Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistukseni ja pelkoni pilaavat koko perheen elämän :(
01.07.2016 |
Minulla on ahdistuneisuushäiriö, jota hoidetaan terapialla. Lääkäri ja terapeutti ovat sitä mieltä, että lääkehoitoa ei aloiteta; oireeni eivät ole tarpeeksi pitkäkestoisia ja vakavia (muka).
Ongelma on, että pelkoni ja ahdistukseni pilaavat koko perheemme elämän. Siltä minusta tuntuu. Olen lähes päivittäin ahdistunut jostain asiasta. "Teema" vaihtelee, mutta pelot ovat sellaisia, että voisivat aivan hyvin käydä toteen. Ahdistus lamaannuttaa minua sisältäpäin. Kykenen tekemään välttämättömät hommat, mm. kotimme on siisti ja lapsilla ruokaa ja puhtaat vaatteet. Ulkoilemme myös päivittäin jne. Kuitenkin koko ajan sisintäni jäytää milloin mikäkin pelko, ja se tekee minut ärtyisäksi ulospäin enkä jaksa tehdä asioita joita haluaisin, puhumattakaan että pystyisin nauttimaan elämästä ja ajasta nyt kun lapset ovat vielä lapsia. Suunnittelen kaikenlaista, että menemme vaikka yhdessä puistoon tai pelaamme jotain peliä. Ei siis mitään suurta, mutta nämäkin jää tekemättä :( Nytkin odotin kesälomaa, että käydään pyöräilemässä ja uimassa ym.
Terapia on yhtä tyhjän kanssa. Vuoden olen siellä tunnollisesti käynyt, ei mitään muutosta. Läheisille en kovin usein viitsi avautua peloistani. Ensinnäkään en halua kuormittaa heitä, ja toisekseen en halua, että minua pidetään hysteerisenä. Kykenen siis pitämään jonkinlaista "naamaria" yllä, vaikka sisältä olen hajalla. Ulospäin näkyy vain tuo ärtymys (miehelle olen kyllä sanonut, että ärtymys johtuu ahdistuksestani - ettei luule, että hänessä vika. Ja lapsille sanon, ettei ole heidän vika). Kukaan ei tiedä, kuinka ahdistunut oikeasti olen ja mitä milloinkin pelkään :(
Nyt taas huomasin, että kello on jo seitsemän illalla, ja taas meni tämäkin päivä ahdistuksessa ja pelossa :(
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
En tajua, eikö ihminen tikahdu kun koko ajan pelkää jotain. Eräs sukulaiseni on juuri tuollainen, että ei tarvi kuin sania että astuu ovesta ulos niin jää auton alle, hukkuu, eksyy metsään,
jos joka hetki pelkää jotain niin luulisi että selässä ja takataivossa hirveä paine koko ajan ja mieli ei pääse ikinä lepotilaan, kun koko ajan pelätään työttömyyttä, sairautta, rahan menetetystä.
Tämä on täysin väärä elämisen malli.
Juuri näin. Lopettaisin heti jos pystyisin.
t.Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Aivan kuin minun tekstiäni! Pelkoni ja ahdistuksen aiheeni ovat täsmälleen saman tyyppisiä kuin sinulla. Järki ei auta. Kun se ahdistuksen tunne tulee, niin se vaan tulee. Terapiassa on käyty läpi keinoja, joilla tunnetta voisi helpottaa, katkaista sen syöverin heti alkuunsa. Joskus toimii, yleensä ei :( Mindfullness-harjoituksia olen tehnyt, tosin epäsäännöllisesti. Yritän myös liikkua säännöllisesti ja syödä terveellisesti. Nukkuminen tahtoo varsinkin arkena jäädä vähiin, mikä ei tietenkään ole hyvä juttu.
Minä olen myös hyvin tunnollinen ja myös syyllistyn herkästi. Olen lapsesta asti kärsinyt ajoittaisesta ahdistuksesta, mutta lasten saamisen jälkeen tilanne on täysin riistäytynyt hallinnastani (siksi hakeuduinkin hoitoon). Niin, en tiedä miksi en koe saaneeni terapiasta hirveästi hyötyä. Olen ulospäin todella tyyni, vaikka sisällä kiehuu. Ehkä minua ei siksi oteta tosissaan? Olen kyllä kertonut psykiatrille ja terapeutille rehellisesti kaikki. Lääkäri myös perusteli, etten tarvitse lääkettä siksi kun suoriudun kaikista koti- ja työvelvoitteistani ahdistuksesta huolimatta, eli toimintakykyni on kaikesta huolimatta hyvä.
Tiedän, että murehtiminen ei auta mitään ja pilaan oman ja muiden elämän murehtimisella ja ahdistuksellani. Mutta kun se tunne tulee, se vain tulee. Ja ne itsepintaiset ajatukset, jotka kulkevat ihan omia reittejään (AINA pulpahtaa mieleen se pahin vaihtoehto). Itselläni kiihtyy elimistökin hetkessä nollasta sataan, siis sydän hakkaa, etoo, hikoiluttaa. Fyysiset reaktiot tulee usein jo nopeammin kuin edes tajuan mitä pelkään. Inhottavinta on herätä yöllä, kiihtyä, pelätä, ahdistua ja heittää hyvästit yöunille. Ei kai tätä voi ymmärtää muut kuin samasta kärsivät.
Kiitos 16 ja 18 pitkistä viesteistä ja neuvoista. Paljon ajattelemisen aihetta! Ja kiitos kaikille muillekin vastanneille!
Juuri tällä hetkellä on onneksi suht rauhallinen olo, käytiin koko perhe ulkona ja lapset meni rauhallisesti nukkumaan. Osaan todellakin arvostaa ja nauttia näistä hetkistä kun en pelkää ja ahdistus on vähäksi aikaa poissa!
t.Ap