Psykoterapiassa käyneet!

En itse ole käynyt, mutta lapseni käy parasta aikaa, ja näyttää toimivan hänelle, tosin hänen masennustaan on kestänyt vain kolmisen vuotta... Sulla tulee kestämään enemmän, ihan varmasti, mutta luota siihen, että elämäsi alkaa helpottumaan!

kannattaa valita terapeutti huolella, eli käydä vaikka muutaman luona tutustumiskäynnillä (jos vain suinkin rahat riittävät tällaiseen). se kemioiden kohtaaminen merkitsee todella paljon onnistumisen kannalta. itse sain jonkin verran apua, mutta ei se nyt mitään ihan taikoja tehnyt. kannattaa kuitenkin ehdottomasti kokeilla.

Oon käynyt terapeutilla yli 8 vuotta. Valtava-rahoitteisessa 3 vuotta, Kelan tukemana 3 vuotta, muut ajat harvemmin ja omarahoitteisesti. Olisin varmaan tappanut itseni, jos en olisi vaikean masennuksen aikana käynyt. Nyt tää on enää semmosta ylläpitävää hoitoa. Mulla on isoja traumoja, joitten käsittelyyn olen saanut paljon apua ja vointiani on parantunut oleellisesti.

Toinen vuosi menossa paraikaa. Kemiat pelaavat todella hyvin yhteen terapeutin kanssa. Olen kuin uusi ihminen nykyään. Itsemurhan partaalta työelämään ja parisuhteeseenkin. Alle kahdessa vuodessa. KAIKKEIN tärkeintä on se, että koet, että voit puhua mistä tahansa terapeuttisi kanssa. Ja että saat häneltä jotakin. Työkaluja ongelmien työstämiseen, ei pelkkää voivottelua ja selkään taputtelua.

Minä en ole koskaan ymmärtänyt mitä se hyödyttää tuntemattomalle höpötellä omia asioita. Eikö kaveri aja saman asian? Eihän näitä teraperttejä edes kiinnosta teidän huolenne, jos kiinnostaisi he kuuntelisivat ilmaiseksi huolenne.

Kiitos kommenteista! Siis olen jo aloittanut terapian ja kemiat natsas jo ensimmäisen kanssa :) Ja hän jo huomaa 2 kk:n jälkeen muutosta minussa, vaikka pitkä on matka vielä.... Tsemppiä muillekin <3

Ap

Kaverin päälle ei voi kaataa pahoja traumoja ja esim. vihaa ilman, että toinen luhistuisi.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole koskaan ymmärtänyt mitä se hyödyttää tuntemattomalle höpötellä omia asioita. Eikö kaveri aja saman asian? Eihän näitä teraperttejä edes kiinnosta teidän huolenne, jos kiinnostaisi he kuuntelisivat ilmaiseksi huolenne.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole koskaan ymmärtänyt mitä se hyödyttää tuntemattomalle höpötellä omia asioita. Eikö kaveri aja saman asian? Eihän näitä teraperttejä edes kiinnosta teidän huolenne, jos kiinnostaisi he kuuntelisivat ilmaiseksi huolenne.

Psykoterapia on täysin eri asia kuin juttelu ystävien tai esim. psyk. sh:n kanssa.

Ap

Ei auttanut juurikaan, ei siellä oikeasti puhuttu niistä asioista, jotka mieltäni vaivaavat. Se oli lähinnä jonkinlainen keskustelukerho minulle. Kolme v. kävin. Laiska psykiatri, kun ei vaatinut, ja itse olis myös enemmän pitänyt miettiä ajatuksiani ja toimintatapojani. Myöhemmin olen nyt kirjoista opetellut ja terapioinut itseäni, josta on hyötyä, kunhan vaan teen asioita.

Älä mene terapiaan, vaan korjaa ne asiat, jotka masentavat. Yksinkertaista.

Terapia  pelasti mun elämälle. 3 vuotta siellä kävin, eihän se mikään hokkuspokkus-juttu oo. Vaatii paljon puhumista, pohtimista ja työtä. Ja kalliiksikin se tulee, vaikka KELA korvaa osan.

Nro 5 on taas näitä järjen jättiläisiä jotka ei tajua mistään mitään!

 Tukehdu tyhmyyteesi.

Sanoisin että riippuu ihmisestä. Minun silmissäni terapeutti vain yrittää auttaa ajattelemaan asioita joita ei itse tule ajatelleeksi. Mutta näin introverttina ainakin itse automaattisesti yritän ratkoa ongelmiani. Joten minulle ei ollut hyötyä. Sen sijaan toinen normaali ihminen vierellä auttaisi ehkä enemmän.

Kävin 3 v + 2 v (välissä 8 v) eikä mikään muuttunut. Töitä tein aika hitosti itseni eteen molemmilla kerroilla. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä nyt.

Kävin 3v ja todellakin auttoi. Ei mullistavaa ahaa-elämystä, joka korjaisi kaiken, vaan jatkuvaa tukea levottoman mielen kesyttämiseksi työkuntoon. Sama ihminen olen edelleen, samat taipumukset, mutta terveempi pohja. Olen tosi kiitollinen, että pääsin.

Kävin viiden vuoden ajan neljä kertaa viikossa psykoanalyysissa. Se vei kymmeniätuhansia euroja ja oli ajankäytöllisesti haastavaa järjestää, mutta ehdottomasti elämäni parhaita päätöksiä. Analyysin ansiosta vaihdoin alaa ja olen unelma-ammatissani. Parasta on silti se, että olen nyt sinut itseni kanssa ja tyytyväinen elämään.  On surullista, että moni mieluummin kitkuttelee masennuksen, ahdistuksen tai muun psyykkisen kivun kanssa, eikä hakeudu hoitoon. 

Mun kaverit ei ainakaan ymmärrä yhtään mistä puhun jos kerron asioista mitkä vaivaa tai mitä päässäni liikkuu. Joten täytyy olla ihan koulutus että osaa auttaa minua.