Muistaako/tunsiko joku Petri Wallia?

Ei ole omakohtaisia muistoja, mutta lapsesta saakka olen jostain syystä tuntenut syvää yhteyttä häneen musiikin kautta ja aina säännöllisin väliajoin näen hänestä unia. Kävin haudallakin ihan hiljattain. Todella mielenkiintoinen tyyppi. Harmi, ettei päässyt koskaan sisälle Hesperian päivystykseen...

Eiks tää oo se tyyppi joka hyppäs Töölössä jostain kirkontornista?

Tuo mainitsemasi kirja on tosi hyvin toteutettu ja tuo paljon tietoa esille Petestä ja tuosta ajasta. Innoistuin Kingston Wallista teininä, kun kuulin Tri-logyä tuoreeltaan. Ajaton klassikohan tuo levy edelleen on. Peteä en valitettavasti päässyt koskaan näkemään luonnossa. Hieno ja herkkä taiteilijamies kaikesta päätellen, mutta taisi joutua ikään kuin uskonnon (ja vähän ehkä myös niiden huimausaineiden) uhriksi. Tuhlausta kyllä se, että ne luut tuolla meren rannalla nyt makaavat.

Vierailija kirjoitti:

Tuo mainitsemasi kirja on tosi hyvin toteutettu ja tuo paljon tietoa esille Petestä ja tuosta ajasta. Innoistuin Kingston Wallista teininä, kun kuulin Tri-logyä tuoreeltaan. Ajaton klassikohan tuo levy edelleen on. Peteä en valitettavasti päässyt koskaan näkemään luonnossa. Hieno ja herkkä taiteilijamies kaikesta päätellen, mutta taisi joutua ikään kuin uskonnon (ja vähän ehkä myös niiden huimausaineiden) uhriksi. Tuhlausta kyllä se, että ne luut tuolla meren rannalla nyt makaavat.

Ihan täsmälleen samaa mieltä! Olin itsekin lueskellut Ior Bockin teoksia ja tuon Petri Wallin sagan luettuani tuli kyllä sellainen olo, että Bockilla oli suuri vaikutus Wallin ahdistukseen, psykoosiin ja itsemurhaan. Häpesi suunnattomasti Bockin juttuihin pohjautuvaa tuotantoaan, jota ei tietysti millään tekemättömäksi saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo mainitsemasi kirja on tosi hyvin toteutettu ja tuo paljon tietoa esille Petestä ja tuosta ajasta. Innoistuin Kingston Wallista teininä, kun kuulin Tri-logyä tuoreeltaan. Ajaton klassikohan tuo levy edelleen on. Peteä en valitettavasti päässyt koskaan näkemään luonnossa. Hieno ja herkkä taiteilijamies kaikesta päätellen, mutta taisi joutua ikään kuin uskonnon (ja vähän ehkä myös niiden huimausaineiden) uhriksi. Tuhlausta kyllä se, että ne luut tuolla meren rannalla nyt makaavat.

Ihan täsmälleen samaa mieltä! Olin itsekin lueskellut Ior Bockin teoksia ja tuon Petri Wallin sagan luettuani tuli kyllä sellainen olo, että Bockilla oli suuri vaikutus Wallin ahdistukseen, psykoosiin ja itsemurhaan. Häpesi suunnattomasti Bockin juttuihin pohjautuvaa tuotantoaan, jota ei tietysti millään tekemättömäksi saa.

Mielenkiintoinen näkökulma tuo että häpesi Bockin juttuihin pohjautuvaa tuotantoaan ja että se olisi ollut syynä hänen lopulliseen ratkaisuunsa. Tarvii lukea hänestä kirjoitettu kirja.

Tuo kuvio olisi kuin jokin faustilaisen myytin versio: luova taiteilija rupeaa inspiraation saadakseen juttusille oudon pakanallisen hahmon kanssa, joutuu lumotuksi ja luo taideteoksia, joita lumouksen haihduttua häpeää niin paljon, että syöksyy kuolemaansa.

Bock ja Lemminkäisen temppeli, ilma savusta makeana.

Kyllä joku tunsi.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole omakohtaisia muistoja, mutta lapsesta saakka olen jostain syystä tuntenut syvää yhteyttä häneen musiikin kautta ja aina säännöllisin väliajoin näen hänestä unia. Kävin haudallakin ihan hiljattain. Todella mielenkiintoinen tyyppi. Harmi, ettei päässyt koskaan sisälle Hesperian päivystykseen...

Hotelli Hesperian?

Psykiatrisen sairaalan nimi oli silloin Hesperian sairaala.

Oli myös samanniminen yökerho.

Näitä sitten kännissä jankattiin.

Aika moni teistä medikalisoi Wallin. Ehkä se on itseänne helpottava selitysmalli poikkeaviin yksilöihin?

Muistan, oli mieheni tuttavia kun oltiin nuoria. Olen siis joskus istunut jossain samoissa paikoissa ja nähnyt keikalla. Mies sitten tunsi paremmin. Toki oltiin itse silloin nuoria, ei oltu naimisissa ja kaveripiiri oli laaja.

Mulla on jääny Petristä kuva (kirjan ja haastattelujen kautta) herkästä, kulmikkaasta parikymppisestä rokkarista, joka turrutti itsensä alkoholin/pilven/psykedeelien avulla. Avaimet ja karismaa hällä olis ollut vaikka mihin, mut hänen palapelistään jäi ehkä kuitenki uupumaan se kriittinen pala. Koen, että Kingston Wallin mystiikkaa lisää huomattavasti Petrin itsemurha ja keskenjäänyt matka, ja tämä siitä huolimatta että Kingston Wall on omissa kirjoissani helposti Suomen all-time parhaimpia yhtyeitä.

Ajatusleikki: 12 jatkaa. Miettikääpä kun se kohtalokkaan päivän tapahtumat olis menny erilailla, Petri eläis ja se olis nyt syksyllä alkavassa Vain elämää -sarjassa mukana 4:ttä kertaa yhdessä Kaija Koon kanssa. Muistelis kosteaa nuoruuttaan, olis raitistunut ja olis julkaissut kirjan, jossa toteaisi, että niillä elintavoilla ei olis elänyt yli 30-vuotiaaksi. Aika outo ajatuskehä tuokin. :)

Siinä Ylen proge-rock ohjelmassa viitataan useasti, että Petrillä aikamoinen huumeongelma joka paheni vuosi vuodelta. Ihan voi googlettaa mitä aineita herra on vedellyt. 

Määrä tunsin Petrin lapsesta asti, mutta bändivuosina ei juurikaan nähty. Joskus joissain bileissä törmättiin.

Aikamoinen viikari johon äidin hylkääminen ja lehdissä ripotellut skandaalit vaikuttivat suuresti jo lapsesta asti.

Hyvä ja uskollinen ystävä, todella lahjakas ja sillä olisi ollut ihan valtavasti annettavaa musiikillisesti.