"Kiusaamisesta" ja "syrjään jättämisestä"

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamiseen liittyen otetaan usein esiin myös "porukasta sulkeminen", "syrjään jättäminen" ja "eristäminen". Avoin kiusaaminen on tuomittavaa aina, mutta syrjään jättämiselle on usein syynsä.

Monesti se ns. syrjään jätetty on tyyppi, joka ei osaa sosiaalisia suhteita, ei osaa vastata, nälvii ja satuttaa vastatessaan muita, sen aloitteet ovat kömpelöitä ja taidottomia, sillä ei ole huumorintajusta häivääkään ja se vaan ei kerta kaikkiaan ymmärrä ketään muuta.

Olen eräässä netin keskusteluryhmässä, johon on tullut tänä kesänä uusi tyyppi. Hän on suoraan sanoen idiootti. OK, ymmärrän oikein hyvin, että on kamalaa syntyä täydellisen huumorintajuttomana ja kasvaa siitä edelleen nuoreksi mieheksi täydellisen tilannetajuamattomana ihmisenä. Mutta tää tyyppi on sammuttanut hauskan keskusteluryhmämme ihan täysin idioottikommenteillaan. Monet ovat jo vaienneet ja tänään päätin minäkin lopettaa. Eristämistä? Syrjimistä? Kiusaamista? Jos yksi puuttuu joka hemmetin asiaan ihan väärällä ja epäoleellisella tavalla, yrittää vääntää vitsiä sieltä missä sitä ei ole, keskittyy epäoleellisuuksiin ja ottaa silmätikkuja - jotka sitten tietty pakenee ensinnä. Näen hänen profiilistaan, että hän on nuori mies, ja jonkunlainen koulutuksentapainenkin on mainittu. (kyseessä siis suljettu fb-keskusteluryhmä - huumoripainotteinen selllainen).

Tilanne pisti miettimään, että kun minua, aikuista, pännii tuon selvästi vammaisen idiootin lättyily ryhmässä näin paljon, että haluan koko ryhmästä pois, niin miten sitten voi olla oikein vaatia lapsia hyväksymään kaiken maailman kakkapäitä aina leikkimään kanssaan - olivat he mimmoisia hyvänsä. Kuka suojelee niitä normaaleita?

OT, mutta kuulostaa samalta, kuin moni täällä kirjoitteleva.

Mutta kun lapsilla on yleensä huono syy jättää toinen syrjään, esimerkiksi siksi että joku vaikka haisee pahalle. Ei ole syy jättää sitä pois leikistä.

Ai että tämänkö takia mua onkin elämässä niin paljon syrjitty? Olen ihan nätti, hoikka nainen ja luonteeltani ystävällinen ja empaattinen, kuuntelen ihmisiä enkä koskaan tahallisesti ole loukannut ketään. Sen sijaan tiedän montakin tapausta jotka tarkoituksellisesti loukkaavat muita, puhuvat jatkuvasti pahaa ja ovat muutenkin todella törkeitä luonteeltaan ovat juuri niitä "lauman johtajia"

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamiseen liittyen otetaan usein esiin myös "porukasta sulkeminen", "syrjään jättäminen" ja "eristäminen". Avoin kiusaaminen on tuomittavaa aina, mutta syrjään jättämiselle on usein syynsä.

Monesti se ns. syrjään jätetty on tyyppi, joka ei osaa sosiaalisia suhteita, ei osaa vastata, nälvii ja satuttaa vastatessaan muita, sen aloitteet ovat kömpelöitä ja taidottomia, sillä ei ole huumorintajusta häivääkään ja se vaan ei kerta kaikkiaan ymmärrä ketään muuta.

Niin, tietenkin usein se onkin tällainen tyyppi, mutta tiedän myös sellaisia tapauksia, joissa se syrjitty tyyppi on ollut hauska ja ystävällinen.

Jos oikeasti ilkeään ihmiseen yrittää pitää etäisyyttä, niin se on ihan ymmärrettävää, mutta jälkimmäisessä tapauksessa syrjiminen ON kiusaamista.

Miksi ap halveksii vammaisia aloituksessaan? Ei kuulosta kauhean fiksun humoristiselta.