Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisessä lapsessa on kaikkein eniten työtä?
01.07.2008 |
Mä olen aina ajatellut että vauva-aikahan se on lasten kanssa aina raskainta. Mutta nyt kun kaksoset ovat kohta 2v tuntuu että en ollut näin puhki silloin kun olivat vauvoja ja työtä oli paljon vähemmän. Mitäs muut on mieltä?
Kommentit (56)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden lapsen kanssa vauva-aika on ollut raskainta, toisen kanssa uhmakaudet, kolmannen kanssa murkkuikä. Jne.
t. suurperheen äiti
Mielestäni vauva aika,jos lapsi huutaa niin sitä ei välttämättä tiedä mikä sitä huudattaa vaikka kaikki vaipanvaihdot ja ruokkimiset on tehty!Nuorin nyt 1v ½ koko ajan toivon että kasvaisi nyt pian, ei enään vaan jaksa narinaa yms.
ei tarvitse enää koko ajan perässä kulkea ja osaavat pukeutua ja hoitaa mm. ruoka ja vessa-asiansa. Yksi pikkuinen huonouninen ja koko ajan vahdittava vielä löytyy.
No ei voi sanoa, että "vauva on helppo, jos ei kärsi koliikista." Kyllä minä ainakin olin välillä ihan poikki vauvavuoden aikana, vaikkei lapsi koliikista kärsinytkään. Yöllä kuitenkin imetin vähintään 3 kertaa siihen asti, kun lapsi oli 9 kk ja huonosti nukutut yöt ottivat voimille. Muutenkin ekan lapsen kanssa on raskainta, kun kaikki on uutta ja se eka vuosi tuntuu vaan niin pitkältä!
Vauva-aika on erilailla uuvuttavaa. Nyt, kun lapsi on hieman päälle 2 v, on omalla tavallaan myös raskasta, kun lapsi mennä viipottaa minkä ehtii eikä järkeä vielä kauheasti ole päässä. Mutta touhuaa toki jo itsekseenkin, ymmärtää hyvin puhetta jne.
Ehkä tähän mennessä raskain aika on ollut 1- vuotiaas ta 2-vuotiaaksi kasvattaminen kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä ainakin lapselta puuttui täydellisesti esim. syvyyden taju mutta rohkeutta ja vauhtia oli sitäkin enemmän. Oli koko ajan putoamasta pää edellä jostain. yritti myös esim. parvekkeella pompata sylistä jos näki kadulla koiran tmv.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en silti kirjoittanut tähän että 'pikkuvauva-aika', koska koliikkia on kuitenkin vain vähemmistöllä!
.......joku sanoi että valvottaa se ei-koliikkivauvakin 3xyössä. Meillä kyllä tämä samainen heräsi 2,5-vuotiaaksi asti 3-10 kertaa yössä vaikka koliikkia ei enää ollutkaan.
mä ainakin koin silloin kun 1-2-v. että vanhemmuuteni on pekkkää lapsen hengissä pitämistä, en paljon ehtinyt miettimään omaa kasvatusfilosofiaani tms, kunhan päivästä toiseen selvittiin ilman vakavampia vammoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1 v 3 kk alkaen meillä ollut ihan järkyttävää molempien kohdalla kun ovat innostuneet kiipeilystä ja juoksevat jo kovaa.
Nyt poju 1 v 7 kk ja edelleen järkyttävää mennä mihinkään kylään sen kanssa. Tekisi mieli laittaa se naruun kuten koiran. Kauppakärryissä laitankin sen valjailla kiinni että edes ruokaa saamme kotiin.
Pihalla ja puistossa koittaa karata ja kiivetä koko ajan. Kotona tyhjentää kaappeja, kiipeää (itse paikalle raahatun) tuolin avulla tiskipöydälle jne...
help!!
Koitan päästä töihin, eihän tätä jaksa. Sääliksi käy hoitajia...
Muiden kanssa ei ole ollenkaan niin työlästä. Nyt tuntuu, että vilkkaat 2v 3v ja 4v ovat jopa liiankin helppoja, verrattuna noihin isompiin sisaruksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvan saa tyytyväiseksi tavalla tai toisella, ja taaperon ja leikki-ikäisenkin huono tuuli menee nopeasti ohi. Mutta murrosikäinen saattaa raivota _päiväkausia_. Tilanne on tosiaan eri, kun oletettavasti saa nukkua, mutta en mä vauvan kanssa ole ikinä tuntenut itseäni niin avuttomaksi kuin murrosikäisen kanssa. Mutta sen tietää vasta kun on kokenut.
Mua niin ärsyttää, kun mun kaveri aina jaksaa sanoa, että kyllä se murrosikäisen kanssa vasta on vaikeaa. Itsellä neljä pientä lasta ja joutunut viimeisen vuoden valvomaan vauvan ja sairastamisen takia, ja jos joskus erehtyy sanomaan, että on väsynyt, niin heti kuulee että kyllä sulla vielä on helppoa.. En tosiaankaan sano, että murrosikäisen kanssa olisi helppoa, mutta tilanne on silloin ihan eri. Ymmärtääkö kukaan mitä tarkoitan?
Esim. mieheni on ollut tällainen murkku, erittäin kiltti ja sopeutuvainen aina. Tuttavallani on myös poika aj tyttö, nyt aikuisia, joiden kanssa ei koskaan mitään ongelmia. Aina ovat kuulemma puhuneet kaikesta ja selvinneet hyvin. Ei tarvitse olla ongelmia aina!
Itsellänikin on 7 v poika ja joskus kauhulla luin tuosta 6-vuotiaana tulevasta "esimurkkuiästä". Ei se kuitenkaan minusta niin paha ollut?! Vähän joskus raivosi, mutta puhumalla selvisimme siitäkin. Sen sijaan tällä pojalla oli kova uhma 2-3 -vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun neljästä murkusta vain yksi on raivonnut, esikoinen, ja hänkin korkeintaan kerran viikossa joskus kasiluokkalaisena. Kyllä ne kesti paljon paremmin kuin kahden lapsemme neljä kuukautta kestäneen koliikin. Meidän murkut ovat hyvin sopeutuvaisia, mitä nyt välillä murjottavat ja mököttävät, joskus voivat jopa ovia paiskoa, mutta ei mitään kauheita episodeja eikä isoja murheita ole ollut. Musta tuo vauva-aika on ollut kaikkein työläintä.
Lapsi on aika päätön ja tapaturma-altis. Vauva-aika oli helppoa tähän verrattuna. (Lapsi on nyt 3).
fgdytrhrtyrtrdtesrfdsjfkdsjgldjlgjdljfkjkgfdjtlse4riaueiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiieeeeeeeeeeeeesdjfdkjf
dfgläflgälfdgädflgädflgälfdägfdg
fdlöygöflhöfh