Uratykit, miten pärjäätte itsekritiikin kanssa?
Olen ihan älyttömän itsekriittinen. Itsetuntoni on periaatteessa hyvä, mutta työni suhteen näen aina kaikki virheet ja parantamispaikat. En ole koskaan tyytyväinen. Pidän itseäni aina vain huonoimpana ja tyhmimpänä, vaikka ole saanut tunnustusta ihan kansainvälisellä tasolla. En ole päässyt asemaani minkääntyyppisellä juonittelulla vaan ihan vaan raa'alla työllä ja sitä kautta tulleella menestyksellä ja arvostuksella. En kuitenkaan ole koskaan tyytyväinen vaan ennemminkin usein nolottaa kuinka tyhmä olen. Perfektionisti en myöskään ole muiden kuin itseni suhteen, en jää siis esim. junnaamaan yksityiskohtiin ellei ole pakko. Miten tämän kanssa voi elää? Muita samanlaisia?
Kommentit (2)
Kuulostaa tutulta. Tietoisuustaitojen (mindfulness) harjoittaminen on auttanut minua.
Itsekritiikki? Korjaan virheet heti jos teen niitä. Se ei minua hävetä. Päinvastoin. Päällikkötasolla voi ja pitää olla inhimillinen itselleen jotta voi olla sitä myös muille.