Minne mesimarjat ovat kadonneet vai ovatko ne kadonneet?

Huhuu, olisiko nyt paikalla mesimarjan näkijöitä?

?

äitini niistä kertoi, on siis 40-luvulla syntynyt ja asui nuorena Savossa. Muualla niitä ei ole näkynyt.

Mesimarja ei tee marjoja jos ristipölytystä ei tapahdu. Tarvitaan vähintään kaksi yksilöä, jotka eri kantaa. Jos koko kasvusto on pelkkää kloonia, marjoja ei ilmesty.

Mummolassa niitä oli "vetojien" reunoilla. Salaojituksen yleistyminen todennäköisesti vähensi niiden määrää. 

On niitä. Etsi hiekkateitä ja käy kävelemässä pöndellä.

Koska peltoja ei laidunneta mesimarja katoaa 

 

Vierailija kirjoitti:

Mummolassa niitä oli "vetojien" reunoilla. Salaojituksen yleistyminen todennäköisesti vähensi niiden määrää. 

*veto-ojien 

Pajukot, lepikot, pitkäheinikot, horsma ojanpientareilla vei mesikalta elintilan ja valon.

Muinoin tienvarret niitettiin. 

Nyt alkaa tiet kasvaa umpeen.

Mesimarja on niin valtavan harvinainen asia, että meillä on ruoka-alan keski-ikäisiä ihmisiä, jotka eivät ole koskaan maistaneet niitä. 

Mesimarja todella on ihanin marja. 

Mesimarjat on melko pieniä ja vaatimattomia. Vaikea huomata ja hajoavat sormiin. Onkohan nämä sellaisia muistoja lapsuudesta -tyyppisiä juttuja? Että aika kultaa muistot.

Hyvä maku niissä on, mutta vain pienet sormet jaksaa nypertää noita ja ryömiä maan rajassa etsimässä. Niitä on aikuisen korkeudelta lähes mahdoton bongata, ainakin jos on ikänäkö. Hyvin vaatimaton marja.

Mesikka teki paluun omalla mökkitiellä.

Tienvarsista poistettiin pajut 15 vuotta sitten.  Trimmeröin jättämällä kukat, rikkakasvit pois kuten pujo.

Lupiini pitää hävittää siemenkotineen ja juurineen.

Niitto ei auta. 

Hyvä aloitus! Maalla niitä oli, mutta vain muutama, tietyssä paikassa, aurinkoisessa rinteessä, kuiva maa. Muistelin jo aiemmin, kun lapsena niitä söin. Ihmettelin sitä, että miksei niitä ole enää siinä samassa paikassa? En sitä koskaan kysynyt ja koko asia unohtui.

Hyvä tieto tuo "ristipölytys". Oiskohan voinut johtua myös siitä, että meillä oli vuoroviljelyä: heinää, viljoja ja pottua eri paikoissa, eri kesinä? Sitten kun viljely loppui kokonaan, niin hävisi myös mesikat?

....

Eilen piipahdin baarissa, muutamalla. Ennätin tilittää sitä, että ennen osasin kaupunkilaisena olla maalla, tiesin nuo jutut. Sitten tila myytiin pois: hävitin sen osaamisen, tietotaidon. Kaveri koitti tsempata: kyllä sen äkkiä taas oppii. Sanoin, et mutta kun (iän myötä) se oppimiskyky on rajallinen.

Niitä oli 70-luvun lopulla, 80-luvun alkuvuosina ojanvarsilla. Aika vähän silloinkin, sellainen vajaa mukillinen poimittiin kerrallaan, mutta oli kuitenkin. Sen jälkeen en ole nähnyt missään.

Monet tutut lajit häviävät, koska maanviljelys on muuttunut niin paljon. Lähes kaikki Suomen uhanalaiset lajit elävät niityllä, joka katoaa koska ei ole enää laiduntajia

Enpä olekaan koskaan aiemmin kuullut että joku kutsuisi mesimarjaa vatukaksi. Vadelma on tyypillisesti eri murteissa vatukka tai vaapukka. 

vatukka (14-A)

1.vatukkakasvien suvun (Rubus) kasvit

2.(murteellinen) vattu, vadelma

Vadelman synonyymit:

vattu, vatukka, vaapukka, vaarain, vaarama

Vierailija kirjoitti:

Mesimarja ei tee marjoja jos ristipölytystä ei tapahdu. Tarvitaan vähintään kaksi yksilöä, jotka eri kantaa. Jos koko kasvusto on pelkkää kloonia, marjoja ei ilmesty.

Tiedätkö tästä kertoa lisää, voiko se vaihdella vuodesta toiseen mitä kantaa jollain tietyllä paikalla kasvaa? Viime kesänä oli meidän lähellä paljon kukkia, mutta yhtäkään marjaa en löytänyt. Tänä kesänä sen sijaan samassa paikassa oli jo jokunen marjakin. 

Joka vuosi näen mesimarjoja Kainuussa, en tosin mitään isoja määriä. 

Vierailija kirjoitti:

Niitä oli 70-luvun lopulla, 80-luvun alkuvuosina ojanvarsilla. Aika vähän silloinkin, sellainen vajaa mukillinen poimittiin kerrallaan, mutta oli kuitenkin. Sen jälkeen en ole nähnyt missään.

Sama muistikuva minullakin. Isäni sen sijaan on kertonut, että hänen lapsuudessaan joskus 40-50 -luvulla hänen äitinsä teki niistä ihan mehuakin.