18 vuotias eikä yhtään kaveria.

Olen siis 18 vuotias jätkä jolla ei ole yhtäkään kaveria jonka kanssa voisin viettää aikaa. Yläasteen jälkeen en ole käynyt kavereiden kanssa ulkona kun satunnaisia kertoja. Tulen ihmisten kanssa hyvin toimeen. Kukaan ei valita että olisin tylsä tai outo. Kaveritkin saan nauramaan jutuillani. En ole liian ujo tai epäsosiaalinen. En tykkää humalan hakuisesta juomisesta mutta ei minulla alkoholia vastaan mitään ole. En myöskään ole poliittisesti tai uskonnollisesti valveutunut. Minulla oli paljon yläasteella kavereita joidenka kanssa hengailin mutta sitten se vaan loppui. Nykyisessä koulussanikin minulla on paljon hyviä kavereita mutta ei sellaisia joidenka kanssa käydä baareissa tai festareilla koska he kaikki taas hengaavat vanhojen kavereidensa kanssa. En ole ikinä käynyt festareilla. En ole ikinä ollut koulun päättäjäisissä mukana juomassa jossain. Vappunakin olin kerran koskenrannassa joka oli aivan perseestä kun itse en juo ja silloinkin oltiin alaikäisiä. Yhdesti olen ollut pubeissa kiertelemässä serkkujen kanssa ja kivaa oli mutta thats it. Sosiaaline elämäni koulun ja työn ulkopuolella = 0. En ole mitenkään säälittävä ihminen. Minua ei ole kiusattu, en ole säälittävä nörtti joka pelaa päivät, en ole liian ujo, minulla on aina kouluissa ollut paljon kavereita mutta silti olen yksinäinen kun mikäkin. Ainoa ongelmani on ehkä ollut se kiltteys. Eli tyhmyyksiä on tehty nuorena mutta ei mitään vakavaa. Alaikäisenä en ole ikinä juonut alkoholia paljoa kuin ihan vähiä määriä silloin tällöin. Olin kumminkin sellainen komea ja sosiaaline urheilija tyyppi jota kukaan ei kiusannut tai jättänyt porukan ulkopuolelle vaikka olinkin ns. nössö. Lisäksi olen tiennyt ala-aste ikäisestä asti että mitä haluan aikuisena tehdä ja niin olen pyrkinyt elämään. Pidän myös itseäni komeana ja urheilenkin paljon. Olen aina ollut urheillullinen ja pärjännyt koulussakin hyvin mutta nykyisin yritän urheilla enemmän jotta saisin aikaa tapettua ja muutenkin valmistaudun palvelusta varten. Käyn myös kesätöissä joihinka on kiva mennä mutta sielläkin olevat juttukaverit ovat vain niitä työpaikkakavereita eikä mitään sen enempää. Minulla ei ole ikinä ollut edes tyttöystävää jota nyt en ole varsinaisesti hakenutkaan. Nyt oikeasti huomaan että minulla ei ole mitään muuta ollutkaan mielessä kuin ura ja työt. Haluaisin oikeasti käydä festareilla, baareissa, yökerhoissa, laivallakin ja muutenkin vaan viettää aikaa kavereiden kanssa mutta ei ole mitään eikä ketään jonka kanssa harrastaa tälläistä. En ole ikinä ollut masentunut enkä ole masentumassa mutta kyllähän tämä mieltä laskee aivan vitusti. Huomaan nytten kuinka koulussa on niin kiva käydä ja olla kavereiden kanssa mutta nyt kesälomalla huomaankin kuinka yksinäinen oikeasti olenkin ja se kyllä laskee mielialaa. Olen niin saatanan yksinäinen että ihan vihaksi pistää koska en kumminkaan ole mitään erakko tyyppiä. Ihan hieman jopa tuntuu siltä että en ole yhtään mitään vaan olen pelkkää savua. Tämä on kyllä niin syvältä kun olla ja voi. Oli aivan pakko vuodattaa tästä tänne kun en kenellekkään tästä julkisesti kehtaa vuodattaa.