Läheisyyden puute..

Olen ollut vuoden naimisissa mieheni kanssa ja meillä on alle 5-vuotias lapsi ja toinen tulossa. Olen yrittänyt puhua aiheesta miehelleni ja tehnyt itse alotteita, mutta ei. Ongelmana on läheisyyden puute. Emme riitele ja arki rullaa mukavasti. Vanhempina olemme läsnä ja rakastavia, mutta toisiamme kohtaan ei mitään.

Mieheni ei sano minulle edes hyvää yötä vaikka toivotan. Ei haleja, ei suudelmia. Kun minä halaan tai suutelen , tuntuu että se on hänelle ennemmin vaivaannuttavaa. Seksiä meillä on n. Kerran 2 kuukaudessa. Viime kerta kesti noin minuutin. Mies oli pahoillaan ja lähti pesulle.

Tuntuu, että pakahdun. Tilanne ei ole muuttunut suuntaan eikä toiseen raskauden aikana. Olen surullinen, mutta olen monta kertaa asian ottanut esille ja se ei auta mitään. Mies ei ota asiaan kantaa millään tapaa.

Olen jopa niin säälittävä, että käyn hieronnassa kerran kuukauteen ja se normaali kosketus on enemmän kuin kotona saan koskaan.

En ole hätiköijä, mutta viime aikoina olen alkanut miettimään että milloin on aika erota? Jos toista ei yksinkertaisesti vain kiinnosta. Välillä tuntuu, että miehen puolelta olen vain sen takia että kulissit pysyvät kunnossa. Pettämiseen en usko.