Opiskelemaan 36-vuotiaana
Aloitan syksyllä opiskelut yliopistossa. Olen valmistunut yli 10 vuotta sitten AMK:sta ja ollut työlämässä ja kotona lapsien kanssa. Pääsin vuosi sitten kouluun mutta lykkäsin aloitusta vuodella perhesyistä. Nyt jännittää! Olenko ihan täti näiden nuorten ja kauniiden joukossa? Mitä minä laitan päälle? Jäänkö ihan ulkopuoliseksi?
Opinnot kestävät viisi vuotta. Mietityttää työllistyminenkin valmistumisen jälkeen, 41 ei ole sama kuin 24, joten palkkaakohan kukaan keski-ikäistä tantahkoa naista. Plussaa minun tapauksessa on, että muksut on tehty mutta nuorin on melko nuori silloinkin.
Keään samassa tilanteessa nyt tai ollut? Lähtisikö keskustelua aiheesta?
Kommentit (22)
Lopeta hermoilu. Sinä et takuulla tule olemaan ainoa vanhempi opiskelija siellä 2-kymppisten joukossa. Päällesi laitat vaatteet. Ketään ei todellakaan kiinnosta siellä sinun vaatteesi kunhan sinulle sellaiset vaan on.
minä aloitin 38-vuotiaana yliopisto-opinnot työn ja normaalin perhe-elämän ohessa
neljässä vuodessa rutistin KTM:ksi, ja pääsin uuden tutkinnon ansiosta aikaisempaa paljon paremmin palkattuun työhön, nyt haaveissa on väikkärin valmistuminen viimeistään 2020, meillä työpaikalla väikkärin tekoon saa 3 kk palkallisen vapaan
Oman kokemuksen mukaan (ja omalla alalla) yliopisto-opiskelijoista suuri osa oli n. 30 w ja yli, parikymppisiä vain harva. Ja myös suhtautuminen toisiin ihmisiin on ratkaiseva, onhan teillä yhteinen opiskeluala eli jotain yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Älä turha stressaa!
Joo, ei kannata ainakaan sitä stressata, mitä laittaa päälle. Nuorempienkin opiskelijoiden joukossa on jengiä laidasta laitaan ja monet heistä jännittävät ihan samoja kysymyksiä - jäänkö ulkopuoliseksi jne. Erilaisuus tuo opiskelijayhteisöön vain rikkautta ja luultavasti sulla on myös paljon annettavaa nuoremmille elämänkokemuksesi kautta. Vähän vanhempana opiskelijana ei myöskään tarvitse uppoutua opiskelijaelämään niin kokonaisvaltaisesti. Valitse sieltä parhaat ja kiinnostavat jutut. Ja työnsaantia ajatellen nykyään on ihan tavallista, että ihmiset kouluttautuvat uuteen ammattiin vielä keski-ikäisinä.
Tsemppiä ja iloa opintoihin!
Terveisin yliopistossa montaakin lähes nelikymppistä opettava.
Mä menin opiskelemaan 38 vuotiaana. Toi on niin yleistä nykyään, että kukaan ei tule lotkauttamaan sulle korvaasikaan.
No mä toivon pääseväni opiskelemaan 48-vuotiaana :D. Olen 51-52v, kun valmistun. Ei tuo nyt tunnu stressaavan, ihan normivaatteissa ajattelin mennä, alastikkaan ei oikein kehtaa.
Olen 46 ja opiskellut työn ohessa vuosia välillä aktiivisemmin välillä vähemmän aktiivisemmin. Syksyllä alkaa taas aktiivisempi vaihe koska aloitan sivuaineopinnot työn ohessa. Opiskelu kannattaa aina.
Okei, kiitos kovasti vastauksista! Tuosta vaateasiasta, työskentelen hoitoalalla ja työnantaja kustantaa vaatteet, niinpä ei ole 10 vuoteen tarvinnut miettiä mitä laittaa töihin päälle. Ehkä osa ei siis ymmärtänyt mitä tuolla hain mutta en tahtois olla se joka joukosta paistaa ihan hirveän keski-ikäisenä, koska sisimmässäni olen yhä 21-vee ;)
Pääsin ensimmäisen kerran yliopistoon, toiselle alalle, valmistumisvuotenani. Aloitin mutta elämäntilanteen takia lopetin opiskelut yhteen lukukauteen. Jo silloin, hölmö minä, pidin itseäni NIIN paljon vanhempana kuin muut tutor-ryhmästäni. Ja tämä vain oma mokani. Nyt vahingosta viisastuneena asenteeni tulee olemaan erilainen mutta onhan tämä nyt ihan uusi tilanne taas ja olen kyllä aivan innoissani! Silloin muuten muut opiskelijat olivat parikymppisiä tai juuri lukiosta päässeitä, vanhempia ei vastaan tullut.
Hienoa, että monella on positiivisia kokemuksia perheen, iän, työn ja opiskelujen yhdistämisestä. Valaa uskoa omaankin jaksamiseen ja onnistumiseen.
-ap-
Eiköhän täällä ole ollut näitä "ikääntyvien" opiskelijoitten keskusteluja aina vähän väliä.
Ei mulla ole enää mitään muuta lisättävää aiempiin.
T. minä joka valmistuin maisteriksi 44-vuotiaana, enkä ollut läheskään vanhin niissä ryhmissä, joissa tutustuin muihin opiskelijoihin.
PS. Ihan sama mitä laitat päällesi. Voin taata että tulet näkemään siellä paljon kummallisempaa pukeutumista, henkilökunnallakin.
Suorita osa opinnoista avoimessa yliopistossa. Siellä voi olla enemmistö sinua vanhempia ja pääset alkuun vertaistesi joukossa,ujostelematta.
Opinnot voivat olla täsmälleen samoja kuin tutkinto-opiskelijoille ja ennen oli joissakin yliopistoissa omille opiskelijoille maksuttomia. Sivuaineita varsinkin voi helposti keräillä avoimessa ja aloittaa ne jo kesällä.
50v ja gradu valmistuu syksyllä. Kävin välissä 25 vuotta alani kansainvälisessä päällikkötason työharjoittelussa ;)
Vierailija kirjoitti:
Suorita osa opinnoista avoimessa yliopistossa. Siellä voi olla enemmistö sinua vanhempia ja pääset alkuun vertaistesi joukossa,ujostelematta.
Opinnot voivat olla täsmälleen samoja kuin tutkinto-opiskelijoille ja ennen oli joissakin yliopistoissa omille opiskelijoille maksuttomia. Sivuaineita varsinkin voi helposti keräillä avoimessa ja aloittaa ne jo kesällä.
Kiitos vinkistä! Täytyy tutkailla uudelleen avoimen tarjonta. -ap-
Joka puolella törmää näinä aikoina kysymykseen "Kannattaako lähteä opiskelemaan, koska olisin valmistuessa XX-vuotias?"
Sanon teille kaikille saman asian yhteisesti. Olette joka tapauksessa muutaman vuoden päästä XX-vuotiaita, jos vain saatte elää. Myös sinä ap tulet olemaan kohta 41-vuotias, menit kouluun tai et. Voit miettiä, onko mukavampaa olla silloin unelma-ammatin paperit kädessä vai ilman niitä.
Vierailija kirjoitti:
Eikös ensikertalaiskiintiö ole jo voimassa? Aika hyvin vedetty, ap!
Luin uudestaan, pääsitkin vuosi sitten jo. Luoti väistetty. =DDd
Nyt siellä voi muuten ollakin varttuneita fukseja tuon ensikertalaiskiintiön vuoksi jonkin verran edellisvuosia vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Eikös ensikertalaiskiintiö ole jo voimassa? Aika hyvin vedetty, ap!
Tämän vuoden tulokset eivät ole vielä tulleet. Ap on saanut paikkansa jo viime vuonna jolloin ei vielä ollut kiintiöitä.
Mitä meinaat opiskella?