Perintömökki

Ala vaatia enemmän seksiä. Sitten jaksat paremmin puuhastella.

Lähde seuraksi, jos tykkäät mökkeillä, mutta teet vain sen verran kuin hyvillä mielin tekisit ilmaista talkootyötä vaikka kaverin talotyömaalla. Toisaalta, avioehtohan ei realisoidu kuin kuollessa tai erotessa, joten en takertuisi siihen liikaa. Tosin en laittaisi rahojani mökin hyväksi. 

joo

On kyllä helppo ja ongelmaton elämä jos pitää kiukutella perheeseen peritystä kesämökistä. Kaikkea sitä kuulee. Samalla tavallahan sitä voi käyttää kuin vaimo.

Miehillä on aina vain raha eli ahneus ja lisäksi kateus jopa omaa vaimoa kohtaan mielessä.

Mä perin aikanaan omalta suvultani pitkään suvun omistuksessa olleen mökin. En ole mökki-ihmisiä, mökki on Jyväskylän seudulla ja itse asun Helsingissä eli matkakin on pitkä. Kauppasin sitä perinnönjaon jälkeen oikeasti pilkkahintaan sukulaisille joille paikka oli "niiin tärkeä". Kukaan ei ostanut. Laitoin mökin sitten myyntiin. Sukulaiset pillastuivat ja vedin myynti-ilmon pois. Pari vuotta meni. Jaksettiin kerran kesässä ajaa sinne ja todeta taas, että ei ole meidän juttu. Suku valitti kun ei koskaan oltu siellä, paikat ränsistyy jne. Joka kerta totesin, että myyn mökin heille vaikka eurolla, mutta kukaan ei ostanut. Viime vuonna laitoin mökin uudestaan myyntiin kun kyllästyin siihen riesaan. Ostotarjouksia tuli heti monta, koska Keski-Suomalaisittain sijainti on loistava ja mökki itsessään upealla paikalla. Soitin vielä suvun matriarkalle, että myyn sen oikeasti kelle tahansa heistä ihan mihin hintaan vaan jos joku sen suostuu ostamaan. Kukaan ei halunnut, myin mökin ulkopuoliselle. Nyt musta ei tykätä kun myin Hertta-ummon mökin ja serkun häissä haikailivat torpan perään äänekkäästi.

Meillä vuosia sitten samanlainen tilanne:mieheni peri mökin jossa tykkäsi käydä paljon. Itse en ole koskaan tykänny mökkeilystä. Sitten minun yhtäkkiä toivottiin lähtevän mökille, ruokahuollosta vastaamaan, siivoamaan. Emme ole edes naimisissa joten mulla ei mitään kiinnostusta koko mökkiin ja sen ylläpitoon. Meille tuli kyllä ero (ei mökin takia), joten en tiedä, kenet hän sai mökin huoltajaksi.

Perin mökin ja laitoin sen vuokralle. Mökkitalkkari paikkakunnalla huolehtii perusasioista korvausta vastaan, minä kerään vuokrarahat. Käytännössä systeemissä ei synny lainkaan tuloja, mutta mökki pysyy kunnossa ja vuosivuokralla oleva eläkeläispariskunta saa puuhattavaa.

No ap ei kyllä ei ole saanut neuvoja ongelmaansa eikö minullakaan ole niitä antaa. Jos kerran mökkielämää inhoaa, eipä sitä kyllä viikonloppujaan ja lomiaan halua mökkeilylle uhrata. En tiedä, ehkä sitä voisi puolison mieliksi sen verran talkoilla, jotta mökki saadaan siedettävään kuntoon, ja jatkossa muutaman kerran vuodessa siellä käydä, mutta tehdä selväksi ettei kiinnostusta ole enempään.

Ihan samassa tilanteessa olisin kuin ap, jos mies olisi jonkun mökin jostain perinyt.. vaikka meillä ei ole edes avioehtoa. En vaan voi sietää "mökkeilyä". Samaa ehdotan kuin 8, eli sopikaa säännöt: muutama kerta vuodessa mökillä, ei koko lomaa ja jos siellä pitää jotain puuhastella, niin pieneen hommaan voit osallistua, mutta jonkun metsän raivauksen saa omistaja tilata jostain ihan omalla rahallaan.

Minä olen tehnyt valtavasti ja pitkään töitä mökillä, joka on yksin mieheni. En osaa ajatella, että olisin siitä käytännön elämässä jotenkin sivullinen tai osaton. Nyt minäkin perin mökin, joka on yksin minun, ja menemme sinne tästä piakkoin lattiaremonttia tekemään, yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Mä perin aikanaan omalta suvultani pitkään suvun omistuksessa olleen mökin. En ole mökki-ihmisiä, mökki on Jyväskylän seudulla ja itse asun Helsingissä eli matkakin on pitkä. Kauppasin sitä perinnönjaon jälkeen oikeasti pilkkahintaan sukulaisille joille paikka oli "niiin tärkeä". Kukaan ei ostanut. Laitoin mökin sitten myyntiin. Sukulaiset pillastuivat ja vedin myynti-ilmon pois. Pari vuotta meni. Jaksettiin kerran kesässä ajaa sinne ja todeta taas, että ei ole meidän juttu. Suku valitti kun ei koskaan oltu siellä, paikat ränsistyy jne. Joka kerta totesin, että myyn mökin heille vaikka eurolla, mutta kukaan ei ostanut. Viime vuonna laitoin mökin uudestaan myyntiin kun kyllästyin siihen riesaan. Ostotarjouksia tuli heti monta, koska Keski-Suomalaisittain sijainti on loistava ja mökki itsessään upealla paikalla. Soitin vielä suvun matriarkalle, että myyn sen oikeasti kelle tahansa heistä ihan mihin hintaan vaan jos joku sen suostuu ostamaan. Kukaan ei halunnut, myin mökin ulkopuoliselle. Nyt musta ei tykätä kun myin Hertta-ummon mökin ja serkun häissä haikailivat torpan perään äänekkäästi.

Minusta tämä on kovin opettavainen tapaus. Samanlaisia kysymyksiä pitäisi kysyä silloin, kun mökki tai maatila menee yhdelle lapsista ja toinen tai toiset jää ilman. Kovasti ollaan kyllä vaatimassa rahallista korvausta (mikä tietty jossain mitassa onkin paikallaan), mutta osia ei ehkä oltaisikaan valmiita maksamaan. Usein se perinnön saaja saa omaisuuden lisäksi hirvittävän nakituksen ylläpitoon ja remontointiin... Ja remonttirahat tulevat omasta pussista, kun ei se tönö tuota mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä perin aikanaan omalta suvultani pitkään suvun omistuksessa olleen mökin. En ole mökki-ihmisiä, mökki on Jyväskylän seudulla ja itse asun Helsingissä eli matkakin on pitkä. Kauppasin sitä perinnönjaon jälkeen oikeasti pilkkahintaan sukulaisille joille paikka oli "niiin tärkeä". Kukaan ei ostanut. Laitoin mökin sitten myyntiin. Sukulaiset pillastuivat ja vedin myynti-ilmon pois. Pari vuotta meni. Jaksettiin kerran kesässä ajaa sinne ja todeta taas, että ei ole meidän juttu. Suku valitti kun ei koskaan oltu siellä, paikat ränsistyy jne. Joka kerta totesin, että myyn mökin heille vaikka eurolla, mutta kukaan ei ostanut. Viime vuonna laitoin mökin uudestaan myyntiin kun kyllästyin siihen riesaan. Ostotarjouksia tuli heti monta, koska Keski-Suomalaisittain sijainti on loistava ja mökki itsessään upealla paikalla. Soitin vielä suvun matriarkalle, että myyn sen oikeasti kelle tahansa heistä ihan mihin hintaan vaan jos joku sen suostuu ostamaan. Kukaan ei halunnut, myin mökin ulkopuoliselle. Nyt musta ei tykätä kun myin Hertta-ummon mökin ja serkun häissä haikailivat torpan perään äänekkäästi.

Minusta tämä on kovin opettavainen tapaus. Samanlaisia kysymyksiä pitäisi kysyä silloin, kun mökki tai maatila menee yhdelle lapsista ja toinen tai toiset jää ilman. Kovasti ollaan kyllä vaatimassa rahallista korvausta (mikä tietty jossain mitassa onkin paikallaan), mutta osia ei ehkä oltaisikaan valmiita maksamaan. Usein se perinnön saaja saa omaisuuden lisäksi hirvittävän nakituksen ylläpitoon ja remontointiin... Ja remonttirahat tulevat omasta pussista, kun ei se tönö tuota mitään.

Siis osia ei oltaisi valmiita vaihtamaan...

Voi harmi. Olen pahoillani ap:n puolison puolesta. Meillä vähän sama tilanne. Olen ostolla hankkinut omistukseeni ihanan sukumme mökin. Kun pääsen mökille, sieluni lepää siinä tunnelmassa ja maisemassa. Rakastan paikkaa. Kaikki maalliset murheet unohtuu, kun pääsen sinne.

Ongelmana on se, että mieheni ei tykkää käydä siellä. En uskalla olla siellä yksin yötä. Ja tietysti muutenkin haluaisin olla perheeni kanssa. En voi tajuta, että mieheni on mieluummin samoissa kotinurkissa kuin mökillä. Kaikki muutkin käyvät mökeillään saunomassa ym. Mutta minun mieheni ei osaa siellä mökillä rentoutua vaan kaipaa firmaansa töihin.

Tämä on tosi kurja tilanne :(

Vierailija kirjoitti:

Voi harmi. Olen pahoillani ap:n puolison puolesta. Meillä vähän sama tilanne. Olen ostolla hankkinut omistukseeni ihanan sukumme mökin. Kun pääsen mökille, sieluni lepää siinä tunnelmassa ja maisemassa. Rakastan paikkaa. Kaikki maalliset murheet unohtuu, kun pääsen sinne.

Ongelmana on se, että mieheni ei tykkää käydä siellä. En uskalla olla siellä yksin yötä. Ja tietysti muutenkin haluaisin olla perheeni kanssa. En voi tajuta, että mieheni on mieluummin samoissa kotinurkissa kuin mökillä. Kaikki muutkin käyvät mökeillään saunomassa ym. Mutta minun mieheni ei osaa siellä mökillä rentoutua vaan kaipaa firmaansa töihin.

Tämä on tosi kurja tilanne :(

Itse olen vaimo, jonka mies haluaa käydä sukunsa mökillä - minä en. Varmaan meillä jossakin vaiheessa tilanne, jossa mies perii mökin, ja haluaa viettää siellä aikaansa enemmän. Minä taas en halua sinne ollenkaan. Joten meillä varmaan sama haaste joskus edessä.Ehkä olisi pitänyt kysyä ennen naimisiin  menoa toisen mielipide mökkeilystä; niin kovasti tämä asia on välillä välejämme hiertänyt.

Heh. Tunnen miehiä jotka maksavat mökin kunnostuksenkin. Vaimolla on kyllä perintömökki, mutta en tee siellä mitään. Ehkä yks yö kesässä tulee käytyä. Mökkeilystä tulee helposti sellainen aivoton työleiri, kun kaikki työskentely on vain puuhastelua. Menet sinne mökille vaan passattavaksi, niin mikäs siinä? 

Vierailija kirjoitti:

Voi harmi. Olen pahoillani ap:n puolison puolesta. Meillä vähän sama tilanne. Olen ostolla hankkinut omistukseeni ihanan sukumme mökin. Kun pääsen mökille, sieluni lepää siinä tunnelmassa ja maisemassa. Rakastan paikkaa. Kaikki maalliset murheet unohtuu, kun pääsen sinne.

Ongelmana on se, että mieheni ei tykkää käydä siellä. En uskalla olla siellä yksin yötä. Ja tietysti muutenkin haluaisin olla perheeni kanssa. En voi tajuta, että mieheni on mieluummin samoissa kotinurkissa kuin mökillä. Kaikki muutkin käyvät mökeillään saunomassa ym. Mutta minun mieheni ei osaa siellä mökillä rentoutua vaan kaipaa firmaansa töihin.

Tämä on tosi kurja tilanne :(

Eikö mökki ole miehesi? En minäkään tuntisi oloani kotoisaksi, jos mieheni ostaisi omiin nimiinsä mökin. Syyllistät miestäsi siitä, ettei hän halua tulla mökille, mutta itse käyttäisit häntä vain suojelijana. Kumpikaan teistä ei tiedä mitä on rakkaus.