Siilen rapistelut takapihalla... Niin suloista!

Siili on tosi sympaattinen olento. Lyllertää, tuhisee, nuuskii ja lyllertää taas. Mukavan alkukantainen, siistit piikit ja hauska tyyli. Meidän pihalla kulkee siili, jonka olen nimennyt Juhaniksi. Sen kuulee ennen kuin näkee.

Mukavaa, että jossain on siilejä. Meilläpäin (ok-alueella Tanpereella) ei enää ole.

Kerran oli pesä.keinun katoksen alla. Heinistä tehty. Kerran oli lautakasan alla. Suloisia ovat. Miksi hävinneet. Kissatko kiusanneet?. Kossoja on paljon täällä.

Emo kerran lepäsi pihalla kyljellään hyvin varomattomasti. Nukkui siinä ja maha oli puoliksi esillä. Menin lähelle valokuvaamaan, muttei herännyt. Oli väsynyt tietty, kun poikaset mönki pesässä kokobajan niin että koko pesä heilui.

Kerran tuli siili ojasta tielle. Se tuli suoraan kohti ja törmäsi jalkaani. Heh.

Niillä on hyvä hajuaisti. Heittelin juustonpaloja ja aina ne nuuhki ja löysi.

Mihin ovat hävinneet?

Meidän siilet nassuttavat kissanruokaa lasten ja kissojen iloksi. Ovat aika rohkeita, lapset ja kissat istuskelevat vieressä katselemassa ahnasta ruokailua. Lisäksi olen tosi ilahtunut jos välipalaksi karsivat etanakantaa.