***HELMIKUISTEN maanantai turinat***

En tiedä miks on näin pirteä aamu,ihan tietysti kiva vaihteeksi. Mutta kiva ei ole, että mua on ihan oikeesti supistellu enemmän ja vähemmän säännöllisen epäsäännöllisesti lauantai illasta asti! Toivois et tulis kunnon supistuksia, niitä synnytys sellaisia vaikka näistäkin kyllä jo osa tosi napakoita. Ja viime yönä tuli oikein kunnolla kirkasta, venyvää (YÖK!) limaa. Mun tuurilla se ei kuitenkaan tarkoita mitään synnytystä parin vuorokauden sisään.



Tänään täytyis soittaa neuvolaankin, kun tajusin et mun yliaikaiskontrollipäivä olis tän viikon perjantai enkä ole saanut mitään ohjeita miten toimia, varaanko itse ajan jne. Seuraava neuvolakin on vasta keskiviikkona myöhään iltapäivällä etten silloin sitä aikaa ehdi edes enää varata. Sen siitä saa kun vaihtuu neuvolatäti koko ajan, tuntuu että ite pitää huolehtia kaikki...



No, mitäs muut meinaa puuhata tänään ettei mene vaan synnytyksen odotteluks? Mulla on tuo neljävuotias vauhtiveikko tässä kotosalla tänään, joten varmaankin ainakin hetkeks tuonne ulos mennään jos pakkanen vähän laskisi. Sillä on vähän tekemisen puutetta näin kotipäivinä kun veli on eskarissa aamupäivät. Saa sitten isäntä töiden jälkeen vähän enemmän touhuta lasten kanssa. Jotenkin on itsellä paha mieli jo lastenkin takia kun äiti ei pysty, äiti ei jaksa... syntyis jo!!!



Larppa rv 40+6

Eli noita jonkinlaisia supistuksia on ollu jo monta päivää, mutta täällä kotona yhä ollaan. Illallakin tuli 10 min. välein vajaan parin tunnin ajan, ja that´s it. Nukkunut oon tosi huonosti, eilen alko tursuta väärä reikä (peräpukama siis) ja se kirvelee ja kutisee. Mulla tuli niitä ekan synnytyksen jälkeen, ja olivat paljo kivuliaampia kuin eppari ja II asteen repeämä emättimessä. Tosi kiva lähteä synnyttään kun vaiva on jo valmiina. Saa varmaan hommata kolmilahkeiset housut tai jotain =( Ja sitte närästää yms.



Tänään on erikoinen päivä, oon ihan yksikseni kotona. Mies on talvilomalla ja lähti esikon kanssa päiväksi kyläilemään. Huvittais vaikka leipoa, mutta kaikenlainen asennon vaihtaminen tekee tosi häijyä, joten taidan ottaa levon kannalta tän päivän. Ja neuvolassa täytyy pyörähtää iltapäivällä - oispa nuo verenpaineet niin korkeella, että pääsis vaikka käynnistykseen (no, sitä en taida ihan oikeesti toivoa).



Henrina rv 40+4 (kohta meillä on maalis-vauva)

Voiko odottavan aika olla todellakin näin pitkä.... laskettuaika oli siis eilen ja ei kyllä merkkejäkään synnytyksen alkamisesta tai edes lähenemisestä. Lisäksi kiukku meinaa aina nousta kun puhelin soi ja kaikki kyselee, että " eikö vieläkään" . Argh!



Toivottavasti tuo pakkanen vähän laskisi ja pääsisi ulkoilemaan iltapäivällä. Nyt sinne on turha mennä, kun mun tissit alkavat heti kipuilla, vaikka kuinka yritän niitä suojailla. Onko muilla samoja " oireita" ?



Tällaista odottelua siis täällä, toivottavasti kohta alkais tapahtua. Olis niin ihanaa saada oma nyytti kainaloon ; )



Tiuhti76 + Kunto 40+1

Täälläkin jo kypsyttää tää odottelu. Tuntuu ettei aika kulje millään ja kaikki vaan kyselee et koska ja koska...

Mulla särkee alaselkä ja välillä on mahassa sellaista menkkamaista kipua, et siinä on kaikki oireet mitä löytyy. Kait ne sit ens viikolla käynnistää jos ei ala kuulumaan mitään sitä ennen. Mulla on vaan itellä 7 päivä synttärit et saas nähdä saanko sinä päivänä parhaan lahjan.





40+3

Tulin toivottamaan tsemppiä teille ja Larppa meillä ainakin neuvola täti olis varannu sen yliaikakontrolli ajan, voithan sää äitiyspolille soittaa ja kysyä siitä ajasta !!



Mutta kyllä tämä vauva-arki on niin ihanaa että sitä kannatti odottaa ;) Tiedän kyllä että ne viime päivät on tuskaa ja sitä vaan odottaa joko joko ja kaikki soittaa mutta niinkui sanoin kaikki murheet unohtuu kun vaava on sylissä ;)



Kävin laittaa syntyneet sivuille " oskarista" tiedot jos joku haluaa käydä kurkkaa.



minkki kera oskun 6 vrk

... niin ilmottelen että täällähän minäkin edelleen. Joka päivä luen pinon, mut ei oo oikein mitään asiaa. Tää on tätä samaa joka päivä mun kohdalla. Supistaa joskus, sen että sen just huomaa, muttei tee mitään kipeetä. Yöt tulee nukuttua entistä paremmin ja tää parasiitti mahanahkan sisällä on niin kovin rauhallinen, ettei siihen ainakaan herää yöllä. Edelleenkään ei turvotuksia, joten tää on sillee menny paljo paremmin loppuajasta ku esikoinen. Maaliskuulle mennään ja pitkälle, ellei käynnistellä, oon siitä jo ihan 100varma. Ja toisaalta, jos ei käynnistetä niin tää painaa varmaan sen viis kiloo, kun LA:na oli jo arviossa 4250g (esikoisen arvio oli 40+0 4131g ja kun käynnistettii / synty 41+1 niin oli oikeesti 4054g). Tää parasiitti sais kyllä edelleen tulla omineen, mut tuntuu siltä, ettei todellakaan tuu vielä ainakaa tällä viikolla, jos edes seuraavalla. Joten pitäisköhän siirtyy lukemaan noin maaliskuisten pinoja...?



Henkisesti kypsyvä (fyysisesti EI) Dentaurus 40+4

Enpä olis uskonut että vielä olen yhdessäkoossa ja tuntuu ettei vauvalla ole aikeita tuolta masusta vielä vähään aikaan tulla.

Mulla supistukset alkoi jo vkolta 18 ja vkolla 25 jäin sairaslomalle supistusten ja liitoskipujen takia. Oisin kyllä kuvitellu et etuajassa syntyy, mutta ei. Suppareita on päivittäin ja illalla supistelee kovemmin, mutta lopahtavat aina yöksi. Turhauttavaa tämä itsensä ja tuntemusten tutkailu ja sitten vielä kun kaikki tutut soittelee ja kyselee että eikö vieläkään? Kaikki mahdolliset on keinot vauvan ulos saamiseksi on jo kokeiltu ja nyt päätin lopettaa yrittämisen.

Mieskin oli lomalla 2 vkoa kun ajateltiin että varmaan vauva syntyy lomanaikana, mutta tänään joutui jo menemään töihin ja nyt sitten vaan jännätään ehtiikö synnytyksen mukaan kun on sen verran pitkä työmatka jos lähtö sairaalaan tulee työaikaan.

Olo on kuin norsulla ja mihinkään ei oikein tee mieli lähteä, auton rattin taa on kuitenkin vielä ahdettava itsensä kun pitää viedä ja hakea eskarilaista.

YÖt onneksi tulee nukuttua vähän paremmin kuin kuukausi sitten,nyt närästys vaivaa enää alkuyöstä. Käsien puutuminen on uusi vaiva mitä edellisissä raskauksissa ei ollut, ärsyttävää on kun joutuu kääntämään kylkeä vähän väliä. Tämän massan kanssa se ei ole ihan helppoa, kiloja kun nyt plakkarissa 22 kg !

Olen päättänyt " unohtaa" päivämäärät etten miettisi paljonko jo yli lasketun ja melko varmaa on että meidän helmikuun helmestä tulee maalismussukka. Itse olen myös maalislapsi, mutta synttäri päivälleni asti tuskin pitävät vauvaa masussa.

Joten ei muuta kuin pitkää pinnaa tähän odotukseen kaikille kanssasisarille!

-katerina & toukka 40+4-

Tulin juuri neuvolasta - ja täti sano, että saa lähteä synnärille vonkumaan käynnistystä heti! Verenpaineet aika korkeella (alapaine 100), ja pää ollu tokkurainen, pissa onneksi puhdas. Saa nähä mitä ne siellä sanoo, mutta edes jotain tapahtuu nyt! Tässä nyt odottelen, että mies tulee lapsen kanssa kotiin ja sitte viedään tenava mummulaan ja nokka kohti synnäriä. Mua alko nyt jännittää... Pitäkää peukkuja, että tuun vasta nyytin kanssa takas kotia!



-Henrina

Silloin lähtökuoppia kaivelin sairaalaan lähdölle. Ihan en tavoitteseeni päässyt, ettkö vauva kainalossa olisin curling-loppuottelua katsellut. Poika syntyi jääkiekkomatsin ekalla erätauolla. Kaikkinensa homma kesti 9 tuntia, josta useampi tunti kului kaupungilla ja nelisen tuntia sairaalassa. Oikein olen huojentunut synnnytyksen sujumisesta. Kokoa pojalla oli " vain" 4065 g:aa ja 53 senttiä. Oli kova pelko isommastakin...



Nyt kotona ja poika vain syö ja nukkuu. Ihana mussukka!

Se perjantainen lima taisi olla sitten sitä limatulppaa. Lauantai-aamun heräsin 4 aikaan siihen kun vedet meni ja vauva syntyi vihreästä vedestä 18.19. Synnytys käynnistettiin oksitosiini-tipalla (niin kuin esikoisenkin).



Kaikki meni hyvin kuitenkin, vaikka siis lapsivesi oli vihreää ja vauvalla oli napanuora 2 kertaa kaulan ympärillä. Synnytys kesti reilut 5 tuntia ja ponnistusvaihe 7 min.



Tyttö oli 3450 g ja 52 cm, pää 35,5 cm. Kotiin tultiin siis tänään.



Koittakaa vielä jaksaa odottajat, ja onnea uusille helmille!



ai niin rv oli 40+4.



Tuu-Tikki82 ja pikku ruusunnuppu 2 vrk

Sen verran päättäväisesti tuntúu tämäkin asukki masussa viihtyvän. Eli ei mitään edistystä, eilen intoilin oikein lenkkeillen kauniin ilman innostamana, alkumatkasta supistelikin mukavasti mutta siihen se sitten jäi. Ja yöt olisi edelleenkin hyvinkin rauhallisia, jos ei tuo taapero tunkisi viereen nukkumaan. Poika onkin ollut kuumeessa pari päivää, tänään ensimmäistä kertaa päästiin ulos sitten perjantain.



Lonkat kipeytyy kyllä kovasti nukkuessa, vähintään tunnin välein pitäisi kylkeä kääntää ja siinähän sitten herää väkisinkin kun tämän masun kanssa yrittää ympäri vääntäytyä. Henkisestikin alan olla melkoisen kypsä, aika karmiva on tämä yhdistelmä yliaikainen raskaus, kuumeinen taapero, koululaisilla hiihtoloma ja auto korjaamolla. Että täällä aletaan kohta hyppiä seinille jos ei jotain ala tapahtua.



Mutta eipä tässä sitten muuta " uutta" kerrottavaa olekaan, pinot alkaa olla tosi lyhkäsiä, puolet maalismammoistakin taitaa olla rynnistänyt ohi. Mulla seuraava neuvola olis torstaina, ja samana päivänä yritän vielä kolmatta kertaa vyöhyketerapialla saada jotakin aikaan. Koitetaan siskot jaksaa vielä!!



Manna ja eekuli 40+3

Mann@ tsemppiä, uskon että alkaa tympiä tuo yhdistelmä, viikko menee yllättävän nopeaa. Meilläkin kun joku muksu kuumeilee/sairastaa on tosi tylsää ku ei minnee pääse ja muut kersat hyppii seinille. Voin vain kuvitella siihen samaan raskauden viimeiset metrit :/.



Suppareita täältä lähettelen teille tasaisesti jotta pääsisitte synnyttämään. Taitaa kaikki olla jo täysiaikaisia, olenko aivan väärässä?? no onhan huomenna jo vika päivä tätä kuuta.



Laittelin tuonne jokunen päivä sitten viestiä iltasella jonon perään että meille syntyi poika 15.2. rv 40+1. Synnytys oli nopea 3h. Siitä tarinaa tuolla synnyttäneiden pinossa.



t. Hellu ja poika kohta 2vk

Mä alan jo oikeasti huolestua :o( Toivottavasti multa on mennyt vain jotenkin ohi hänen kuulumisensa... Kertokaa nyt joku jos tiedätte jotain Pliiiiiiiis!!!!!!

Tulin ilmoittelemaan, että meidän poika näki päivänvalon keskiviikkona 22. päivä. aamulla kuudesta asti mientä menkkamaista jomottelua alavatsalla. Mies meni töihin, sanoin että tuskin syntyy, ei tää siltä tunnu vielä. Ei mennyt tuntemukset kuitenkaan ohi päivän aikana vaan kivut voimistui. Puhuin kaverin kanssa puhelimessa yli tunnin vielä puolen päivän jälkeen. Laitoin kukille multaa, korjasin keittiön verhoa ja paklasin seinää. Kahden jälkeen soitin sairaalaan, että voinko ottaa suun kautta kipulääkettä ja milloin pitäisi tulla näyttäytymään, kun kivut epäsäännöllisesti noin 10 min välein. Kätilö sanoi, että voi hyvin vielä olla kotona jos pystyy. Soitin miehen kotiin ja menin suihkuun, joka vähän auttoi. Sitten oli pakko lähteä sairaalaan. Neljältä oltiin siellä ja sanoin heti kätilölle, että voisin sitä kivunlievitystä ottaa. Tutki ensin ja kohdunsuu jo 7cm auki, sanoi että tulee vauhdilla, hänpä soittaa heti anestesialääkärille. Lääkäri tuli pikaisesti, sain spinaalin ja heti kun vaikutti sirryin synnytyspöydälle ja ponnistusvaihe alkoi melkein samantien. 17.45 syntyi potra poika synnytyksen kestettyä vain 3,45h. Kaikki meni hyvin ja nyt ollaan oltu kotona la:sta lähtien. Sairaalaksi vaihtui oulaskankaan sairaala naistenklinikan sijaan, kun muutimme tänne Oulaisiin nelisen viikkoa sitten.



En tiedä kuinka moni on jo pikkuisensa saanut, mutta tasapuolisesti onnitteluja kaikille. Ja odottajille onnea matkaan kun se hetki koittaa!



tiger

Meille syntyi ihana tummatukkainen tyttö lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, rvk 40+5. Mitat 4080g, 52cm.



Lauantai-iltana alkoi taas supistella 6-7 minsan välein kivuliaasti puoli kahdeksan maissa, sairaalaan lähdettiin puoli 11 illalla. Synnytysvastaanotossa kohdunsuu oli 3cm auki, ja lapsivedet menivät svo:n pedille...siinä sitten makaisin lammikon keskellä ;) Päästiin suoraan saliin klo 23.15, kohdunsuu auki 4cm. Sain ilokaasua, muttei se auttanut mitään. Pyysin puudutetta, ja koska kohdunsuu oli jo 6cm auki, ei kuulemma ehtisi laittaa muutakuin spinaalin. Siinä vaiheessa olin niin kipeä, että sanoin että kaikki käy. Kätilö laittoi tipan käteen, ja aloin huutamaan, että nyt on pakko ponnistaa...kätilö toppuutteli, ja katsoi kohdunsuulle; se olikin 10 cm auki, ja tyttö oli maailmassa kahdella ponnistuksella klo 0.04. Synnytyksen kokonaiskesto siis 4tuntia 40 minsaa, josta ponnistusvaihe 1 minsa. Eli se oli nopea synnytys, ja vaikka kivunlievitys jäi vähäiseksi, niin silti jäi ihan hyvä fiilis :) Ensimmäisen asteen repeämä tuli ja muutama ommel laitettiin. Istuminen luonnistuu ihan hyvin.



Kotiin tultiin tänään iltapäivällä, kun en halunnut makoilla sairaalassa;oli ihan kauhea ikävä esikoista, ja kummankin sekä mun että vauvan vointi oli hyvä. Olo on niin helpottunut, onnellinen ja väsynyt. Nyt sitten harjoitellaan arkea kahden lapsen kanssa. Onneksi mies on 3 viikkoa isyyslomalla.



Tsemppiä muille helmiksille, vauva sylissä on odottamisen arvoinen :)



Spiral ja tyttö 2 vrk + esikoinen 2v1kk

Täällä valvotaan maanantaita vaikka oikeastaan olisi kai pitänyt aloittaa jo tiistain pino. Tämä maanantai oli LA ja sen kunniaksi sain limaa alapäästä. Supistelikin aika mukavasti illan, mutta nyt jälleen loppuneet.



Supisteluja ollut jo monta viikkoa ja vaikka viimeisimmät ovat alkaneet olemaan eri tavoin säännöllisiä, tuntuu silti, ettei mitään toivoa synnytyksen alkamiseen... Kontrolliultrassa kun kävi ilmi ettei supistukset olleet vaikuttaneet paljoakaan viimeiseen kolmeen viikkoon :-(



Että hengessä mukana täälläkin. Odottelun ihanaa kärvistelyä ja haaveita vauvan tapaamisesta masun ulkopuolella...



Ainua ja 40 +1