Pomottavan lapsen kasvatus

Haukkujen uhallakin aion kysyä neuvoa tältä palstalta. Meillä asuu neljävuotias tyranni, jonka kasvattaminen on ollut alusta saakka hankalaa. Tyttömme mielialat vaihtuivat jo vauvana nopeasti ja iloinen jokellus muuttui sekunneissa raivoisaksi huudoksi, jos maito tai vaipanvaihto ei tapahtunut ensivinkaisusta. Pyrin tietenkin vastaamaan vauvan tarpeisiin parhaani mukaan, mutta koska en esimerkiksi kulkenut kotona ilman paitaa, tissin suuhun saaminen kesti useimmiten niin kauan että kunnon huuto ehti alkaa.

Taaperoiästä lähtien lapsi on halunnut päättää kaikesta, myös minun ja isänsä tekemisistä, siitä huolimatta ettemme ole koskaan tanssineet lapsen pillin mukaan. Olemme kasvattajina johdonmukaisia ja tietyt rutiinit ja säännöt ovat pysyneet samanlaisina kaikki nämä vuodet. Sääntöjen rikkomisesta tai esimerkiksi läpsimisestä seuraa aina lapsen ikään sopiva rangaistus. Vietämme myös paljon aikaa lapsen kanssa, luemme, leikimme ja tapaamme ystäväperheiden lapsia sekä annamme tytölle mahdollisuuksia päättää joistain asioista. Silti tyttö koittaa pomottaa ja pompotella ja sitten raivoaa kun emme tottele häntä.

Pärjäämme lapsen kanssa arjessa ihan mukavasti vaikka se kysyykin pitkää pinnaa, mutta näin kesälomalla ongelma nousee pintaan. Tyttö on tyytymätön kaikkeen yli puolet valveillaoloajastaan, ja käyttäytyy aivan kuin häntä ei olisi kasvatettu tai huomioitu mitenkään. Nettipalstoilla ollaan yksimielisiä siitä että lapsi pomottaa jos hänen on annettu kasvaa sellaiseksi. Mitä ihmettä teemme väärin?