Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa pitäisi kertoa lapselle, ettei hänen "isänsä" olekaan hänen biologinen isä?
27.06.2016 |
Taustasta sen verran, että tulin raskaaksi miehelle, jonka kanssa emme olleet parisuhteessa. Olin itsekin sinkku tuohon aikaan, joten mistään pettämisestä tms. ei ollut kyse.
En kertonut raskaudestani kyseiselle miehelle, joka oli aika tyhmää näin jälkeenpäin ajateltuna (mutta olimme vasta 19, kun tuo tapahtui, eli teinin aivot...). Muutin uudelle paikkakunnalle hieman ennen raskauden puoliväliä, ja tapasin siellä pari vuotta vanhemman miehen, jonka kanssa rakastuimme.
Hän oli ihan sinut raskauteni kanssa, ja menimme nk. "pikanaimisiin". Lapsi syntyi, ja kaikki (paitsi tietenkin minä ja mieheni) pitävät miestäni pojan biologisena isänä. Virallisesti papereilla hän onkin isä. Neljä vuotta myöhemmin saimme miehen kanssa tyttären, ja vuosi tuon jälkeen yhteisen pojan.
Nyt tuo vanhin poika (eli se, joka ei ole mieheni biologinen lapsi) on täyttämässä 13. Mietin, että missä vaiheessa pitäisi kertoa, vai pitäisikö ollenkaan?
Tuskin on sitä itse tajunnut, vaikka näyttääkin ihan erilaiselta kuin mieheni ja pikkusisaruksensa.
Suoraansanottuna en tahtoisi kertoa, mutta onko tässä vaihtoehtoa? Miten voisin edes kertoa tuon lapselleni?
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olit jo puolivälissä raskautta, kun tapasit tän nykyisen miehen? Eikö sen suku ja kaverit ihmetellyt, kun olit jo raskaana? Näyttelitte, että olitte olleet jo yli puolivuotta yhdessä? Ei mee tää trolli läpi nyt
Muuten toiselle paikkakunnalle jo aiemmin.
ap
*muutin.
Ja lisään vielä sen, että ainakin minun suvussani ihmiset deittailevat ihan vapaasti ihmisiä, ja kertovat asiasta vasta kun kaikki ol pysyvää. Ja suvustani samassa kaupungissa kanssani asui vain lapsuudenperheeni, enkä heidänkään luona vieraillut kovinkaan usein.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
13v on vielä riippuvainen vanhemmistaan, ei voi katkaista välejä kokonaan mutta nyt on viimeinen hetki kertoa ilman, että poika menettää luottamuksen maailmaan ja ihmisiin. Jos tuollaisen asian saa myöhemmin tietää, niin menee kyllä luottamus kaikkeen, onko kaikki muukin valhetta. Selitä, miksi et ole pystynyt asiaa aiemmin kertomaan. Asia voisi teoreettisesti ainakin tulla ilmi jonkin sairauden kohdalla, jos sitä tutkittaisiin ja selviäisi, ettei voi perintötekiöiltään olla isänsä biologinen lapsi... äh, huonosti selitetty mutta jotain sen tyylistä voisi käydä.
No onneksi lapsi on vielä vasta täyttämässä 13. Eli ei välttämättä hylkää minua, jos kerron?
Enkä myöskään halua, että hän hylkäisisi mieheni, joka rakastaa poikaa yhtä paljon kuin kahta biologista lastaan.
ap
Ei poika teitä hylkää, jos saisi aikuisena tietää, niin sitten ehkä voisikin. Joku ehdotti perheasiainneuvottelukeskusta mutta mielestäni perheneuvola olisi oikeampi paikka, jos haluaa ammattilaisen kanssa ensin jutella kertomisesta ja suunitella sitä ja sitten vaikka yhdessä kertoa asian pojalle siellä perheneuvolassa. Poika voisi tarvittaessa jatkaa käyntejä siellä jos tarvitsee apua asian käsittelyyn. Kaikki menee kyllä ihan hyvin :)
Vierailija kirjoitti:
Niin muutit, mutta miehen tapasit vasta kun olit puolivälissä raskautta
Niin, mutta en olekaan kovin läheinen sukuni kanssa. Koko miehestä saivat tietää vasta kun menimme naimisiin, ja lapsesta hieman sen jälkeen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
13v on vielä riippuvainen vanhemmistaan, ei voi katkaista välejä kokonaan mutta nyt on viimeinen hetki kertoa ilman, että poika menettää luottamuksen maailmaan ja ihmisiin. Jos tuollaisen asian saa myöhemmin tietää, niin menee kyllä luottamus kaikkeen, onko kaikki muukin valhetta. Selitä, miksi et ole pystynyt asiaa aiemmin kertomaan. Asia voisi teoreettisesti ainakin tulla ilmi jonkin sairauden kohdalla, jos sitä tutkittaisiin ja selviäisi, ettei voi perintötekiöiltään olla isänsä biologinen lapsi... äh, huonosti selitetty mutta jotain sen tyylistä voisi käydä.
No onneksi lapsi on vielä vasta täyttämässä 13. Eli ei välttämättä hylkää minua, jos kerron?
Enkä myöskään halua, että hän hylkäisisi mieheni, joka rakastaa poikaa yhtä paljon kuin kahta biologista lastaan.
ap
Ei poika teitä hylkää, jos saisi aikuisena tietää, niin sitten ehkä voisikin. Joku ehdotti perheasiainneuvottelukeskusta mutta mielestäni perheneuvola olisi oikeampi paikka, jos haluaa ammattilaisen kanssa ensin jutella kertomisesta ja suunitella sitä ja sitten vaikka yhdessä kertoa asian pojalle siellä perheneuvolassa. Poika voisi tarvittaessa jatkaa käyntejä siellä jos tarvitsee apua asian käsittelyyn. Kaikki menee kyllä ihan hyvin :)
Kiitos. Ehkä tämä on paras vaihtoehto.
ap
Ai niin, ja kavereista sen verran, että paras ystäväni oli juuri lähtenyt vaihtoon ulkomaille ja muita ystäviä minulla ei siihen aikaan ollut.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä nyt kertoisin. Yhdessä miehesi kanssa. Ja hänen pitää sanoa pojalle, että on aina tuntenut itsensä tämän isäksi. Onko hän siis virallisesti adoptoinut pojan?
Nykyään näin dna-aikana on lähes mahdotonta salata isyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäähän sun kertoa se myös pikkusisaruksille. Asiakoskee myös heitä.
Kyllä mä nyt kertoisin. Yhdessä miehesi kanssa. Ja hänen pitää sanoa pojalle, että on aina tuntenut itsensä tämän isäksi. Onko hän siis virallisesti adoptoinut pojan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varaudu siihen, että poikasi haluaa etsiä biologisen isänsä aikuisena.
Melkoisia naishiviöitä tässä maailmassa on. Etkö mieti ikinä muita kuin itseäsi? Julmaa varastaa mieheltä lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro heti, kerro myös miksi olet toiminut tähän siten kuin olet. Lapsen on saatava heti tietää, että hänen isänsä ei ole biologinen lapsen isä. Hän on varmaan jo jollain tasolla ihmetellyt asiaa.
Kerro myös kuka on lapsen isä, ja yritä järjestää tapaaminen, jos lapsi haluaa, yleensä haluaa. Ota rauhallinen hetki ja sano, että sinulla on tärkeää asiaa lapsellesi. Kerro tuo tarinasi alusta alkaen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä nyt kertoisin. Yhdessä miehesi kanssa. Ja hänen pitää sanoa pojalle, että on aina tuntenut itsensä tämän isäksi. Onko hän siis virallisesti adoptoinut pojan?
Hän ei ole adoptoinut, vaan menimme naimisiin todella nopeasti ja lapsi syntyi meidän avioliittomme sisällä. Hän oli automaattisesti papereissa mieheni lapsi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Melkoisia naishiviöitä tässä maailmassa on. Etkö mieti ikinä muita kuin itseäsi? Julmaa varastaa mieheltä lapsi.
Minulla on ollut syyni. Vaikka alapeukkuja sataisikin, niin tällä palstalla en sitä avaa. Niistä syistä saa mieheni lisäksi korkeintaan tietää poikani.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kerro heti, kerro myös miksi olet toiminut tähän siten kuin olet. Lapsen on saatava heti tietää, että hänen isänsä ei ole biologinen lapsen isä. Hän on varmaan jo jollain tasolla ihmetellyt asiaa.
Kerro myös kuka on lapsen isä, ja yritä järjestää tapaaminen, jos lapsi haluaa, yleensä haluaa. Ota rauhallinen hetki ja sano, että sinulla on tärkeää asiaa lapsellesi. Kerro tuo tarinasi alusta alkaen.
Olen aika varma että poika itse tahtoisi heti tapaamisen. Olemme jo keskustelleet tästä mieheni kanssa, meistä kummastakin se olisi ihan OK (ei tietenkään mikään hälläväliä-asenne, mutta ymmärrättehän, mitä ajan takaa).
Mutta entä itse lapsen biologinen isä? Jos 13 vuoden päästä joku ottaisi vain yhtäkkiä yhteyttä ja kertoisi, että hei, sinulla on lapsi, niin mikäköhän olisi suhtautuminen?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkoisia naishiviöitä tässä maailmassa on. Etkö mieti ikinä muita kuin itseäsi? Julmaa varastaa mieheltä lapsi.
Minulla on ollut syyni. Vaikka alapeukkuja sataisikin, niin tällä palstalla en sitä avaa. Niistä syistä saa mieheni lisäksi korkeintaan tietää poikani.
ap
Avauksessa et kyllä puhunut mistään syystä, vaan että pelkästään teinin typeryyttäsi et kertonut lapsesta biologiselle isälleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkoisia naishiviöitä tässä maailmassa on. Etkö mieti ikinä muita kuin itseäsi? Julmaa varastaa mieheltä lapsi.
Minulla on ollut syyni. Vaikka alapeukkuja sataisikin, niin tällä palstalla en sitä avaa. Niistä syistä saa mieheni lisäksi korkeintaan tietää poikani.
ap
Avauksessa et kyllä puhunut mistään syystä, vaan että pelkästään teinin typeryyttäsi et kertonut lapsesta biologiselle isälleen.
Ajattelin että tällä palstalla olisi parempi pistää sen piikkiin (ehkä 1/5 johtuu tosin siitä) kuin vihjailla jotain, mistä ei kuitenkaan kertoisi lisää.
Ymmärrän tosin väärinkäsityksen, kun itse halusin sen tahallisesti aiheuttaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro heti, kerro myös miksi olet toiminut tähän siten kuin olet. Lapsen on saatava heti tietää, että hänen isänsä ei ole biologinen lapsen isä. Hän on varmaan jo jollain tasolla ihmetellyt asiaa.
Kerro myös kuka on lapsen isä, ja yritä järjestää tapaaminen, jos lapsi haluaa, yleensä haluaa. Ota rauhallinen hetki ja sano, että sinulla on tärkeää asiaa lapsellesi. Kerro tuo tarinasi alusta alkaen.
Olen aika varma että poika itse tahtoisi heti tapaamisen. Olemme jo keskustelleet tästä mieheni kanssa, meistä kummastakin se olisi ihan OK (ei tietenkään mikään hälläväliä-asenne, mutta ymmärrättehän, mitä ajan takaa).
Mutta entä itse lapsen biologinen isä? Jos 13 vuoden päästä joku ottaisi vain yhtäkkiä yhteyttä ja kertoisi, että hei, sinulla on lapsi, niin mikäköhän olisi suhtautuminen?
ap
No varmasti on raivoissaan. Kuka ei olisi jos lapsi varastetaan?
En kertoisi koska se romuuttaa nuoren maailman.
Niin muutit, mutta miehen tapasit vasta kun olit puolivälissä raskautta