Perhepetiläiset huhuu!
Kertokaapa, missä vaiheessa olette purkaneet perhepetin ja siirtäneet vauvan omaan sänkyyn nukkumaan. Meillä poitsu 5kk nukkuu yhä onnellisesti välissämme, mutta ajatteluttaa vähän, koska pitäisi ruveta totuttamaan itsekseen nukkumiseen. Neuvolassa suositeltiin puolen vuoden ikää, ja muutenkin saa välillä kommenttia, että eikös olisi jo aika nukuttaa vauva omaan petiin tai omaan huoneeseen tms, mutta mammasta perhepetin purkaminen tuntuu haikealta, kun poitsu ei vielä liikukaan niin paljon, että tarvitsisi pelätä sängystä putoamista, kunhan laittaa tyynyjä esteeksi.
Päikkärit poika nukkuu ongelmitta yksin ja jää myös illalla hyvin yksin nukkumaan, vaikka ei vanhempia vieressä olekaan. Taidankin olla tämän perhepetiasian kanssa ihan puhtaasti itsekäs, kun on niin mukava antaa pikkumiehen nukkua lämpöisenä ja tuhisevaisena vieressä ja herätä mamman kainalossa uuteen aamuun.
Kommentit (11)
Eli olin vain kirjoittamassa, että onneksi ne pojat kumminkin vielä harva se aamu hipsivät viereen, ja nyt on sitten kainalossa uusi tuhisijakin.
Me pääsimme onneksi eroon perhepedistä pojan ollessa 3,5 kk ikäinen! En missään vaiheessa pitänyt järjestelystä, vaan kun poika ei suostunut nukkumaan kuin äidin tai isän kyljessä kiinni. Kaikki yöt meni huonossa asennossa puutuneena ja aamuisin olin aivan puoli kuollut...no siis meillä yritettiin purkua koko ajan, mutta vasta 3,5 kk iässä poika oli valmis nukkumaan yksin. Tällöin siirtyi vaunun koppaan ja nyt 4,5 kk iässä on nyt nukkunut viikon omassa sängyssä. En olisi ikinä uskonut tämän päivän koettavan. Oli meille siis mieletön virstanpylväs. Nukutaan kaikki paljon paremmin. Meillekin neuvolassa sanoivat, että yleensä tuossa puolen vuoden iässä läheisyyden kipeys helpottaa ja silloin voisi onnistua perhepedistä vierottaminen. Onneksi onnistui aiemmin, koska poika kierehtää jo hereillä ollessa. Ei tarvitse ainakaan pelätä sängystä putoamista.
Meillä lapset ovat nukkuneet perhepedissä reilun 1v ikään (esikoinen tasan 1v, toinen 1v4kk ja kolmas vielä nukkuu on 11kk). Ensin on lopetettu yöimetykset ja sitten olen jollain aikataululla siirtänyt lapset omaan sänkyynsä, joka on ollut sivuvaununa meidän sängyn vieressä. Homma on mennyt ihmeen hyvin (ekalla lapsella juuri 1v:na homma toimi hyvin ja toiselle lapsella yritettiin kyllä ekan kerran 1v2kk ja silloin ei onnistunut, mutta 1v4kk ikään jo onnistui). Tällä kolmannella yritetään taas jotenkin samalla tyylillä yli 1v:n ikäisenä.
Omaan huoneeseen lapset ovat siirtyneet nukkumaan vasta sitten kun ovat halunneet (esikoinen vajaa 4v, toinen 2,5v ja kolmannen osalta jäänee sitten nähtäväksi).
Ei meillä tällä tavalla ole mitään ongelmia ollut. Yöllisiä vaelluksia meillä ei harrasteta, vaan ajatuksena on että vauvat/lapset nukkuvat aina siellä koko yönsä mihin nukahtavatkin. Hyvin on homma toiminut.
Perhepedissä lapset ovat saaneet nukkua niin kauan kuin ovat yölläkin syöneet eli 1 v - 1,5 v. Kaksi lasta tosiaan söi yöllä vielä puolitoistavuotiaina, joten ei ollut kiirettä siirtyä perhepedistä omaan sänkyyn. Meillä järjestely toimi oikein hyvin: sain itse nukuttua samalla, kun vauvat söivät, eikä muunkaan perheen ole koskaan tarvinnut herätä vauvan yökiukkuihin. Omaan sänkyyn siirtyminen on käynyt helposti, mutta alkuun nukutin lapset sylissä ja kannoin nukkuvana omaan sänkyyn.
Annamme pojan luultavasti nukkua välissämme niin kauan kuin itse haluaa. Neuvolassa on moneen kertaan kehotettu siirtämään poika omaan huoneeseen ja se ei tunnu kivalta, meidän päätöshän se on. Perhepeti sopii meille hyvin vaikka poika onkin kova liikkumaan myös öisin (melkein joka yö kääntyy pää jalkopäähän, nukkuu osittain joko minun tai mieheni päällä tai muksauttaa nyrkillä tai jalalla vahingossa meitä), nautimme molemmat lapsen läheisyydestä ja aamuisin on mukava herätä vieretysten kun mies on lähtenyt jo töihin.
Siirto omaan huoneeseen saa siis odottaa meidän puolestamme vielä muutaman vuoden:)
Kuopus siirtyi äidin vierestä toiseen sänkyyn jokin aika sitten, mutta ei silti nuku yksin, sillä siirtyi samaan sänkyyn esikoisen kanssa. Kuopuksella ikää 1v2kk ja silloin, kun herää syömään, siirtyy äidin viereen loppuyöksi. Tavallaan siis vielä perhepedissä, mutta kuitenkin enimmäkseen toisessa sängyssä. Menee totuttelu mukavammin näin. Uusi vauva on tulossa syksyllä, joten viimeistään silloin yösyöminen saa loppua tältä kakkoselta :)
Meillä nukkuu siis koko perhe vielä samassa makkarissa, esikoisella ikää vähän vajaa 2v10kk. Neuvolassa ei ole koskaan sanottu mitään, eikä se heille oikeastaan kuulukaan, sillä me pidämme näin nukkumisesta ja se sopii meille :) Kyllä lapsi oppii nukkumaan itse sitten, kun on sen aika, mielestäni esikoinenkin on vielä pieni.
Ja olisi saanut jatkaa, tykkäsimme, mutta olin aloittamassa työt ja heräsimme ennen vauvaa, enkä uskaltanut jättä lasta yksin korkeaan laiattomaan sänkyyn., vaikka osasikin jo pylly edessä alas tulla. Mutta nukkuu vieläkin omassa sängyssä meidän vieressä se esikoinen, nyt reilu 2v. Lisäksi toisella puolella 2kk ikäisen vauvan sänky, joka nukkuu enimmäkseen pinniksessä, ennen kaikkea koska pelkän esikoisen tulevan surulliseksi, kun vauva äidin kainalossa ja hän yksin. Omaan huoneesee siirrettään esikoinen, kun hän niin halua. Tai voi olla että siirrettäänkin aluksi molemmat lapset samaan huoneseen, ehkä kuopuksen ollessa n.1v (vaikka kummallekin on huone olemassa).
Nyt poika on juuri lopettanut yösyömiset ja siirtynyt sen myötä nukkumaan omaan sänkyynsä.
Ja nukkuu siina edelleenkin. Poika tayttaa ensi viikolla 1 v. Varmaankin kohtapuoliin siirtyy nukkumaan 2v. 9 kk isoveljen kanssa samaan huoneeseen, koksa nukkuu yot jo heraamatta.
Kaksi vanhinta siirtyivät omaan sänkyyn juuri tuossa 6kk tienoilla - esikoinen palasi takaisin perhepetiin opittuaan nousemaan seisomaan (kaatuili unissaan omassa sängyssään), ja perhepedissä sitten pysyikin n 4-5 vuotiaaksi asti.. :)
Toinenkin poika palasi hetkeksi tuon saman rauhattomien öiden kautena, mutta olin siitä fiksumpi, että poika jatkoi perhepedissä nukutuista öistä huolimatta päiväunten nukkumista omassa sängyssään, ja takaisin omaan sänkyyn palaaminen oli helppoa, muistaakseni lopullisesti vähän enne vuoden ikää. Esikoinen nimittäin nukkui päikkäritkin minun kainalossa, eikä sitten tahtonut millään pysyä omassa sängyssä, ja oppia varsinkaan nukahtamaan yksin.
Mutta totta on, että kun oli tässä joitakin kuukausia sellaista aikaa, ettei illalla kainalossa ollutkaan ketään (miestä lukuunottamatta..), oli melkeinpä haikea mieli. No, onneksi ne kuitenkin vielä