ja edelleen muuttotappiokylässä palvelu pelaa.
Laitan kauppalistan sinne kerran viikossa, kauppias ilmoittaa summan, maksan sen ja kauppias vie ostokset vanhemmille.
Kerran 2 vkossa he käyvät ostamassa kevyemmät ostokset.
Kauppias antoi vinkin myös ikkunan pesijästä.
Nyt heillä käy siivooja kerran vkossa joka myös pesee ikkunat 2 x vuodessa.'
Tänä päivänä voi ulkoistaa lähes kaiken. Ja sitä kannattaa käyttää hyväksi.
Yksiselitteisesti sinä olet oikeassa ja veljesi täysi mulkku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on kiinni vanhemmistakin.
Mä voisin äiti jelpatakin, jos se joskus olisi vaivautunut auttamaan itse. Tai edes olisi pitänyt lapsena musta huolta. Mä en sitä nyt paapo, en. Siitähän saa kuulla, että veren pitäisi olla vettä sakeampaa.
Sorry, mä olen anopin tyttö.
Minun vanhempani ovat pitäneet minusta oikein hyvää huolta. En silti aio ruveta passaamaan heitä vanhuksina. En vain halua.
Ok.
mä olen nyt oppinut perheen tärkeyttä ja yhtenäisyyttä miehen suvun puolelta, että olen "henkeen ja vereen" huolehtija. ;)
En kuitenkaan odota, että omat lapset hoitavat meitä, kun vanhetaan. En tehnyt lapsia hoitajakseni.
Minä en ole yhtään huolehtija ja suku on minulle yhdentekevä asia. Olen kyllä lojaali ystävä ja heidän tukenaan seison.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on kiinni vanhemmistakin.
Mä voisin äiti jelpatakin, jos se joskus olisi vaivautunut auttamaan itse. Tai edes olisi pitänyt lapsena musta huolta. Mä en sitä nyt paapo, en. Siitähän saa kuulla, että veren pitäisi olla vettä sakeampaa.
Sorry, mä olen anopin tyttö.
Minun vanhempani ovat pitäneet minusta oikein hyvää huolta. En silti aio ruveta passaamaan heitä vanhuksina. En vain halua.
En olisi voinut kuvitellakaan jättäväni vanhempaani yksin syövän, leikkausten ja hoitojen keskelle ja olla hoitamatta häntä loppuun asti. Sääli, että vanhempasi ovat pitäneet sinusta hyvää huolta, mutta luoneet empaattisen ihmisen sijaan pikkukeisarin.
Alue: Aihe vapaa
EI tämä olen oikeassa tai väärässä olemisen kysymys. Te olette eri mieltä asiasta ja kummallakin on oikeus olla sitä mieltä mitä on ja käyttäytyä sen mukaan ja sitten paheksua sitä toista ja pitää itseään parempana.